Ottelut kevät 2014

28.5. – 2.6. Spirare Cup, Solna, Ruotsi

Ura – Viby Basket  45 – 21
Lidingö – Ura  19 – 52
Ura – Solna Vikings2  43 – 31
Haga Haninge – Ura  30 – 37
Ura – Solna Vikings1 20 – 32

Ruotsia valloittamaan lähtivät...

Keskiviikko-iltana Viking Linen terminaaliin kokoontui iloisesti puliseva poikajoukko muutaman vanhemman kanssa. Kauan odotettu poikien ensimmäinen ulkomaan turnausmatka oli vihdoin alkamassa. Jo edellisenä iltana oltiin pakattu kaikki suuremmat kassit ja pussit isoon pakettiautoon, jonka Luft-tek oli sponsoroinut matkalle mukaan. Näin laivalle ei tarvittu kuin pieni reppu tavaroille. Laivalla ei juuri ihmeitä ehditty tekemään, sillä iltatoimet alkoivat jo 22.00 ja hiljaisuus oli klo 22.30.

Torstaina aamu valkeni aurinkoisena kukonlaulun aikaan Tukholman satamassa. Meriaamiainen nautittiin laivalla, jonka jälkeen siirryttiin maihin ja järjestäjien vastaan lähettämään bussiin. Pikainen piipahdus Solnahallenin kisakansliassa ja sieltä majoittumaan Solna Gymnasiumiin, joka oli vallan tyylikäs vanha koulu. Majoittumiseen oli hyvin aikaa sillä ensimmäinen pelimme oli vasta klo 17. Pojat pelailivat pihalla korista kun koutsi lähti skouttaamaan oman alkulohkomme toisten joukkueiden keskinäistä ottelua.

Jos ei ollut turnauspeliä, niin sitten pelattiin korista pihalla.

Matkamme kohtasivat jälleen Solnahallenissa, jossa kävimme seuraamassa poikien U16 –joukkueen PM-kisaottelua Viroa vastaan. Liekö hyvän kannustuksemme ansiota, mutta Suomi vei pelin selvästi ja Ura Basketin edustaja Joona Airennekin pelasi hienosti. Iltapäivänokosten jälkeen (ainakin 13 peluria 15:a nukkui) siirryttiin kävellen pelipaikalle ja valmistautumaan otteluun. Teemoiksi turnaukseen valittiin levypallopelaaminen (sulkeminen) ja nopeat hyökkäykset.

Vastustajastamme Viby Basketista ei ollut etukäteen mitään tietoa. Osoittautui, että he olivat vikkeliä, mutteivät mitenkään hirveän taitavia koripalloilijoita. Meillä kaikki 15 ukkoa pelasivat suht saman verran ja hiukan dieselmäisen jyskytyksen jälkeen hoidimme pelin kotiin reilun parinkymmenen pinnan erolla. Illalla nautittiin vielä päivällinen ja pojat pelasivat korttia, tarkkaan ottaen pokeria. Ekan illan Texas hold’emin karkkipotin korjasi Niklas.

Auringon helliessa jätskitkin maistuivat.

Perjantainakaan ei saatu nukkua pitkään, kun ensimmäinen peli alkoi jo klo 8.00. Liekö unihiekkaa ollut vielä pelin aluksi silmissä kun selvästi heikompi Lidingö vei avausjakson 13-7. Pieni puhuttelu tauolla ja sen jälkeen painettiin kaasu pohjassa. Toinen jakso meille 0-28 ja koko peli 19-52.

Iltapäivällä hyvä draivimme vielä jatkui selvästi lohkomme kovinta vastustajaa Solna Vikings2:ta vastaan. Otimme uudeksi lisäteemaksi ylipuolustuksen vastustajan pääty- ja sivurajatilanteissa. Terrierimäinen puolustus tuotti kasoittain pallonmenetyksiä vastustajalle, toki välillä jonkun pienen nukahduksen johdosta he pääsivät nostelemaan muutamia helppoja korejakin. Peli oli alusta loppuun asti meidän selvässä komennossa, vaikka loppulukemat eivät kovin suuriksi venähtäneetkään, 43-31. Näin välieriin saataisiin toisen lohkon kakkonen eli oletettavasti helpompi vastus.

Lauantain välierä alkoi vasta klo 16.00, joten ajoimme aamupäivällä Tunnelbanalla Slussenille, josta lautan kanssa Djurgårdeniin. Määränpäämme oli Vasa-laivan museo. Laiva ja koko museo olivat varsin vaikuttava kokemus ja mm. allekirjoittanutta ei tahtonut saada sieltä ajoissa ulos. Paluumatkan matkanjohtajamme Sunniva oli ajatellut tehdä raitiovaunu-metro –yhdistelmällä, mutta Tukholman maraton sotki ne suunnitelmat ja jouduimme jalkapatikkaan metroasemalle asti. Ei siinä sinänsä mitään, mutta samalla taivas aukeni ja saimme kunnon kuuron niskaamme.

Lounaan ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin valmistautumaan välierään Haga Haningea vastaan. Lämmittelyt suoritettiin tutusti pukuhuoneiden käytävällä, sillä saliin ei lämmittelyaikaa paria minuuttia enempää jäänyt. Peli sujui meidän hienoisessa komennossa koko ajan, mutta korin tekeminen alkoi olla vaikeaa. Ei siis korintekopaikkaan pääseminen, vaan viimeisteleminen. Olimme jälleen selvästi parempi joukkue, mutta kun ei aivan täydellisen avoimistakaan paikoista pallo löytänyt väylää renkaan läpi säilyivät lukemat tasaisina, 37-30, loppuun asti.

Pelin jälkeen pikainen päivällinen ja sitten kannustamaan tyttöjen WU16 maajoukkuetta voittoon Norjasta. Tarkoituksena oli myös näyttää pojille miten toivon, että he puolustavat kahden vuoden kuluttua. Ko. maaottelu pelattiin majoituskoulumme yhteydessä olevassa Vasalund-hallenissa, joten siirtymistä ei tullut laisinkaan. Istuimme aivan välittömästi Suomen vaihtopenkin takana ja pojat ylläpitivät hurjaa kannustusta koko pelin ajan. Jo puoliajalla maajoukkueesta tultiin kiittelemään poikien kannustuksesta. Tässäkin pelissä nähtiin Ura Basketin edustaja, kun kuluneen kauden edustusjoukkueen valmentaja Jussi Räikkä toimii myös tyttöjen maajoukkueen päävalmentajana.

Finaaliaamu valkeni jälleen aurinkoisena. Peli alkoi jo klo 8.00 hienoissa puitteissa Solnahallenissa. Oli pelaajaesittelyt ja kuulutukset, vastustajaksi oli selviytynyt Solna Vikings1. Tiedä sitten tuliko puitteista hieman ylimääräistä tärinää käteen, vai alkoiko turnausväsymys jo painaa, mutta pelissä emme tahtoneet saada palloa sisään, emme sitten niin millään. Ensimmäinen jakso meni vielä 11-11, mutta sitten teimme loppujen kolmen jakson aikana yhteensä 9 pistettä!! Edelleen pääsimme ihan hyvin korintekotilanteisiin, mutta viimeistely ei nyt vain toiminut, eikä kenelläkään. Puolustuksemme oli edelleen ihan kiitettävää, eikä vastustaja tehnytkään kuin 32 pistettä, mutta kun me jäimme itse 20 pisteeseen, niin kultamitalit jäivät isäntäjoukkueelle. Tämäkään hopee ei oo häpee, varsinkin kun peluutimme koko 15 hengen rosteriamme melko lailla tasapuolisesti. Palkintojenjaossa Lauri palkittiin vielä player of the game palkinnolla.

Turnaus takana ja hopeamitalit siitä muistoksi.

Pelin jälkeen suuntasimme koululle tavaroita pakkaamaan ja lounasta nauttimaan. Sen jälkeen oli vuorossa hartaasti odotettu Gröna Lundin vierailu. Pojille jäi vajaat viisi tuntia aikaa kierrellä vapaasti alueella ja mennä laitteesta toiseen. Takaisin tultiin hymyt naamalla, kahden kilon suklaalevyjä kainalossa kantaen ja/tai koripalloja kokoa ”24” pompotellen. Terminaalia kohden lähdettiin klo 17.30 ja laivalla syötiin buffet-illallinen. Iltatoimet aloitettiin 22.30 ja ainakin meidän hytissä jokainen äijä taisi nukahtaa jo ennen kuin pää osui tyynyyn (allekirjoittanut mukaan lukien).

Kotiinviemisiksi tuli mitalien lisäksi hieno pokaali ja jättisäkillinen korvaamattomia muistoja. Ei tarvitse olla kovin kummoinen poppaukko osatakseen ennustaa, että tätä reissua muistellaan vielä pitkään.

