Ottelut talvi 2015

22.3.2015 I-d. kotiturnaus

Ura – RaPy  82 – 44 (24-12, 20-17, 14-7, 24-8)
PäLuLu – Ura  70-91 (10-26, 20-16, 26-22, 14-27)

Sunnuntain pelit olivat luonteeltaan hyvin samantapaisia, hyvä startti – surffailua – hyvä lopetus. Peleihin erityisteemaksi otettiin huolellisuus ns. ilmaisten korien nostossa (vrt. la peleihin).

Aamunavaus suoritettiin RaPyn kanssa. Tiedä sitten oliko aikainen herätys, pitkä matka vai joku muu syynä, mutta raholalaisilla ei ollut ottelussa kyllä mitään jakoa. Vahvan alun jälkeen pojiltamme hiukan selkä nousi ja askel lyheni ja näin Rahola pysyi siedettävällä etäisyydellä meistä, aina viimeiselle jaksolle asti. Neljännellä jaksolla pojat innostuivat vielä hetkeksi karistamaan unihiekat silmistään ja näin loppulukemat alkoivat vähän paremmin muistuttamaan pelitapahtumia. Pallon kanssa oltiin huolellisempia kuin lauantain otteluissa, mutta edelleen varmaan kolmisenkymmentä pistettä jäi saamatta ns. ilmaisista koreista.

Mukana: Isäntä, Tuukka K, Late, Julle, Ekku, Ramses, Jocce, Ale ja Lenni.
Puolustus: 9+, oikein hyvää tekemistä

Hyökkäys: 8+, huolimattomuutta erityisesti viimeistelyssä edelleen

Valopilkku: Tuukka K, ukko on muuttamassa ensi kesänä Tampereelle ja antoi näyttöjä mahdolliselle ensi kauden seuralleen. Hyvät näytöt antoikin. Pikkupilkku: Jocce, on kyllä sellainen energiapakkaus ja tsemppimonsteri että huh-huh.

Toiseen peliin Hovirinnan Kasinolle vastaamme asteli Pälkäneen Lujalukko. Pälkäneläisille jaettiin heti alkuun hieman huonompi käsi, sillä heidän rosterinsa oli erinäisten syiden takia vähentynyt kuuteen ukkoon. Näin ollen meidän oli tarkoitus pyörittää kovaa vaihtorulettia ja ennemmin tai myöhemmin pudottaa vieraat kyydistä. Ensimmäinen jakso menikin todella mallikkaasti kummassakin päässä kenttää. Valitettavasti eräpaussilla sekä pojat että valmentaja vilkaisivat tulostaululle ja kummatkin pitivät ottelua ratkenneena. Pojat alkoivat hieman löysätä (95% asenne on 50% suoritus…) ja valmentaja vielä lisäsi asennevammaa vaihtamalla aina koko viisikot kerrallaan. Näin jo vararikon partaalla olleet pälkäneläiset pääsivät viimeisillä pelimerkeillään kuin vahingossa takaisin mukaan peliin.

Kolmannen jakson lopulta palasimme normaaliin vaihtotyyliin ja pikkuhiljaa rytmi alkoi pojilla löytyä uudelleen. Neljännellä jaksolla laitettiin all-in ja jakso olikin taas täysin meidän kontrollissa molemmissa päissä kenttää. Lopulta kotijoukkueella oli selvästi enemmän pelimerkkejä taskuissaan Hovirinnan Kasinolta poistuttaessa.

Mukana: Tuukka K, Late, Julle, Jon, Nico, Niklas, Ramses, Jocce, Ale ja Lenni.
Puolustus: 9+, kaksi jaksoa erittäin hyvää tekemistä.

Hyökkäys: 9, pystyttiin hyökkäämään vastustajan sumppupaikkaa vastaan tehokkaasti. Huolimattomuutta viimeistelyssä edelleen.

Valopilkku:  Jon, kunhan nyt saatiin ukko herätettyä ja kammettua ylös sängystä päivän toiseen peliin mukaan, niin oli kyllä jälleen kovan luokan IT-patteristo. Putsaa ilmatilan levareilla ja blokkailee vastustajan epätoivon partaalle. Pikkupilkku: Julle, terävää tekemistä ja tällä kertaa näytti myös loistavaa syöttötyöskentelyä.

21.3. II-div. alempi, Turku

TaNMKY – Ura Reds  21 – 100 (10-20, 4-28, 7-25, 0-27)

Ura Reds – TuNMKY Blue  57 – 74 (13-18, 13-25, 18-9, 13-22)

Manselaisten kohtaamisesta ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Loppulukemat eivät edes kerro lähellekään koko totuutta pelin kulusta. Esim. Kaurin isä laski, että nostimme 35 kertaa korin alta täysin vapaan heiton tai layupin ohi. Se olisi 70 pistettä lisää ja niiden kanssa pelitapahtumista saisi oikeamman kuvan. Se nyt vielä mainittakoon, että kaikki 11 ukkoa pääsivät pisteille.

Mukana: Tatu, Late, Kauri, Julle, Ekku, Nikke, Ramses, Mara, Ale, Onni ja Kape.

Puolustus: 10, ks. vaikka viimeisen jakson pisteet.

Hyökkäys: 8,5 huolimattomuus viimeistelyssä hipoi jo käsityskyvyn rajoja.

Valopilkku: Kauri, toimi hyvällä itseluottamuksella pelintekijänäkin ja antoi useita koriinjohtaneita syöttöjä. Ohessa oma uusi piste-ennätyskin.

Iltapäivän pelissä vastaan asettui paikallinen NMKY. Rosteristamme jäivät ennen peliä pois Kauri (muu meno), Ekku (polvi) ja Onni (nilkka). Näin loput kahdeksan saivat sitten huhkia oikein olan takaa.

Jos oli aamun vastus ollut sarjajumbo ilman voittoja, niin nyt oli vastassa sarjakärki ilman tappioita. Peli oli kokonaisuudessaan varsin tasainen yhdellä erotuksella. Namika laittoi paikasta sisään (ja välillä ilmankin), me kun taas jatkoimme päivän teeman mukaisesti nostelemalla ilmaisia koreja milloin minnekin (välillä koriinkin). Ei niitä helppja koreja tällä kertaa 35:tä kappaletta missattu, mutta varmasti useampi kymmenen pistettä kuitenkin. Niiden avulla olisimme olleet mukana ainakin taistelemassa voitosta. Nyt eroksi jäi lopulta selvät 17 pistettä turkulaisten eduksi.

Puolustus: 9-, kokonaisuudesssan ihan mukavaa, mutta välillä tuli turhia nukahduksia.

Hyökkäys: 8,5 laitetaan ilmaiset sisään.

Valopilkku: Late, on kyllä viimeistelijänä kliininen kuin kirurgi.

TuNMKY Blue - Ura White  82 - 75 (25-17, 27-22, 9-19, 21-17)
Ura White – TaNMKY  120 - 30 (26-4, 33-10, 30-8, 31-8)

Lauantaiaamu ja kahdeksan pelaajaa taas mukana tositoimissa Turussa, kun otimme mittaa paikallisen NMKY Bluen joukkueesta. Ensimmäisellä jaksolla Namika hyökkäsi tehokkaasti, eikä meidän puolustus ollut ihan terävintä mahdollista. Ensimmäisellä tauolla painotin, että kun puolustetaan hyvin, niin hyökkääminenkin on helpompaa.

Toisen jakson alkuun tulimmekin terävästi ja kuroimme eron umpeen jakson puoleenväliin mennessä. Sitten taas tuli nukahduksia ja huolimattomuuta hyökkäyksessä ja vastustaja teki parikymmentä pistettä erän neljän viimeisen minuutin aikana. Puoliajalla edelleen painotin sitä hyvää puolustusta ja kolmas jakso olikin parhaamme. 1vs1-puolustus toimi hyvin ja avutkin tulivat ajoissa. Viimeseen jaksoon mentiin kolmen pisteen takaa-ajoasemassa.

Viimeinen jakso oltiin koko ajan pari pistettä perässä vastustajaa. Vaikka lopussa aikalisäkuviotkin onnistivat, vastustaja kuittasi aina harmittavasti meidän päässämme korin, niin tappio oli tosiasia.

Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jon, Nico, Härkä, Mats ja Lenni
Puolustus: 9- Parani loppua kohti. Ekalla puoliajalla 52 pinnaa omiin ja toisella 30.

Hyökkäys: 9+ pallo liikkui, fläppitaulukuviot onnistuivat, hiukan lisää huolellisuutta pallon kanssa.