Mukana: Lenni, Jon, Joel, Matias, Ekku, Julius, Rasmus, Lauri, Nico, Niklas, Veeti, Alec, Kasperi, Martin ja Jesse. Lisäksi korvaamattomina huoltajina toimivat Mika, Marko ja Jari sekä matkanjohtaja Sunniva (sunnivisti). Kiitos kaikille unohtumattoman matkan mahdollistamisesta.

Varsinaisia tsemppareita ei jaettu, mutta koutsi sai matkalla haltuunsa kolme Suomen maajoukkueen virallista pinssiä, jotka jaettiin kunkin päivän joukkue-/turnaushenkeä eniten luoneelle pelaajalle. Pinssit menivät Veetille, Rasmukselle ja Niklakselle.

Turnauksessa lohkaistua:

Hyvää, muttei laadukasta, totesi Alec lihapulla-aterian jälkeen.

Aikaerosta. Jetlag iskee aina pahimmin kolmen päivän kuluttua matkustamisesta, ehdotti Niklas, kun kysyin pojilta mistä johtui vaisuhko suoritus välieräpelin jälkeen.

Luokan siivouksen tuloksena tuli muutama löytötavara, jotka pojat kävivät läpi. Kasperi piteli käsissään ja katseli bokseri-kalsareita pitkään. Lopulta hän päätti hiukan nuuhkaista niitä ja pisti ne sen jälkeen takaisin pöydälle todeten: Nää on Niklaksen!

Grönä Lundista löytyi mm. jättipalloja ja XXXXXL kokoisia suklaarasioita.

10. – 11.5. Macron-turnaus, Kaarina

-02 sarja (I-div. joukkue)
Ura – Vilpas  40 – 31 (12-12, 6-8, 14-5, 8-6)
PuHu – Ura  29 – 38 (10-10, 3-14, 9-6, 7-8)
Ura – ToPo  37 – 26 (14-10, 6-7, 8-4, 9-5)

 

Auuuuuu – MIKÄ SE ON – URA!! Uran nollakakkosten omat pikkusudet olivat saalistustuulella. Joukkue toimi kuin kunnon susilauma ikään – tiiviinä porukkana, yhden saaliin kerrallaan raadellen. Saaliit olivat kovaa A-luokkaa, sillä Vilpas oli läntisen alueen mestari, PuHu eteläisen alueen hopeamitalisti ja ToPokin etelän seiska.

Turnaus oli kuin koko kausi pienoiskoossa. Eli… puolustuksemme toimi kuin tauti, eikä yksikään vastustajamme oikein löytänyt siihen kunnon lääkkeitä. Pääviruksina Nico, Lenni ja Ekku laittoivat painetta vastustajan pelintekijöille ja mikäli tämä pääsi ohi, niin apu oli paikalla oivallisesti. Hyökkäyksessä peli välillä puuroutui, mutta toisaalta ajoittain se toimi kuin hienosti viritetty kone. Korinteossa vastustajille kuumetta aiheuttivat erityisesti Lauri, Rasse ja Jon. Tosin kaikki osallistuivat koritalkoisiin mukavasti. Vilpas ja ToPo peleissä jokainen ukko teki vähintään yhden korin ja PuHu pelissäkin teki yhtä vajaa kaikki. Raateluhampaitaan väläyttelivät myös Veeti, Joel ja Niklas erityisesti puolustuslevyreissä ja tekemällä muutamia tärkeitä täsmäiskuja vastustajan korille.

Yksikään peleistä ei ollut mikään nappisuoritus ja mieltä lämmittääkin, että pojat ovat jo sillä tasolla, että näitä kovia vastustajia pystytään kaatamaan silti. Pojille rankan ja pitkän päivän päätteeksi siis kultamitalit kaulaan! Loistavaa äijät!!

Mukana: Lenni, Veeti, Rasmus, Jon, Niklas, Nico, Lauri, Ekku ja Joel.

Hyökkäys: 8,5 välillä meni puskemiseksi, eikä oikein oltu luovia.

Puolustus: 10- enpä haluaisi olla vastustajan valmentaja ja hyökätä tätä porukkaa vastaan! (Ai niin, olen tainnut mainita asiasta ennenkin ;) )

-03 sarja (II-div. Joukkue)
Ura – Sykki White  36 - 57

Vilpas – Ura  41 - 20

Ura – Ura-03  36 - 44

Sykki Green – Ura  31 - 48

 

Toinen joukkueistamme osallistui Macron-turnauksen 03-sten sarjaan. Luvassa oli neljä matsia, kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina.Kaikki pojat olivat innolla mukana pelaamassa ja hyvällä tsempillä loppuun asti, tappiopeleissäkin.

Pelien alut olivat meille yleisesti ottaen hankalia, ja vastustajat Vilpas ja Sykki "voittivat" lauantaina pelit jo ensimmäisellä jaksolla. Loput jaksot pelasimme käytännössä tasan. Sunnuntaina oli ensin tiukka ottelu nuorempia uralaisia vastaan, jossa myös jäimme takaa-ajajiksi heti alussa. Tuo ero kesti sitten loppuun asti, vaikka hiukan saimme kiinni otettuakin. Viimeisessä pelissä Sykin toista joukkuetta vastaan saimme pelimme käyntiin heti alusta alkaen ja olimme kuskin paikalla koko ottelun. Voittoon oli kiva päättää turnaus vaikkei kultaa tullutkaan.

Mukana: Alec, Tatu, Matias, Julle, Johan, Selver, Martin, Kasperi ja jesse

Kuittaa coach Kimmo

26.4. I-div. aluefinaalit, Kaarina

 

Ura – Korihait  67 – 51 (16-12, 16-6, 18-17, 17-16)
Ura – Vilpas  41 – 47 (13-14, 10-6, 8-17, 10-10)

Välierissä vastaan asettui Korihait, joka oli juuri kohdattu viimeisessä sarjaturnauksessa. Tällä kertaa heillä oli koko miehistö mukana. Heidän vikkelä takamiehensä näytti, ettei edellisestä pelistä ollut jäänyt mitään painajaisia, vaan pyöritti peliä väkkäränä ja heitti palloa tarkasti koriin.

Peli pysyi kontrollissamme läpi ottelun, vaikka melko nihkeää olikin. Puolustuksemme oli riittävän tiivistä ja hyökkäyksemme kulki kohtuullisesti. Hyökkäyspäässä Jonin panos oli merkittävä, sillä hän nappasi muiden ohi heittämistä heitoista massoittain hyökkäyslevypalloja ja nosti tukuttain koreja tehden oman I-divarin piste-ennätyksensä.

Mukana: Lenni, Jesse, Matias, Veeti, Rasmus, Jon, Niklas, Nico, Tatu, Julius, Lauri, Ekku, Joel ja Selver.

Hyökkäys: 8,5 hiukan dieselillä mentiin.

Puolustus: 9 välillä ei nähty palloa ja sitä kautta ei pystytty auttamaan.

Tsemppari: Selver, käytti peliminuuttinsa tehokkaasti hyväkseen ja taisteli karhun lailla levypalloista.

Finaalissa vastaan asettui, ei niin yllättäen, eikä niin tuntematon, Vilpas. Itse olin etukäteen jännittänyt paljon enemmän Korihaiden kohtaamista, sillä Ukilaiset pelaavat sellaisella pelityylillä, jota vastaan emme ole tottuneet puolustamaan. Kun taas Vilppaan pelityyli sopii meille huomattavasti paremmin, vaikka Vilppaan materiaali onkin kokonaisuudessaan huomattavasti Korihaita kovempi.

Näinhän se olikin. Puolustuksemme toimi ottelussa kokonaisuudessaan kiitettävästi ja Vilpas teki vähemmän pisteitä kuin Korihait. Peli oli kolme jaksoa neljästä tasaista ja tiukkaa vääntöä, kuten ylläolevista jaksopisteistä voi huomata, mutta kolmas jakso oli meille todella synkkä ja se ratkaisi voiton ja aluemestaruuden Vilppaalle. Vilpas onnistui puolustuspelissään tällä kerralla täydellisesti. Meidän hyökkäyksemme oli hankalaa läpi ottelun, emmekä päässeet sinne minne haluaisimme eli korin läheisyyteen nostamaan helppoja koreja. Toki ottelussa nähtiin todennäköisesti tämän sarjan, tämän kauden komein kori, kun Lauri passasi puolinopean päätteeksi kolmosen kaarelta Lennille alleyoopin täyteen vauhtiin. Sekä syöttö että ilmava viimeistely olivat sitä timanttiluokkaa mitä olisi tässä pelissä kaivattu hyökkäyksessä kaikilta enemmän.

Enpä ole ennen ollut minikoripallotapahtumassa, jossa on tälläinen tunnelma. Kannustuksen määrä oli aivan uskomaton ja fiilis salissa oli huumaava. Väitän, ettei vastaavaan olisi päästy millään muulla paikkakunnalla. Muutkin järjestelyt olivat musiikkeineen, kuulutuksineen, makkaran- ja vohvelinpaistoineen parasta A-luokkaa. Iso kiitos tuki- ja kannustusjoukoille.

Vilpas oli siis tässä yksittäisessä matsissa parempi, Eikä voi kiistää, etteikö tämä hopea olisi hävitty, mutta häpeä se ei missään nimessä ole. Leuka pystyyn pojat! Meillä on ollut aivan mahtava kausi, joka jatkuu vielä Macron-turnauksella ja Ruotsin-reissulla. Tässä on sellainen kokonaispaketti poikia ja vanhempia, ettei valmentaja parempaa voi pyytää!!

Hyökkäys: 8 meni puskemiseksi ja väkinäiseksi

Puolustus: 9,5 sulkeminen kun olisi vielä ollut hieman parempaa

Tsemppari: koko joukkue. Jokainen kyllä taisteli täysillä kentällä ollessaan.

Kiittäen ja kuitaten, Coach O.

22.4. Treenimatsi, Kaarina

Ura-02 – Ura-01  39 – 37 (10-9, 14-7, 5-10, 10-11)

Viimeistelevä harjoituspeli ennen aluefinaaleita. Jouduimme valitettavasti antamaan –01:lle tasoitusta, sillä Ekku, Lauri ja Joel eivät vielä pystyneet pelaamaan. Lisäksi minitelineet eivät enää sopineet Hovirinnan isojen korien uusittuihin levyihin, joten molemmat joukkueet pelasivat korkeisiin koreihin, joihin –02:set eivät ole harjoitelleet lainkaan. Kentällä tästä tasoituksesta ei näkynyt jälkeäkään.

Meidän ukot pelasivat hienosti. Oli aivan sama kenet 11 pelaajasta kentälle heitti, niin jokainen täytti ruutunsa mallikkaasti. Pääsimme hiomaan kuvioitamme ja ne toimivatkin hienosti. Lopussa –01 yrittivät raivoisasti kääntää peliä mm. prässäämällä ylhäältä asti. Pidimme kuitenkin päämme kylmänä ja hoidimme pelin kotiin. Tästä on hyvä lähteä kohti aluefinaaleita…

Mukana: Lenni, Jesse, Matias, Veeti, Rasmus, Jon, Niklas, Nico, Tatu, Julius ja Selver.

Hyökkäys: 10- päästiin hienosti hyviin korintekopaikkoihin. Isot korit hämäsivät sen verran, että välillä ei palloa saatu hyvästäkään paikasta sisään.

Puolustus: 10- muutamia yksittäisiä nukahduksia, mutta muuten vastustaja oli pulassa käytännössä koko pelin ajan.

Tsemppari: Nico, vei jälleen karkin lukemattomia kertoja vastustajan takamiehiltä ja viimeisteli hyvällä prosentilla omat paikkansa.

12.4. I-div. sarjaturnaus Salo

Ura – Pyrintö-03  74 – 52 (17-15, 17-12, 22-17, 18-8)
Korihait – Ura  35 – 55 (10-14, 14-12, 7-12, 4-17)

Kauden viimeinen sarjaturnaus, ja yllätys yllätys Salossa (8. pelipäivä Salossa tällä kaudella). Pelit muistuttivat taas paljon toisiaan. Tiivistetysti: Kolme jaksoa nihkeää peliä ja viimeisellä sitten pelataan omalla hyvällä tasolla. Tiedä sitten mikä asennevamma tms. siinä on, että kun vastustajat ovat järjestään päätä lyhyempiä, niin ei mm. muka tarvitse levypalloissa sulkea. Annoimme vastustajien roikkua mukana ihan vaan sillä, että he kävivät kerta toisensa jälkeen noukkimassa puolustuskoriltamme levypallot talteen. Näin heille tuli toisia ja kolmansia yrityksiä aivan tuhottomasti ja niistä tasaisesti aina pisteitäkin.

Pyrintö-voitto oli siinä mielessä tärkeä ja makoisa, että se varmisti meille runkosarjan voiton ja sitä myöden aluefinaaleiden järjestämisoikeuden. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että pelit olisi pelattu Tampereella – eli hyvä näin! Ensimmäisessä pelissä Lauri näytti jälleen esimerkkiä hyökkäyspäässä ja teki korin käytännössä aina kun halusi. Tämä sytytti loppujen lopuksi koko joukkueen pelaamaan hienosti ja eroksi tuli selvähkö 22 pinnaa.

Ennen Korihait-pelin alkua Lauri sitten valitteli hiukan heikkoa oloa ja pelasikin selvästi totuttua vähemmän. Tällöin vastuun kantaminen jakaantui huomattavan tasaisesti muulle joukkueelle. Tässä pelissä Nico otti kontolleen joukkueen sytyttämisen. Puolustuspäässä hän ensin pimensi vastustajan liukkaan takamiehen siten, ettei tämä tehnyt kuin neljä pistettä ensimmäisen jakson jälkeen. Kun Nico ryhtyi hyökkäyspäässäkin rohkeasti haastamaan oikealta ja vasemmalta, alkoi vastustajan korin korisukkakin kulua kunnolla. Viimeisellä jaksolla näytimme mahtavalle kannustusjoukollemme jälleen kuinka hienosti osamme pelata – ja se muuten on todella hienosti se…

Tästä on hyvä lähteä aluefinaaleihin, jotka siis pelataan Kaarinassa 26.4. Tervetuloa kaikki paikan päälle kannustamaan!!

Mukana: Lenni, Jesse, Matias, Veeti, Lauri, Rasmus, Jon, Joel, Ekku, Niklas ja Nico.

Hyökkäys: 8+Alusta asti huolellisesti pojat, alusta asti!

Puolustus: 8+ Alusta asti huolellisesti pojat, alusta asti!

Tsempparit: Pyrintö-pelissä Matias,  pelasi fiksun ja varman pelin. Erityisesti ilahdutti tällä kertaa puolustuspään työskentely. Korihait-pelissä Nico, perusteet tuolla tekstissä jo tulivatkin. Voi olla, että Korihaiden takamies näkee tästä pelistä vielä painajaisia…

5.4. II-div. sarjapeli Nokia

BC Nokia - Ura  44 - 49 (12-5, 10-15, 13-14, 9-15)

Viimeinen II-divarin sarjapeli Nokialla. Matkaan lähdettiin aamusella yhdeksän pojan voimin. Vastustaja ennakkoon tuntematon, mutta etukäteen vilkaistuna sarjan parempaa kastia.

Ottelun alla kerrankin näytti siltä, että keskittyminen on oikeissa asioissa. Pelikin alkoi ihan hyvin; puolustimme hyvin ja hyökkäsimme rohkeasti kohti koria. Korirengas taisi vain olla jotenkin noiduttu, kun hyvistäkin paikoista pallo kiersi korirenkaan ulkopuolelle. Ensimmäistä koria jouduttiinkin odottamaan melkein jakson puoliväliin asti. Tosin vastustajallakaan ei ollut siinä vaiheessa kuin kuusi pistettä. Ensimmäinen jakso BC Nokialle 12-5. Toisen jakson alun jälkeen pojille iski todella mahtava tsemppi päälle ja todella kovalla puolustustyöllä saimme tehtyä hyvän nousun puoliajalle tilanteeseen 22-20.

Kolmannen jakson alkuun hyvä tsemppi kantoi meitä edelleen ja pääsimme heti jakson alussa ensi kertaa johtoasemaan. Pienet nukahdukset kuitenkin saivat aikaan sen, että vastustaja pääsi johtoasemassa viimeiselle tauolle pistein 35-34. Viimeisen jakson alkupuoliskolla pääsimme johtoon, josta emme enää luopuneet hyvän puolustuksen ja oikeasti viisaan hyökkäyksen ansiosta.

Mukana: Alec, Tatu, Joel, Matias, Julle, Johan, Selver, Kasperi, Jesse

Hyökkäys: 9,5 Hiukan huolellisuutta viimeistelyyn, niin olisi ollut kymppi.

Puolustus: 10- Todella hyvää apupuolustusta ja 1vs1 pärjättiin myös loistavasti. Paria nukahdusta ilman olisi ollut täysi kymppi. "Paine palloon!"

Tsemppari: Jesse, todella varmaa peliä molemmissa päissä. Levarit jäivät varmasti omille, heitot hyvällä prosentilla koriin ja haastoista useita namupasseja kavereille vapaisiin korintekopaikkoihin.

Kuittaa coach Kimmo

22.3. I-div. kotipeli

Ura – Vilpas  57 – 37 (7-15, 15-0, 19-16, 16-6)

Vuorossa oli yksittäinen sarjapeli Vilpasta vastaan. Pojat valitettavasti kuulivat ennen peliä, että salolaisten kovin pistetehtailija puuttui heidän rosteristaan. Kun vielä saimme otteluun lentävän lähdön ja johdimme 4-0, kun suunnilleen 15 sekuntia oli pelattu, oikeni poikien selkä ja he pitivät voittoa jo varmana. Vilpas oli kuitenkin päättänyt myydä nahkansa kalliisti ja he pelasivatkin todella hyvää joukkuepeliä. Niinpä saimme 0-15 selkään ennen kuin Rasse vihdoin sai kuivan kautemme aivan jakson lopulla poikki onnistuneella And1-suorituksella.