Valopillkku: Nico Hyvän puolustustyöskentelyn lisäksi hyökkäsi rohkeasti ja tehokkaasti

Whiten toiseksi vastustajaksi saatiin NMKY tampereelta. "Redit" olivat juuri ennen voittaneet vastustajan suurinumeroiseti, joten joukkueiden välinen tasoero tiedettiin suureksi.

Koko ottelun ajan olimme selvästi parempia kun vastustaja ja vastustajan koria edelsi käytännössä joka kerta meiltä nukahdus puolustuksessa. Hyökkäyksessä juoksimme todella paljon nopeita ja vaihtelimme "rooleja" kentällä pelin aikana. Tietynlainen terävyys loisti poissaolollaan; alta nostettiin ohi ja se mistä ottelun aikana aikalisällä korotin ääntänikin, ettemme sulkeneet juuri lainkaan. Aina vaan juostiin suoraan pallon perään. Ripityksen jälkeen onneksi sulkuja rupesi näkymään ja vastustajan korilla ei enää annettu "korin yli"-syöttöjä.

Puolustus: 9 Sulkujen puute ja uinahtelut pois

Hyökkäys: 9+ Huolellisuutta ja päämäärätietoisuutta viimeistelyyn.

Valopilkku: Anton Vatsassa vellovasta lounaasta huolimatta uusi piste-ennätys.

Coach Kimmo (Whiten rapsat)

10.3.2014 I-div. Turku

TuNMKY – Ura  94 – 60 (21-15, 23-14, 28-14, 22-17)

Suurimmalle osalle pojista seitsemäs peli 9-10 päivän sisään ja välipäivinä oli vielä treenattu tai oltu pikku flunssien kourissa (kuka mitenkin). Nyt ei vain enää ollut tarvittavaa energiaa kovatempoisen korispelin pelaamiseksi hyvällä tasolla. Namikalla sitä vastoin oli. He tulivat kovalla vauhdilla ja tahdolla peliin ja veivät sitä alusta alkaen. Meiltä ei vain löytynyt virtaa panna kunnolla kampoihin, vaikka varmasti jokainen ukko kentälle jätti sen minkä pystyi. Pieni (10pv) tauko peleistä ja tuleva vapaa viikonloppu tekevät varmasti  hyvää pojille.

Mukana: Isäntä, Late, Jon, Ekku, MaHe, Nico, Razze, Jocce, Ale ja Lenni.
Puolustus: 7,5 akut vähissä

Hyökkäys: 7,5 akut vähissä

Valopilkku: Lenni, aivan älytön määrä töitä molemmissa päissä kenttää. Taitoa ja pelisilmää on vaikka muille jakaa. Pikkupilkku: Ekku, puolustusspesialisti, joka puolustaa herhiläisenä, auttaa oikein ja hyvin, tuplaa kovaa ja laittaa kroppaa likoon.

8.3.2015 I-div. kotiturnaus

Ura – PeU  69 – 78 (17-23, 13-20, 21-17, 18-18)
LoKoKo – Ura  64 – 55 (22-12, 15-18, 13-12, 14-13)

Päivän molemmat pelit noudattivat siinä mielessä samaa kaavaa, että kumpaankin tuli yksi musta jakso jonka aikana vastustaja teki eron. Muuten pelit olivat täysin tasaista vääntöä.

Perniön pelissä synkkä jakso osui ensimmäisen jakson loppuun ja toisen alkuun. Etukäteen oli hyvin tiedossa vastustajan kaksi kovaa peluria, mutta ei se tieto loppujen lopuksi kauheasti auttanut (27 ja 24 pistettä). Tässä pelissä oli kaksi selkeää osa-aluetta, jotka eivät toimineet eli sulkeminen ja syöttäminen. Jos peli olisi muuten ollut samannäköistä, mutta edes toinen em. asioista olisi ollut hyvällä tasolla olisimme voittaneet pelin selvällä erolla. Jossittelu nyt on turhaa, mutta nostin tämän esiin lähinnä siksi, että näitä kahta asiaa lukuunottamatta pelimme oli oikein mukavan näköistä seurattavaa.

Mukana: Late, Julle (1. peli), MaHe, Nico, Nicce, Rasse, Jocce, Tuukka K (2. peli) Lenni, Jon ja Ale (1. peli).
Puolustus: 9- sulkeminen puuttui, muuten hyvää.

Hyökkäys: 9- heikkoja syöttöjä ihan liikaa, mutta muuten hyvää.