Tauolla pojat vihdoin ymmärsivät, että tsempin pitää olla kohdillaan, jotta näitä matseja voitetaan. Koko toinen jakso meille 15-0! Vastustaja ei siis tehnyt pistettäkään. Omat pisteemme olisivat voineet olla huomattavasti suuremmatkin, mutta olimme tuttuun tapaan pallon kanssa turhan huolimattomia.

Kolmas jakso jatkui vielä samaan malliin ja veimme siitäkin alun 8-0 ennen kuin Vilpas sai jostain taas napattua juonen päästä kiinni ja viidellä pisteellä jopa kirittyä johtoamme ennen jakson loppua. Meille kuitenkin ensimmäisen jakson lopusta kolmennen jakson kolmannelle minuutille 26-0!! Viimeiselle jaksolle pojat lähtivät vielä vapautuneina nautiskelemaan ja sekin meille 16-6. Näin oli tämäkin vuoristorata-ajelu saatu päätökseen. Tällä kertaa riitti, että pelasimme n. 21 minuuttia hyvin…

Mukana: Lenni, Julius, Matias, Veeti, Lauri, Rasmus, Jon, Niklas ja Nico.

Hyökkäys: 9+ Ensimmäisen jakson jälkeen homma toimi näyttävästi.

Puolustus: 9+ Ensimmäisen jakson jälkeen homma toimi näyttävästi.

Tsemppari: Rasmus, pitkän sairasloman jälkeen oli kentällä itse rauhallisuus, noukkien levypallot hyppysiinsä ja viimeistelemällä huolellisesti.

22.3. II-div. kotisarjaturnaus

Ura – PeU  63 – 21 (13-9, 11-8, 17-2, 22-2)

NaKo – Ura  40 – 73 (12-13, 6-26, 4-14, 18-20)

Taas olivat puoliajat kuin yö ja päivä. Ensimmäinen meni koheltaessa ja muuten vaan horrostaessa. Puoliajalla sitten herättiin talviunilta ja pojat murahtivat oikein kunnolla (2. puoliaika meille 39-4).

Julle ja Nico pyörittivät peliä välillä näyttävästi, vaikka hiukan tuntui, että paras lataus oli purkautunut jo I-divarin matsissa. Selver haastoi ja ajoi rohkeasti. Jesse pelasi tutun fiksusti ja otti hyviä ratkaisuja. Kasperi puolusti kuin riivattu ja antoi kyllä kaikkensa kentällä ollessaan. Nikke hallitsi suvereenisti ilmatilaa. Alec näytti heti hyviä pelinluku- ja puolustustaitoaan. Johan löysi hienosti aimo annoksen rohkeutta toiselle puoliajalle ja haastoi hyvin korille. Tatua piti vähän kauemmin suostutella pelintekijäksi. Lopulta viimeisen neljänneksen alkupuolella sain ukon viimein tarttumaan haasteeseen ja sehän sujui erittäin mallikkaasti. Tatu toimitti pallon varmasti ylös ja pisti sen hyvin liikkeelle.

Mukana: Johan, Kasperi, Jesse, Selver, Tatu, Alec, Julius, Nico ja Niklas.

Hyökkäys: 9- Välillä turhaan yksinyrittämistä, joskin mukaan mahtui kyllä näyttäviä yhteispelejäkin.

Puolustus: 9- Ensimmäinen puoliaika oltiin turhan kohteliaita, mutta toinen olikin sitten tuttua Ura02 –trademark-tasoa.

Tsemppari: Alec, ukko harrastanut korista 12 päivää (=5treeniä) ennen tätä ensimmäistä sarjapeliään ja mistä sen huomasi – no ei mistään!! Itseluottamus on tällä kaverilla ainakin kohdillaan.

II-divarijoukkueen päivän toinen peli taisi olla voitettu jo alkulämittelyssä poikien miettiessä aikaisempien otteluiden tuloksia. Puolustuksessa löysäiltiin, oltiin myöhässä tilanteissa, hävittiin liikaa levypallotilanteita.  Näin ollen vastustaja pysyi hyvin mukana ja jakson jälkeen eroa oli vain yksi piste meille.

Jakson jälkeen oli heräteltävä poikia pelaamaan ja tsemppi löytyikin taas toiseen jaksoon. Puolustus oli rautaa ja hyökkäyksemmekin kantoi hedelmää usean nopean ja puolinopean jälkeen. Kolmannella jaksolla hyvä puolustusilme säilyi, vastustaja ei saanut kuin kaksi koria aikaan koko jakson aikana ja ottelun voittajasta ei ollut epäselvää. Neljäs jakso "höntsäilttin" lähes vuorokorein.

Mukana: Alec, Tatu, Matias, Jon, Johan, Selver, Veeti, Kasperi ja Jesse

Hyökkäys: 9 Jokainen poika uskalsi haastaa rohkeasti koria kohti

Puolustus: 9- Kun asenteella puolustettiin oli vastustajan vaikea löytää tietään korintekoon

Tsemppari: Jon, Piste-, levypallo- ja blokkikuningas, ilmojen valtias!

Kuittaa coach Kimmo

9.3. II-div. sarjaturnaus, Salo

Vilpas-04 – Ura  48 – 43 (9-11, 9-11, 19-9, 11-12)
Ura – RaPy  68 – 30 (18-9, 18-5, 18-6, 13-12)

Salossa oli poikien kehityksen kannalta kaksi todella hyvää ottelua. Ensin kohdattiin Vilppaan pari vuotta nuoremmat miniukot. Ja vaikka kuinka ennen matsia korostin, että todennäköisesti vaikka he ovat pienempiä, niin he ovat melko taitavia ja agressiivisia eli, meidän olisi pelattava hyvällä asenteella alusta asti. No arvatkaa vain pelattiinko! Meiltä löytyi 10 ukkoa, joiden mielestä olimme voittaneet pelin jo ennen aloitusheittoa. Tietäähän sen kuinka siinä sitten käy. Kaveri oli kuin olikin agressiivinen ja taitava ja ykskaks yllättäen oltiinkin takaa-ajajia, takaa-ajettavien sijaan. Asenteen kaivamiseksi ja nöyryyden löytämiseksi eivät auttaneet erätauot, aikalisät sen paremmin kuin puoliaikakaan. Näin ollen Vilpas, joka pelasi monta askelta meitä fiksummin, vei pelin aivan ansaitusti.

Ai mitenkä niin tämä oli hyvä ottelu. No pelin jälkeen pukkarissa oli samat 10 ukkoa melko totisina. Olivat saaneet oivan oppitunnin asenteen merkityksestä ja uskoisin, ettei yksikään heistä unohda sitä ihan vähään aikaan.

Mukana: Johan, Kasperi, Jesse, Selver, Tatu, Matias, Ekku, Lenni, Julius ja Joel.

Hyökkäys: 8- joukkuepeli harvinaisen hakusessa, kun joka ukko halusi itse ratkaista pelin.

Puolustus: 8,5 vastustaja oli todella vikkelä ja välillä jalat eivät vaan riittäneet.

Tsemppari: Tatu, pelasi omalla hyvällä tasolla, haastoi rohkeasti ja puolusti jalalla.

Vilppaan antaman oppitunnin annista saatiin sitten nauttia seuraavassa pelissä. Ennen peliä ehdotin pojille, että jokainen pelaisi kunnon asenteella aina kun olisi kentällä ja vastaavasti minä voisin istua rauhassa koko pelin vaihtopenkillä (mikä olisikin ihan uutta). Sijaiskärsijäksi poikiemme asennemuutoksessa joutui Raholan Pyrkivä.

Jokainen ukko kentällä pelasi esimerkillisellä asenteella, eikä RaPyllä ollut nokan koputtamista ottelun voittajan suhteen. Puolustimme agressiivisesti ja hyökkäsimme nopeasti, tehokkaasti ja järkevästi kohti koria. Äijä kuin äijä sai hienoja onnistumisia usealla osa-alueella. Jos oli eka peli ollut sysimusta lähes alusta loppuun, niin tämä oli vastaavasti loistavaa korista lähes koko matsin. Tällä asenteella olisimme varmasti voittaneet myös Vilppaan, mutta se nyt on jossittelua se. Ihme siis tapahtui, istuin rauhassa penkillä koko matsin…

Hyökkäys: 10 iloista peliä joka ukon toimesta

Puolustus: 9,5 pari nukahdustakin joukkoon mahtui

Tsemppari: Johan, haastoi, kuljetti ja heitti rohkeasti, puolusti hyvin ja meni jopa levarikähinöihin useasti mukaan!