Valopilkku: Late, normaaliin tapaan tappavan tehokas hyökkäyksessä, mutta nyt oli lisäksi varmaan argressiivisinta puolustusta mitä tältä ukolta on nähty.

LoKoKoa vastaan tuo yllä mainittu musta jakso osui sitten ensimmäisen jakson lopulle. Jakson viimeiset neljä minuuttia loimaalaiset veivät pelin tilanteesta 10-10 lukemiin 22-12. Eli lukuunottamatta tuota neliminuuttista voitimme loput 36 minuuttia pisteellä. Tällä kertaa sulkemiset ja syötöt toimivat selvästi paremmin kuin PeU-pelissä. Nyt ongelmaksi koitui LoKoKon koko pelin pelaama paikkapuolustus, jota emme onnistuneet tarpeeksi hyvin purkamaan. Tämän tappion otan pitkälti omaan piikkiini, sillä paikkapuolustukseen pitäisi kyllä yhden pelin kuluessakin valmentajan löytää täsmälääkkeet, mutta nyt ohjeet pojille jäivät hiukan ympäripyöreiksi.

Puolustus: 9,5 vastustaja ei saanut yhtään hitaan hyökkäyksen koriaan helpolla. Muutama nopea kyllä kolisi omiin, kun paikasta karkasivat nopeaan.

Hyökkäys: 7+ tämä siis pitkälti koutsin piikkiin.

Valopilkku: Jocce, oli oikein sähäkkää ja ennen kaikkea hyvää puolustusta, ryyditettynä muutamalla perinteisellä tahtokorilla.

7.3.2015 II-div. alempi, Loimaa

Ura Reds – LoKoKo  72 - 57 (18-17, 17-18, 17-6, 20-16)
Pyrintö Punainen – Ura Reds  15 – 110 (5-18, 2-42, 4-18, 4-32)

Redsien ensimmäinen peli kotijoukkue Loimaata vastaan alkoi jo kukonlaulun aikaan eli klo 9.00. Liekö sitten ajankohdalla ollut vaikutusta vai millä, mutta koko peli mentiin ikään kuin käsijarru tiukasti kiinni. Tehtiin se pakollinen mitä matsin voittoon vaadittiin, muttei yhtään enempää.

Mukana: Tatu, Late, Julle, Ekku, Nikke, Rasse, Mara, Ale, Kape ja Onni.
Puolustus: 8+ ei vaan oikein kunnolla sähisty.

Hyökkäys: 8+ ei vaan oikein kunnolla sähisty.

Valopilkku: Jullella oli kentällä ehkä vähiten unihiekkaa silmissä ja puolustus oli oikein sähäkkää.

Ruokailun jälkeen toinen peli Pyrintö Punaista vastaan. Valitettavasti pojat näkivät Pyrinnön ja White välisen ottelun ja tiesivät, että ihan kaikkein kovin joukkue ei ole tulossa vastaan. Tämä näkyi sitten ottelun alussa pelleilynä. Otin aikalisän kun peliä oli pelattu reilu minuutti. Terotin, että kunnioitamme vastustajaa pelaamalla aina täysillä ja pelleilyt pois. Lopun voikin sitten arvata kun katsoo loppunumeroita.

Jobinpostia tuli valitettavasti taas oikein saavilla kaataen: Ennen peliä Jullen polvi alkoi vaivaamaan eikä äijä pelannut lainkaan, Ekulla sama juttu puoliajalla, Onnin nilkka meni kunnolla ympäri heti puoliajan jälkeen ja Rasse jäi puoliajalta penkille peukkua potemaan. Onneksi oltiin kymmenellä ukolla liikkeellä, niin vaihtureitakin jäi vielä yksi jäljelle.

Puolustus: 10 ei tarvinne selityksiä.

Hyökkäys: 10 ei tarvinne selityksiä.

Valopilkut: Ale, kovan puolustuksen lisäksi tukku komeita koreja. Ja kun laitettiin korintekokielto, niin tuli maailmanluokan syöttöjä kuin liukuhihnalta ja Tatu, mieletön tsemppi puolustuksessa ja uusi oma piste-ennätys. Pikkupilkku vielä Kapelle, jolta nähtiin taas legendaarinen ”sadetanssituuletus” ja äijä toimi vajaan erän pelintekijänäkin.

Ura White - Pyrintö Punainen 104 – 14 (22-0, 29-7, 25-3, 28-4)
LoKoKo - Ura White 50 -108 (16-22, 14-21, 8-25, 12-40)

Muutaman poisjäännin takia White pääsi matkaan kahdeksan pojan voimin peliin. Aloitimme pelin hyvällä asenteella ja näytimme heti ottelun alusta, kuka on ottelun herra. Apupuolustus toimi ja ilo silmälle oli huomata, pojat saivat pelin aikana todella monta riistoa aikaan pelaamalla käsi syöttölinjalla. Puoliajan jälkeen pistettiin roolit hyökkäyksessä sekaisin. Se ei paljon menoa haitannut. Hienot syötöt seurasivat toisiaan ja koreja syntyi liukuhihnalta. Lopputulos ei jätä selittelylle mitään sijaa. Olimme selvästi parempia.

Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jon, Nico, Härkä, Mats ja Lenni
Puolustus: 10 Vastustaja eka jakso nollille ja vain 14 päästettyä pistettä koko pelissä.

Hyökkäys: 10 Sata pinnaa on aina sata pinnaa.

Valopillkku: Tim. Loistavaa taistelua irtopalloissa, rohkeaa haastamista korille asti ja liuta tehtyjä koreja.

Whiten toisen pelin alkupuoli näytti siltä, että edellisen pelin nollaus ei ihan onnistunut. Puolustus oli melkein hyvää, mutta onneksi hyökkäyspäässä Matias ja Lenni pitivät meitä pystyssä hienoilla suorituksilla. Toisella jaksolla saatiin myös Jon ja Veeti mukaan pistetalkoisiin ja puoliajalle mentiin 11 pisteen johtoasemassa. Kolmannen jakson alkuun saimme pari nopeaa koria ja vastustajan selkäranka taisi napsahtaa poikki. Vastustajan hyökkäys ei enää löytänyt tietään meidän korillemme ja meidän puolustuksemme vain tiivistyi entisestään. Teimmekin toisella puoliajalla yhteensä 75 pistettä vastustajan 20 vastaan kruununamme neljännen jakson 40 tehtyä pistettä ja taas 100 tuli täyteen.

Puolustus: 9+ Kun kone saatiin käyntiin ja asenne sataseen, ei ollut asiaa meidän korille

Hyökkäys: 10 Sata pinnaa on aina sata pinnaa.

Valopilkku: Nico Esimerkillistä puolustusta, huolellista viimeistelyä ja kruununa no-look-pass Veetille puolustajan kainalon alta.

Coach Kimmo (Whiten rapsat)

28.2. I-d. Salo

Vilpas – Ura  79 – 65 (12-17, 31-17, 20-12, 16-19)
Ura – Pyrintö Punainen  47 – 114 (12-31, 7-39, 20-24, 8-20)

Kolmen kuukauden tauon jälkeen jatkui sitten vihdoin I-divarikin. Ensin vastaan asettui paikallisjoukkue Vilpas. Peliin teemoiksi otettiin puolustuspäässä 1 vs 1 puolustaminen eli älä häviä tilannetta ns. sata-nolla ja hyökkäyspäässä tuplaleikkaukset. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä koheltaen, mutta Vilpas osui muutaman kerran keksintöön ja jouduin käyttämään aikalisän jo parin minuutin pelin jälkeen. Aikalisän jälkeen jälkeen ottelu jatkui  täysin meidän hallinnassamme ja puolustuspelaaminen toimi juuri niin hyvin kuin oltiin sovittu. Pienellä hyökkäyspään lisähuolellisuudella ero olisi voinut olla ensimmäisen jakson jälkeen paljon suurempikin. Ensimmäinen pikkutauko kuitenkin kaiken muuttaa voi.

Toiseen erään Vilpas alkoi systemaattisesti pelata hyökkäyksissään pick´n roll palloskriiniä, jota emme osanneet puolustaa laisinkaan. Kerta toisensa jälkeen jompikumpi, skriinattava tai skriinaaja oli täysin vapaana ja korisukka vain suhisi. Tässä edesauttoi Poutiaisien pojan hurja heittovire, josta todisteena mm. seitsemän kolmosta pussin pohjalle kovalla prosentilla. Tätä samaa menoa jatkui puolitoista erää ennen kuin löysimme sopivat lääkkeet tähän närästykseen.

Loppupelin puolustuksemme toimi taas hyvin, eivätkä salolaiset saaneet kuin satunnaisilla kaukoheitoilla kasvatettua pistepottiaan. Vilpas oli kuitenkin karannut synkän jaksomme aikana jo liian kauas, näin emme enää voitosta pystyneet haastamaan. Ottelu ratksesi siihen, että olimme lirissä palloskriinien puolustamisessa, sekä salolaisten tosi kovaan kaukoheittopeliin.