8.3. I-div. sarjaturnaus, Tampere

Pyrintö-02 – Ura  50 – 59 (7-9, 18-14, 8-19, 17-17)
Ura – RaPy  75 – 21 (19-9, 19-2, 18-6, 19-4)

Alun perin yhdeksästä turnaukseen nimetystä pelurista viisi oli pelikuntoisia lähinnä flunssaepidemian johdosta. Lisäukkoja haalittiin kasaan siten, että olimme lopulta liikkeellä kahdeksalla pelurilla. Ensimmäinen peli oli isäntäjoukkue Pyrintöä vastaan. Tähän voisi ottaa copy-pastella edellisen pelin stoorit, sen verran samaa kaavaa noudatettiin. Toisin sanoen peli aaltoili jälleen huippusuoritusten ja totaalinukahdusten välimaastoilla.  Tiedä sitten johtuiko aikaisesta herätyksestä (lähtö klo 7.15), mutta pelasimme hyvin oikeastaan vain kolmannen jakson. Siihen asti puolustuksemme oli ollut löysää ja viimeistely pääosin samaa tasoa.

Puoliajan madonlukujen jälkeen sovittiin, että nyt laitetaan taas tuttuun tapaan puolustuksessa painetta palloon ja autetaan kunnolla ja kovaa. Vastaavasti hyökkäyksessä pidetään pallosta huolta ja viimeistellään huolella. Näin pojat myös tekivät! Erä oli oikea valmentajan herkkupala ja joka ukko huolehti omasta ruudustaan kiitettävästi. Viimeinen erä alkoi vielä samalla sykkeellä, mutta jonnekin se ote taas vähän kirposi. Lopulta kuitenkin pidettiin pää kylmänä ja otettiin voitto kotiin. Erityismaininnan ansaitsevat koko joukkueen vapaaheitot, jotka upposivat pelissä 13/16 eli 81,3%:sti. Siitä voi ottaa mallia jo vaikka korisliigajoukkueetkin…

Mukana: Lenni, Matias, Ekku, Niklas, Veeti, Lauri, Selver ja Joel.

Hyökkäys: 8+ Huolimattomuutta pallon kanssa jo omassa päässä kenttää.

Puolustus: 9+ Ekalla puoliajalla oltiin löysiä. Toisella homma parani selvästi.

Tsemppari: Lenni, taattua säpinää molemmissa päissä kenttää ja viisi virhettäkin tuli kerättyä (tämä kaava täytyy kyllä tulevaisuudessa muuttaa, että tsemppari on se, joka lentää suihkuun…)

Toiseen peliin vastaan asettui Raholan Pyrkivä. Olimme käyneet pelien välissä syömässä lounaan ja se on yleensä takuuvarma merkki siitä, että vaikeuksia on tulossa. Niin nytkin…

Tilanne taisi olla 6-6, kunnes pelimme ykskaks yllättäen loksahti kohdalleen ja loppupeli mentiinkin enemmän tai vähemmän kaasu pohjassa. Raholasta ei tälläkään kertaa ollut meitä haastamaan. Viimeisen erän reilut neljä minuuttia pelasimme siten, että hyökkäyspäässä joka ukolla oli vain yksi pomppu käytettävissä kuljetusta kohdin. Tällöin pelimme oli todella hienoa. Ukot ja pallo liikkuivat aivan uudella tavalla. Tuli uskomattoman hienoja sommitelmia ja koreja useamman pelurin toimesta. Peliä oli nautittava seurata ja katsoa kun äijät pistivät parastaan.

Hyökkäys: 9,5 välillä meni leikittelyn puolelle.

Puolustus: 9,5 alussa ei ihan oltu hereillä, mutta homma parani kyllä huomattavasti.

Tsemppari: Joel, pikahälytyksellä turnaukseen. Väänsi matsissa jalkansa, jota hoidettiin toista jaksoa, mutta niin vain ukko halusi takaisin kentällä naatiskelemaan, vaikka selvästi polvi oli edelleen hiukan kipeä. Kunnon tsemppiasenne.

1.3. I-div. sarjapeli, Salo

Vilpas – Ura  43 – 46 (10-12, 14-9, 8-13, 11-12)

Salossa Vilppaan vieraana. Otteluun mahtui loistavia jaksoja, totaalisia nukahduksia, hienoja sommitelmia, huolimattomuutta ja taistelua eli täysin normaali korismatsi, joka tarjosi jännitystä koko rahan edestä. Verryttely näytti ihan hyvältä, tosin meillä oli lähes ukolla kuin ukolla jotain pientä vaivaa: Ekulla oireili nivunen, Lenni valitteli oikeaa nilkkaansa, Jullella kipuili polven sivu, Jonilla oli selässä vikaa laskettelumatkan jäljiltä ja Lauri ei ollut vielä täydessä tikissä flunssansa jälkeen. No näillä mentiin…

Peli alkoi hermostuneissa merkeissä ja melkoisen sekavana kohelluksena molemmin puolin. Pallon kanssa oltiin hieman tarkempia kuin edellisessä pelissä Korihaita vastaan, mutta edelleen se tuntui polttelevan näpeissä ekalla jaksolla. Kaikesta huolimatta jakso meille parilla pinnalla. Toinen oli ensimmäisen toisinto, paitsi että nyt Vilpas alkoi saamaan heittojaan sisään myös kauempaa. Ekun nivunen rauhoittui sen verran, että hänkin pääsi mukaan peliin. Sekava jakso naapureille 14-9 ja isolle tauolle kolmen pinnan tappioasemassa.

Kolmannesta jaksosta oli tuleva hyvin, hyvin kaksijakoinen. Meiltä tyrehtyi korinteko aivan täysin ja emme välillä päässeet pitkiin aikoihin edes yrittämään koria kun syöttömme ropisivat seinille tai vastustajalle. Vastustaja kasvattikin pikkuhiljaa eroa lähes kymmeneen pisteeseen vieden jakson ensimmäiset 4:30 8-2. Aikalisä! Viesti poijille oli, että Vilpas ei edes pelaa mitenkään erityisen hyvin, mutta me pelaamme huonosti. Pyysin selvää tasonnostoa sinne ysin hujakoille, nappipeliä emme tarvitsisi. Mitä sitten tapahtuikaan? Kentälle astellut viisikko teki työtä käskettyä (mikä aina lämmittää koutsin mieltä) ja nostivat selvästi intensiteettiään sekä tasoaan ensin puolustuspäässä ja samaa kyytiä nopeilla myös hyökkäyspäässä. Jakson loput 3,5min meille 0-11 ja näyttävän esityksen jälkeen olimmekin taas parin pinnan johtoasemassa. Jonin selkä sanoi jakson aikana työsopimuksensa irti, eikä ukko pystynyt enää loppupelissä pelaamaan, kun samaan aikaan myös Rassen kylkeä hoivattiin kylmäpussilla olivat kaappi x kaappi -osaston miehet käyneet vähiin Niklaksen toki ollessa vielä mukana.

Viimeinen jakso mentiin lähes kori korista. Niklas sai viidennen virheensä, mutta onneksi Veeti astui mainitulle kaappi –osastolle ja viimeisteli korin alta pari tärkeää kuppia. Jossain vaiheessa myös Rassea saatiin sen verran kunnostettua, että hän pääsi vielä hieman vaivaisena mukaan kaapimaan levypalloja. Kaikesta huolimatta meidän onnistui kasvattaa ero kuuteen pisteeseen 1:30 ennen loppua. Vilpas kavensi eroa vielä muutamalla vaparilla, muttei enää todella uhannut meidän voittoamme.

Onneksi tällä kerralla oli vain tämä yksi peli ja saadaan parenneltua ukkojen pikkuvaivat pois päiväjärjestyksestä ennen seuraavaa sarjaturnausta.

Mukana: Lenni, Matias, Julius, Ekku, Rasse, Niklas, Jon, Veeti, Lauri ja Nico.

Hyökkäys: 8+ Hiukan meni puskemiseksi ja toisaalta ei oltu aivan riittävän rohkeita pallon kanssa.

Puolustus: 9+ Ekalla puoliajalla apu oli liian usein myöhässä. Toisella homma parani selvästi.

Tsemppari: Nikke, hyvää taistelua molemmissa päissä kenttää. Toisessa päässä pistekunkku ja toisessa viisi virhettä...

15.2. I-div. sarjaturnaus, Uusikaupunki

Pyrintö-03 - Ura 24 – 60 (5-13, 6-16, 11-12, 2-19)
Ura - Korihait  47 - 64 (15-17, 14-15, 11-12, 7-20)

Edellisellä Ukin vierailulla syksyllä kohdattiin täsmälleen samat vastustajat. Silloin pelit olivat hankalia, joten hankaluuksia pelkäsin nytkin. Ensin vastaan asettui Pyrintö-03. Valmistautumisaikamme jäi valitettavan lyhyeksi, kun edellinen peli venyi kahden jatkoajan myötä pitkäksi. Huoleni oli kuitenkin turha.

Hyökkäyksessä nähtiin hienoja sommitelmia ja pallon kanssa olimme huolellisia. Pyrinnön ukot kyllä puolustivat harvinaisen ärhäkästi heti ylhäältä asti, mutta prässin purku ei meille suuremmin pulmia tuottanut. Puolustuksessa jalka liikkui hyvin ja jos vastustaja omasta puolustajastaan ohi pääsikin, niin apupuolustus toimi hyvin. Samoin levypallot tarttuivat pelin alun jälkeen hyvin hyppysiimme. Eli ennakkofiiliksistä huolimatta matsi lähes näytöstyyliin meille.