Mukana: Ale, Lenni, MaHe, Härkä, Isäntä, Axel, Mats, Rasse, Jon ja Late.

Puolustus: 8+ jos (iso jos) palloskriinien puolustus olisi toiminut, niin aika lähelle täyttä kymppiä olisi ollut.

Hyökkäys: 8,5 ei siinä suuremmin vikaa ollut, mutta mm. teemana olleet tuplaleikkaukset kyllä loistivat poissaolollaan.

Pelin valopilkku: Jon, joukkuekaverit voivat ruiskia palloa vähän heikommallakin sihdillä, niin tämä ukko käy kaapimassa levyt ja pistää pallon koriin.

Toiseen peliin astelikin sitten Suomen oloissa kovinta mahdollista luokkaa oleva

C-junioriryhmä. Marraskuun lopulla olimme saaneet Pyrinnön Punaisilta selkään käsittämättömällä 117 pisteen erolla. Ilmeisesti tuo ottelu oli pojilla vielä turhan hyvin muistissa, sillä jo ennen peliä he olivat kuin lauma koiranpentuja, jotka heittäytyvät uikuttaen selälleen tassut taivasta kohden antautumisen merkiksi.

Rasse pisti kampoihin sen minkä pystyi!

Ensimmäisenä takaisin tassuilleen pääsi Rasse, joka alkoi murista ja näytellä kulmahampaitaan jo parin minuutin pelin jälkeen. Taistelutahto levisi pikkuhiljaa koko isoon kalustoon. Sumopainifinalistimme (kyllä, treeneissä meillä otellaan säännöllisin väliajoin tästäkin tittelistä) Isäntä ja Härkä eivät missään vaiheessa laittaneet häntää koipien väliin, vaan pistivät vastustajalle kampoihin sen minkä pystyivät.  Jon ei valitettavasti pelannut ottelussa kuin yhden vaihdon, ukko kun kuulosti vaihtoon tullessaan keuhkotautiparantolasta karanneelta, niin että en laittanut häntä enää uudelleen kentälle. Takamies- ja laituriosastolla näkyi edelleen pientä arkuutta ja pallo poltteli käsissä sekä tyydyttiin ratkaisuihin, joissa tulisi kontaktia mahdollisimman vähän.

Puoliajan ”samaa kaurapuuroa, nekin syö…” -psyykkauspuheiden jälkeen pääsivät vihdoin kaikki loputkin ukot takaisin tolpilleen ja aloimme pelata oikeasti todella hyvin. Kolmas jakso mentiin jo aivan tasatahtia ja neljäskin oli hyvää korista, jossa numerot tällä kertaa hieman valehtelevat, sillä missasimme monia avopaikkoja tehdä helppo kori. Olimme joka tapauksessa päässeet takaisin omalle tasollemme, jolloin pelimme on muuten aika nautittavaa katsottavaa. Ilman Jobinpostia ei selvitty tälläkään kertaa (vrt. marraskuun peli), vaan Axelin nilkka vääntyi kolmennessa erässä, toivottavasti ei kuitenkaan kovin pahasti.

Huutosakki ansaitsee myös erityisen kiitoksen, sillä tälläkin kertaa kannustusta ja tsemppausta riitti upeasti pelin loppuun asti!

Puolustus: 1. puoliaika 5-, 2. puoliaika 9+ ison tauon jälkeen alettiin palaamaan alas paremmin ja laitettiin kroppaa likoon kolhuja kaihtamatta.

Hyökkäys: 1. puoliaika 5, 2. puoliaika 9,5 itseluottamuksen merkitys konkretisoitui tässä pelissä. Puoliajat olivat kuin yö ja päivä, toistensa täydelliset vastakohdat.

Pelin valopilkku: Rasse, The Ramses is back!! Kuin nimikaimansa Egyptistä konsanaan, hallitsi valtakuntaansa (korinalustoja) faaraon ottein. Lisäpilkut: Isäntä ja Härkä, haastajaryhmästä divarivauhtia haistelemaan päästetyt ukot pelasivat suurella sydämellä, kroppaa säästelemättä ja kolhuja kaihtamatta.

8.2. II-d. alempi kotiturnaus

Ura Reds – NaKo  78 – 71 (17-10, 19-19, 10-14, 11-14, 9-9, 12-5)

TuNMKY White – Ura Reds  47 – 85 (12-21, 18-25, 4-18, 13-21)

Snaipperi työssään...

Jälleen yksi koriksen täyteinen turnauspäivä takana. Päivän aloitus lankesi Redsin harteille. Vastaan asettui NaKo, joka oli viimeksi kohdattu joulukuun puolessa välissä. Tällä kertaa heillä oli hieman laajempi rosteri kuin viimeksi (viimeksi 5 ukkoa), kun taas meillä oli nyt äijistä pulaa ja lähdimme matsiin vain seitsemällä pelurilla. NaKo on erittäin pitkä joukkue ja oli kuin kohtalon ivaa, että meiltä puuttuvista neljästä pelurista kolme oli mitäpä muitakaan kuin isoja ukkoja.

Kolme ja puoli erää haimme omassa päässä hieman tatsia ennen kuin puolustus vihdoin ja viimein alkoi muistuttamaan sitä mitä valmennus oli pojilta tilannut. Eli puolustuksessa tuplasimme kovaa kolmen sekunnin alueelle ja suljimme kunnolla paria päätä pidemmät vastustajat pois levypalloista. Erillisten kommervenkkejen jälkeen ottelu meni kaikesta huolimatta kuitenkin jatkoajalle. Eikä siinä vielä kaikki. Jatkoajan viime sekunneilla Nako onnistui vielä kerran tasoittamaan ottelun ja edessä oli toinen jatkoaika. Tässä vaiheessa Ekulla oli ollut jo hyvän aikaa viisi virhettä ja Mara poti polveaan. Eli toinen jatkoaika jouduttiin pelaamaan ilman vaihtoukkoja. Väliäkö hällä. Kentällä olleet pistivät vielä kerran isompaa vaihdessa silmään ja naantalilaiset putosivat vihdoin lopullisesti kyydistä. Toinen jatkoaika meille 12-5 ja pojat pääsivät vihdoin huilaamaan. Pelin jälkeiset ohjeet olivat hyvä lepo ja huolellinen energiavarastojen tankkaus…

Mukana: Mara, Ekku, Nikke, Julle, Ale, Tatu ja Late.

Puolustus: 8+ kolme ja puoli erää näennäistä puolustusta ennen kuin homma alkoi toimimaan.

Hyökkäys: 9- oisiko toisella puoliajalla tullut väsy. Tosin 2. jatkoaika sujui taas hienosti.

Pelin valopilkku: Julle, heittäjä on heittäjä, vaikka pidempääkin puolustajaa vastaan. Tästä muistutuksena mm. kaksi kolkkia, eikä puolustuksessakaan ollut moitteen sijaa.

Turnauspäivän viimeisessä pelissä Reds kohtasi naapurikaupungin kristilliset pojat. Ilmeisesti pelien välinen lepo ja energiavarastojen tankkaus olivat sujuneet.

Ennen peliä koutsi esitti pelureilleen toiveen, että jatketaan siitä mihin edellinen matsi loppui. Tämä ei aivan toteutunut, vaan puolustus uinaili pelin ensimmäiset kaksi ja puoli minuuttia. Onneksi samoin uinaili vastustajan puolustuskin ja tilanteessa 6-6 Namika ottikin aikalisän. Tämän jälkeen meidän uinailumme loppui kuin seinään ja katosimme vastustajaltamme horisonttiin.

Koko loppupelin ajan kentällä tapahtui Redsien kannalta paljon hienoja asioita, niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin. Hyökkäykset vyöryivät laajalla rintamalla turkulaisten korille ja viimeistelimmekin hyvällä prosentilla. Puolustuksessa jokainen pisti jalkaa liikkeelle, eikä millään suostunut häviämään omalle puolustettavalleen. Ja kun levypalloistakin taisteltiin molemmissa päissä kenttää  miehekkäästi, ei loppulukemissa ole ainakaan liian pientä eroa. Viimeisellä aikalisällä koutsi oli jo niin tohkeissaan poikien upeasta suorituksesta, että taisi käyttää vahingossa jopa voimasanaa poikien mahtavaa suoritusta kehuessaan.