Mukana: Lauri, Lenni, Niklas, Jon, Veeti, Joel, Ekku ja Matias.

Hyökkäys: 9 Hyökkäyspeli oli iloista ja mielikuvituksellista.

Puolustus: 10- Tämä osa-alue harvemmin meitä pettää.

Tsemppari: Veeti, isäntä oli jälleen talossa. Hyviä stoppeja ja irtopallot tarttuivat kouriin.

Hieman pidemmän breikin jälkeen kohtasimme isäntäjoukkue Korihait. En ollut ennen peliä enää kovinkaan huolissani, sillä ensimmäinen pelimme oli ollut sen verran mallikasta suorittamista. Lisäksi Korihait oli hävinnyt ensimmäisen pelinsä kahden jatkoajan jälkeen ja se on henkisesti aika kova juttu tulla siitä heti uuteen matsiin.

Kolmannen jakson loppuun asti minulla oli olo, että Korihait vain roikkuvat mukana lähinnä meidän huolimattomuutemme ja pienen löysyytemme ansiosta. Toki Korihait tuossakin vaiheessa johtivat neljällä pisteellä, mutta minulla oli sellainen olo, että meillä on käsijarru päällä ja viimeisellä jaksolla lähdemme omille teillemme. Mutta mitä vielä.

Uudenkaupungin pojat olivat ilmeisesti sisuuntuneet edellisestä niukasta tappiosta ja kävivät heriläisinä pallollisen kimppuun. Heti kun saimme levarin tai sisäänsyötön oli palloa riistämässä useampikin ukilainen. Tätä oli kyllä jatkunut koko ottelun, mutta ärhäkkyys korostui erityisesti viimeisellä neljänneksellä. Meille tuli ottelussa käsittämättömät 40 menetystä, joka on aivan liikaa. Viimeinen jakso isännille 7-20 ja koko matsikin selvästi 47-64 eli osoittautui, että se olimmekin me, joka roikkui kolmannen jakson loppuun kyydissä mukana. Kivikautisen vanha pallopeliviisaus, että 95% keskittyminen on 50% suoritus, osoittautui edelleen paikkaansa pitäväksi. Mitään Korihaiden hyvyydestä pois ottamatta täytyy todeta, ettemme mekään olleet ihan skarpeimmillamme. Se mistä se johtui, jäi mysteeriksi.

Ilon aiheena mainittakoon, että kummassakin pelissä meiltä pääsi jokainen ukko pisteille!!

Hyökkäys: 7,5 homma toimi ajoittain, mutta liikaa puskemista ja huolimattomuutta, erityisesti juuri huolimattomuutta!

Puolustus: 8- jos juuri edellisen matsin kohdalla pääsin sanomasta, että tämä osa-alue harvoin meillä pettää, niin nyt ei sekään oikein toiminut. Apupuolustus oli turhan usein myöhässä ja kaveri heitti todella hyvällä prosentilla palloa pussiin kun sai vähänkin tilaa.

Tsemppari: Jon, nosteli palloja hyvin korin läheltä kuppiin, kaapi iropalloja muikeat 13 ja pisti puolustuksessa hyvin jalkaa liikkeelle vastustajan liukasta korilinkoa vastaan.

9.2. II-div. sarjaturnaus, Salo

Ura – SalPa 64 – 32 (10-7, 16-10, 24-4, 14-11)
Raips – Ura  25 – 78 (7-12, 13-23, 3-19, 2-24)

Vuorossa oli kauden N:s Salon reissu, jossa ensimmäisessä pelissä vastaan asettui isäntä SalPa. Tiedä sitten oliko aikainen peliaika syynä, mutta olimme koko ensimmäisen jakson melko syvässä unessa. Hyökkäykset viimeisteltiin huolimattomasti ja apupuolustuksessakaan ei alkuun oikein tahdottu nähdä palloa. Lähinnä mörssäriosaston (Rasse ja Selver) hyvillä hyökkäyspään suorituksilla siirryimme kuitenkin puoliajalle 26-17 johdossa.

Puoliajalla teemaksi otettiin, yllätys yllätys, huolellisuus ja aktiivisempi puolustus. Homma alkoikin toimia totuttuun tapaan ja jakso meille 24-4. Sitä myöten peli alkoi olla selvä. Viimeisellä jaksolla hiukan nostettiin jalkaa kaasulta, mutta sekin meni kuitenkin ihan meidän kontrollissa.

Mukana: Selver, Kasperi, Johan, Martin, Tatu, Ekku, Matias, Rasse ja Nico.

Hyökkäys: 8,5 paikoista pallo vaan rauhassa mukiin.

Puolustus: 9- alun jälkeen ruvettiin näkmeään pallo ja sitä kautta myös apupuolustus toimi.

Tsemppari: Selver, ukko intoutui myös puolustupäässä tsemppaamaan täysillä. Palkintona säkillinen levareita, viisi virhettä ja tsemppariksi valinta.

Pienen paussin jälkeen kohdattiin Raips, joka oli käytännössä ihan uusi tuttavuus, sillä viime vuoden vastustajat olivat pääosin –01 syntyneitä ja siten siirtyneet C-junnuihin. Peli oli lähes toisinto ekasta pelistä. Alussa oltimme kuin horroksessa (no toki hyökkäys toimi karvan tehokkaammin kuin ekassa pelissä). Sen verran onnistumisia kuitenkin tuli, että puoliajalle marssittiin 20-35 johdossamme.

Tauolla sain ukot innostumaan puolustamisesta ihan tosissaan. Täytyy erityisesti mainita Ekun panos, joka puolusti vastustajan liukasta takamiestä kuin parhaankin opetusvideon tyyliin. Kova puolustustsemppi levisi kulovalkean tavoin ukkojemme keskuudessa ja jokainen olikin kuin ikävin takiainen vastustajan iholla. Hyökkäyksessä toki missattiin edelleen vapaita layuppeja ihan turhaan, mutta hyvän puolustustyöskentelyn ansiosta uutta yritystä ei kauaa tarvinnut odotella. Toinen puoliaika meille 5-43, joka ei jätä tulkinnoille juuri sijaa…

Päivän peleissä oli erityisen ilahduttavaa uusien ukkojemme (tällä kaudella pelinsä aloittaneiden) panos pelissä. Martin mm. toimi pitkät tovit vaativalla pelintekijän tontilla mallikkaasti, Johan pisti jalat liikkeelle ja oli kuin iilimato puolustuksessa, Kasperi viimeisteli vapaat paikkansa hyvällä prosentilla ja Selver oli yksi iso taistelutahdon ruumiillistuma. Hienoa äijät!!

Hyökkäys: 9+ paikoista pallo vaan rauhassa mukiin.

Puolustus: 9+ toinen puoliaika oli kyllä täyskymppi!

Tsemppari: Ekku, em. puolustustyöskentelyn lisäksi pelintekijänä jakeli palloa kavereille avopaikkoihin tai vaihtoehtoisesti vielä avoimempiin paikkoihin.

2.2. II-div. kotisarjaturnaus

Ura – TaNMKY  78 – 17 (21-10, 24-2, 19-0, 14-5)
RaBa – Ura  9 – 113 (2-31, 5-28, 0-14, 2-40)

Niin tuli myös II-divariporukan pelit korkattua. Ensin vastaan asettui TaNMKY, jolle tämä oli ihka ensimmäinen korisottelu. Sen kyllä huomasi kentälläkin. Alun pikkuriikkisen asennevamman jälkeen meidän pojat tekivät kentällä mitä tahtoivat. Melko nopeasti laskimme puolustuksen puoleen kenttään, mutta sillä ei sanottavampaa merkitystä ollut. Pojat pääsivät harjoittelemaan hyökkäyspään hienoja ratkaisuja ja korintekoa jokainen vuorollaan. Eipä sillä, kyllä joukkoon mahtui erityisen upeita sommitelmiakin perinteisten 1 vs 1 haastojen oheen.

Mukana: Tatu, Johan, Kasperi, Jesse, Selver, Niklas, Ekku, Julius ja Matias.

Hyökkäys: 10 teimme korin aina kun halusimme

Puolustus: 9 Välillä meni yli-innokkaaksi koheltamiseksi

Tsemppari: Johan, ensimmäinen sarjaottelu ja ukko tsemppasi hyvin. Korin tekeminen oli tiukassa, mutta tulihan sekin lopulta tehtyä.

Iltapäivällä oli jälleen uusi tuttavuus vastassa, kun pukuhuoneesta marssi parketille Rauma Basket. Myös heille tämä oli ensimmäinen sarjaturnaus.

Koska TaNMKY oli tässä välissä voittanut murskaavasti RaBan, niin päätettiin aloittaa heti alusta asti matalalla puolustuksella puolenkentän jälkeen. Eihän sekään raumalaisia mitään auttanut. Lopputulos ei edes kerro koko totuutta kuinka ylivoimaisia tässä pelissä olimme. Teimme ihan mitä halusimme. Rauman pojille on kuitenkin nostettava hattua siitä, että he pelasivat tsempaten ja iloisella ilmeellä, hymy naamalla läpi koko ottelun. Miehistömme muuttui sen verran TaNMKY pelistä, että Ekku jäi pois ja Veeti tuli tilalle.

Hyökkäys: 10 teimme korin aina kun halusimme (ja välillä muutenkin = Julle, syöttö sukkana koriin)

Puolustus: 10 ei tähän oikein ole sen enempää kommentoitavaa

Tsemppari: Kasperi, korin tekeminen oli tiukassa, mutta kun se vihdoin tuli, niin nähtiinpä komea sadetanssi sen kunniaksi. Lisäksi viisi virhettä, joten pakkipäässäkin oli kaikki pelissä ;)

1.2. I-div. kotisarjaturnaus

Ura – Pyrintö-02  71 – 27 (20-5, 17-10, 24-7, 10-5)
RaPy – Ura  27 – 77 (11-25, 3-18, 8-16, 5-18)

Kevään tosipelit alkoivat kotiturnauksella. Ennen peliä pukkarissa totesin pojille, että Pyrintö on ollut jostain kumman syystä meille aina hankala vastustaja ja että voitot tällä kaudella ovat 1-2 Pyrinnön hyväksi. Veeti totesi heti isännän ottein tähän, että ”no nyt on aika tasata tilit”. Eipä siihen ollut mitään lisättävää.

Pojat pistivät kaasun pohjaan heti alusta asti, eikä kentällä ollut kuin yksi joukkue koko pelin ajan ja se olimme Me. Nimenomaan Me, sillä pojat pelasivat nautittavaa joukkuepeliä. Oli kuin kenttä olisi ollut täynnä punaisia pikkupiruja (edustusjoukkueemme lempinimen Red Devils mukaan). Komeat sommitelmat seurasivat toinen toistaan ja jokainen ukko sai hienoja onnistumisia. Puolustuksessa prässäsimme pallon kerta toisensa jälkeen vastustajalta pois, jonka jälkeen punainen aalto vyöryi taas tuloksekkaasti Pyrinnön korille. Mahtavaa pojat, mahtavaa!!!!

Mukana: Julle, Jon, Matias, Lenni, Lauri, Ekku, Niklas, Veeti ja Nico.

Hyökkäys: 10 vaikka viimeisellä neljänneksellä vähän otettiinkin jalkaa kaasulta

Puolustus: 10 onneksi en ole vastustajan valmentaja, en haluaisi hyökätä tätä puolustusta vastaan.

Tsemppari: Veeti, ISÄNTÄ!! Muisti puolustaa jaloilla ja pyysi vaihtoon aina kun oli ensin antanut kaikkensa kentällä.

Toinen peli oli RaPyä vastaan. Pukkarissa korostin asenteen merkitystä - vaan kuinkas sitten kävikään.

Otin ensimmäisen aikalisän kun peliä oli pelattu 1:22 ja tilanne 2-2. Huomautin pojille, että peli alkoi jo hetki sitten. Ei vaikutusta. Tilanteessa 6-10 (siis tappiolla) pojat sitten vihdoin keksivät, että nää pelithän voitetaan pelaamalla eikä pelleilemällä. Tuosta tilanteesta puoliajalle 37-4 meille ja matsi olikin kokolailla taputeltu. Loppupeli harjoiteltiin paineen laittamista palloon ja se tuottikin erinomaisesti tulosta. Joukkueelta tuli huikeita hyökkäyspään suorituksia, esim. Lenni passaa ja Late pistää alleyoopin sisään. Niin ja Julle tinttasi taas tavaramerkiksi muodostuneen kolkin pohjaan.

Hyökkäys: 9+ välillä oli vähän pakottamista ratkaisuissa.

Puolustus: 9,5 mikäköhän se eka kolme minuuttia oikein oli?

Tsemppari: Nico, tsemppasi sata lasissa molemmissa päissä kenttää, vei mm. karkin (lue, pallon) kaverilta kädestä varmaan lähemmäs kymmenen kertaa.

11.1. kotisarjaturnaus

Ura – Vilpas  22 – 48 (4-12, 6-14, 1-10, 11-12)
PoBa – Ura  63 – 48 (14-16, 18-10, 8-16, 23-6)

Syyskauden viimeinen sarjakierros ja ensimmäinen peli tuttuakin tutumpaa Vilpasta vastaan. Alkuverryttely näytti lupaavalta. Pojat olivat keskittyneen oloisia ja tsemppasivat hyvin. Vaan annas olla. Kun peli alkoi ei kentällä ollut kuin yksi joukkue ja se oli meidän kannaltamme valitettavasti Vilpas.

Pelissä ei oikein mikään toiminut, hyökkäyksessä oltiin pallon kanssa hätäisiä ja huolimattomia, eikä päästy oikein kunnon korintekopaikkoihinkaan. Puolustuksessa, varsinkin levypallotaisteluissa, salolaiset olivat pari pykälää agressiivisempia ja halusivat palloa enemmän. Yksi vastaan yksi puolustus toimi melko mukavasti, mutta apupuolustus oli tässä pelissä turhan seisovilla jaloilla. Puolustus oli kaikesta huolimatta ihan kohtuullisella tasolla, eikä Vilpas loppujen lopuksi tehnyt kuin 48 pistettä. Hyökkäyksessä sitä vastoin tuntui, ettei oikein mikään onnistunut, eikä oikein kenelläkään.

Valonpilkahduksina mainittakoon Jullen puhdas kolmonen, Jonin neljännen jakson tehohetki sekä koko joukkueen hyvällä prosentilla heitetyt vapaaheitot.

Mukana: Julle, Jon, Matias, Lenni, Tatu, Rasse, Selver, Joel, Veeti ja Nico.

Hyökkäys: 6- tällä kertaa ei vain sujunut

Puolustus: 8+ ihan ok, mutta parempaankin pystytään

Tsemppari: Jon, paransi läpi ottelun otteitaan kuin sika juoksuaan. Toinen tsemppari kannustusjoukoille, jotka kannustivat hienosti ottelun loppuun asti, vaikka peli oli jo ratkennutkin!!

Toiseen peliin vastus (PoBa) saapui Pohjanmaan lakeuksilta. Ottelu oli aivan eri planeetalta kuin päivän eka peli. Aloitimme matsin aivan hurmiossa. Muutaman minuutin jälkeen taululla komeilivat meidän johtolukemat 12-0. Vastustajan aikalisä ja kas kummaa, loppujakso heille 4-14 eli johdimme vielä pari pinnaa.

Ottelu eteni meidän osaltamme samankaltaisena aaltoiluna aina loppuun asti. Huikaisevan loistavaa jaksoa seurasi aina vähintään samanmittainen sysimusta jakso. Viimeiselle jaksolle lähdettäessä johdimme edelleen tuon kaksi pistettä. PoBa pääsi viimeisellä neljänneksellä venyttämään eron lopulta pelitapahtumiin nähden turhankin isoksi, kun yritimme saada riistoja väkisin. Koko porukalta kuitenkin hieno tasonnosto Vilpas-peliin nähden.

Hyökkäys: 8+
Puolustus: 9-
Tsemppari: Julle, kolkki tyynesti pohjaan ja erityisesti hienoa puolustamista.

And1-turnaus 4.-5.1.2014, Salo

Olimme turnauksessa mukana kahdella joukkueella. Toinen joukkueista Kimmon ohjauksessa Fun sarjassa (Jon,  Matias, Julle, Johan, Selver, Martin, Kassu ja Jesse) ja toinen Oskarin komennossa kilpasarjassa (Nico, Ekku, Joel, Lauri, Lenni, Nikke, Veeti ja Rasse).

La 4.1.

Fun: Ura – HeiNMKY  26 – 50 (16-22)

Kilpa: PeU – Ura  0 – 79 (0-39)
Fun: Vilpas 03/04 – Ura  44 – 16 (20-8)

Kilpa: Ura – Honka Kelot  56 – 13 (37-8)

Fun-sarjan joukkueen lauantain peleissä HeiNMKY:tä ja Vilpas 03/04 joukkueita vastaan Johan avasi virallisen korispeliuransa sekä –02:ten kanssa ensimmäiset pelinsä Kassu ja Martin. Kaikki uudet pelaajat täyttivät ennakko-odotukset ja pelasivat kelpo pelit. 

Molempiin pelehin sopivat aikalailla samat tarinat eli: Hyökkäyspäässä olimme hiukan liian hätäisiä ja emmekä pelanneet parhaalla mahdollisella tavalla joukkueena yhteen. Julius heilutti korisukkaa ahkerimmin, mutta tulitukea ei löytynyt vielä tarpeeksi muilta. Puolustus oli ajoittain hyvää, mutta nukahduksia sattui turhan usein. Puolustuspään ilmatilaa hallitsi suvereenisti Jon, mutta harmittavan usein vastustajan ensimmäinen koriyritys meni jo sisään, jolloin ei luonnollisestikaan jäänyt levypallon rohmuttavaksi. Molemmissa peleissä ero myös venähti lopussa turhankin suureksi, kun vaikutti vähän siltä, että meiltä loppui hiukan bensa kesken.
Hyökkäys: 8- Kaverit enemmän mukaan ja syötöt hiukan terävämpinä.

Puolustus: 8 Ei lopeteta pelaamista, vaikka oma ukko pääsisikin ohi…
Päivän tsemppari: Martin, heti varmaa ja huolellista suorittamista.

Kilpa-sarjan lauantain pelit PeU:ta ja Honkaa vastaan olivat myös melko toistensa kaltaisia, eikä niistä niin kummoista hyötyä poikien kehittymiselle ollut. No koritekoa saatiin harjoitella ja puolustus oli loistavaa, vaikkei vastustajista sitä oikein tällä kerralla ollutkaan mittaamaan. 

Mainittakoon tässä vielä erikseen, että PeU jäi nollille meitä vastaan, joka on minun korisurani ensimmäinen nollapeli. Niin ja alkusarjan kaksi voittoa takasi sen, että pelaisisimme sunnuntaina sijoista 1-3 eli mitali oli jo varma.

Hyökkäys: 9, yllättääkö jos kaipaan lisää huolellisuutta??
Puolustus: 10, kaksi peliä, vastustajille yht. 13 pistettä = loistavaa.
Päivän tsemppari: Veeti, olisi voinut antaa kenelle vaan, mutta Veetin loistava blokki käänsi vaakakupin hänelle ;)

Sunnuntai 5.1.
Fun: Riemu – Ura  17 – 28 (8-10)
Kilpa: EBT – Ura  33 – 30 (11-18)
Fun: Ura – Arska Basket  49 – 37 (23-21)
Kilpa: KTP – Ura  48 – 34 (26-21)

Fun-sarjan sunnuntain alkoi aikaisella aamupelillä jo klo 8.00, kun vastaamme asettui sijoitusottelussa RieMu. Vastustaja oli liikkeellä vain kuudella kenttäpelaajalla, joista kaksi poikaa laitoimme erikoisvartiointiin. Hyvän puolustuksen ansiosta saimmekin paljon stoppeja ensimmäisellä puoliskolla, mutta hyökkäyksessä meitä vaivasi vähän rohkeuden puute. Tyydyimme liian usein heittoihin kaukaa ja vaikka puolustuspäässä levypallot meille jäivätkin kiitettävästi, emme saaneet uusia heittomahdollisuuksia ilman hyökkäyslevyreitä. Puoliajalle siirryttiin johdossamme 10-8. 

Toisella puoliajalla hyvä puolustaminen jatkui ja saimme useita riistoja ja sitä kautta taisi rohkeutemme hyökätä koria kohti parantua ja hyökkäyspäässä saimme hyviä levypalloja ja koreja toisista mahdollisuuksista. Päätyrajakuviomme tuotti myös hyvin tulosta ja toisen puoliajan loppu oli meille yhtä korinteon juhlaa. Valmentajaa ilahdutti eniten se, että jokainen pelaajistamme onnistui korinteossa.

Turnauksen päätösotteluun Fun-ryhmä sai vastaansa Arska Basketin jota lähdettiin voittamaan hyvän puolustuksen kautta. Alkuun puolustuksemme toimikin erinomaisesti ja kun hyökkäyksessä olimme tehokkaita, pääsimme selkeään johtoasemaan. Ensimmäisen jakson loppuun tuli meille vähän huonompi hetki ja vastustaja löysi uuden vaihteen ja kiri johtomme lähes kiinni. Puoliajalle siirryttiin lukemissa 23–21. 

Toinen puoliaika oli alusta asti meidän pientä hallintaa, mutta vastustajan yksi pelaajista aiheutti meille harmia päättämällä ajonsa jatkuvasti koriin. Taisi jo meitäkin hieman väsy alkaa painaa, kun ei apupuolustuskaan ennättänyt kun korkeintaan rikkomaan vastustajapelaajia. Onneksi hyökkäyspelimme oli rohkeaa ja tehokasta koko pelin ajan ja korintekomme sai jatkoa ottelun loppuun asti. Summerin soidessa loistivat tulostaululla lukemat 49–37 ja pojilla riitti toistamiseen riemua voiton merkiksi.

Hyökkäys: 9+ Kaikille kori ekassa pelissä ja toisessa pelissä 49 pistettä lyhyellä peliajalla.

Puolustus: 9 Ensimmäisessä pelissä loistavaa 1vs1- ja joukkuepuolustusta. Toisessa pelissä taisivat korien jälkeiset tuuletukset viedä parhaan terän puolustuksesta.
Tsemppari: Julle, pimensi ensimmäisessä pelissä vastustajan parhaan pelaajan ja toisessa oli tehokas hyökkäyksessä.

(su Fun-sarjan teksti, Coach K)

Kilpasarjajoukkueen sunnuntain vastustajat olivatkin sitten kivikovat EBT ja KTP, joita kumpaakaan emme olleet vielä koskaan voittaneet. 

EBT:tä vastaan ensimmäinen puoliaika meni meidän komennossamme. Puolustus oli tuttua teräsbetonia ja hyökkäyksessä tuli onnistumisia laajalla rintamalla. Toinen puolisko oli valitettavasti ensimmäisen peilikuva, EBT vei ja me vikisimme. Hyökkäyksistä tuli väkinäisiä ja mielikuvituksettomia. Ajoimme kerta toisensa jälkeen EBT isoimman pelaajan eteen heittämään ja tämä kiitti blokkaamalla ukkojamme varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. 

Puoliajan puolessa välissä tuli se kuuluisa synkkä jakso, jossa saimme käkättimeen 8-0. Ero taisi livahtaa jo lähemmäs 10p tappioksi. Loppuun saimme vielä kaivettua uuden pelivaihteen, mutta kirimme jäi hieman vajaaksi ja näin EBT vei pelin kolmella pisteellä. Viimeksi pelatessamme viisi kuukautta aiemmin EHBT:ssa vastakkain, hävisimme samalle porukalle 29 pistettä, joten suunta näyttää mukavaa edistymistä.

Hyökkäys: 8+ Kaikille lisää oveluutta sekä kikkojen ja harhautusten käyttöä. Osaatte kyllä!

Puolustus: 9+ Pääosin loistavaa, mutta yhdessä vaiheessa vastustaja teki liikaa nopeita koreja.
Tsemppari: Ekku, raatavaa puolustusta, huolellisuutta pallon kanssa ja pisteeksi I:n päälle toteutti uutta hyökkäyspään kuviota kiitettävästi!

Toiseen peliin vastus eikun koveni, kun vastaan asettui yksi ikäluokan kovimmista suomalaisista joukkueista eli KTP. Vuotta aiemmin Ricoh-turnauksessa olimme saaneet KTP:lta koripallon oppitunnin lukemin 8-77. Olin kuitenkin vuoren varma, ettei moisista lukemista olisi tällä kertaa pelkoa. Se mihin pelimme riittäisi tulisi olemaan kutkuttavaa saada nähdä. 

Ja sehän riitti. Pojilla alkoi tosin jo hieman turnaus painamaan jaloissa (niin varmasti vastustajallakin), mutta hienosti tsempattiin loppuun asti. Ottelu pysyi koko pelin tasaisena ilman erityisen synkkiä jaksoja. KTP vain oli vielä himpun verran parempi ja sai kasvatettua pikkuhiljaa eroa. 

Puolustimme kiitettävästi, mutta puolustustapamme vain antaa vastustajalle mahdollisuuden melko vapaisiin kaukoheittoihin, jotka kotkalaiset käyttivät hyvällä prosentilla hyväkseen. Hyökkäyksessä erityisesti isot ukot petrasivat selvästi tasoaan EBT-pelistä ja nostivat mukavalla tehokkuudella palloa pussiin. 

Kotkalla oli pari erityisen taitavaa ja liukasta ukkoa, jotka olivat meille hankalia pideltäviä. Nappipelillä olisimme pelanneet tässäkin ottelussa voitosta, nyt tuli tappio –14p, mutta ero on aika paljon vähemmän kuin vuosi aiemmin tullut –69p. Hyvä pojat. Pelien jälkeen oli palkintojenjako ja saimme kotiin viemisiksi voitetut pronssimitalit.

Hyökkäys: 9- Kaikille lisää oveluutta sekä kikkojen ja harhautusten käyttöä. Osaatte kyllä!
Puolustus: 9,5 Vastustajan korit olivat lähes poikkeuksetta heidän hyvyyttään, eivät meidän puolustuksemme heikkoutta.
Tsemppari: Lauri, koko turnauksen läpi tasaisen kiitettävästä suorittamisesta