Tässä pelissä Ekun ennestään huonokuntoinen polvi vääntyi valitettavasti lisää ja äijän pelit päättyivät jo kolmanteen erään, näin ollen osalle pojista kertyi päivän peleissä hurjat minuutit, mutta hienosti kaikkien kuntopuolikin kesti rääkin. Onnistumiset ruokkivat energiavarastoja - eikun miten se menikään...

Puolustus: 10 toteutettiin juuri sitä mitä ennen peliä sovimme. Ei ollut naapurin helppo tehdä koria ei! Kiitos pojat.

Hyökkäys: 9,5 pienellä maltilla ja huolellisuudella olisi ollut tämäkin ihan täyskymppi!

Pelin valopilkku: ihan koko jengi, nyt oli sellaista tekemisen meinikiä, että oksat pois. Jokainen puolusti herhiläisenä ja taisteli levareista. Hyökkäyksessäkin jok’ikinen ukko täytti oman ruutunsa hienosti.

Ura Whites – TuNMKY White  72 – 77 (17-13, 18-15, 19-18, 14-22, 4-9)

NaKo – Ura Whites  53 – 95 (14-21, 13-28, 11-28, 15-18)

Anton nostaa layupin sisään.

Whites vs Whites ottelu käynnistyi meidän osaltamme hyvin ja pääsimme heti kuskin paikalle. Ottelu eteni meidän hallinnassamme ja olimme ensimmäisellä puoliajalla parhaimmillamme yli kymmenen pisteen johtoasemassa Namikan roikkuessa mukana. Toinen puoliaikakin jatkui oikeastaan samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta virhevaikeudet astuivat meidän joukkueen turmaksi.

Neljännellä jaksolla Namika jaksoi liikkua aktiivisemmin ja meillä useampi pelaaja (4) sai virhetilinsä täyteen. Väsy alkoi painamaan ja lay-upitkin menivät ohi. Vastustaja kiitti ja kumarsi ja siirtyi johtoasemaan neljännen jakson puolivälissä. Jostain pojat saivat vielä hiukan lisää bensaa väsyneisiin jalkoihinsa ja saimme punnerrettua pelin jatkoajalle. Jatkoajalla ei sitten saatu riittävää määrää onnistumisia ja Namika otti kuin ottikin niukan voiton meistä.

Mukana: Härkä, Jesse, Jo-El, Nico, Anton, Tim, Jon, Mats, Lenni ja Leo.
Hyökkäys: 8 Hiukan lisää huolellisuutta lay-upeihin ja syöttöihin. Myös menetyksiä tuli liikaa.

Puolustus: 9- Hävittiin liikaa 1 vs 1 -tilanteita kaarella, jolloin apupuolustus sai liikaa virheitä

Pelin valopilkku: Anton, eka kori, monta hyvää levyriä ja syötönkatkoa. Koko ajan paremmin ja paremmin pelin sisällä mukana.

Kuittaa Coach Kimmo

Whitesin päivän toinen peli oli heti ensimmäisen jälkeen NaKoa vastaan. Naantalilaisten onnettomuudeksi Whitesin ukkoja oli jäänyt turhanpäivänen tappio Namikalle kaivertamaan. Nyt oli kaarinalaisilla toinen ääni kellossa koko pelin ajan.

Tiedä sitten mikä oli, mutta NaKon peli ei ollut millään mittarilla samalla tasolla kuin aamun pelissä Redsiä vastaan. Whitesin pojat kiittivät tästä ja takoivat taululle tylyt loppulukemat. Puolustuksessa pallo vietiin vastustajan kädestä useammin kuin koutsi osasi laskea ja hyökkäyksessä hienoja yksilösuorituksia nähtiin vaikka kuinka monelta Uran ukolta. Peli oli Whitesin totaalista dominointia.

Puolustus: 9,5 enää ei hävitty tilanteita kaarella. Itse asiassa usein vastustaja ei päässyt edes kaarelle asti.

Hyökkäys:  9,5 paikoin erittäin komiaa. Pikkuisen vielä tolkkua mukaan joihinkin suorituksiin.

Pelin valopilkku: Mats, kuin uudesti syntynyt. Pelasi niin kuin parhaimmillaan osaa - tästä pääsivät namupassien muodossa nauttimaan useimmat joukkuekaverit!

18.1. II-d. alempi, kotiturnaus

Whites – Reds  62 – 51 (18-17, 19-11, 12-13, 13-10)
PäLuLu – Whites  52 – 66 (21-19, 9-16, 13-11, 9-20)
Reds – PäLuLu  97 – 71 (33-17, 20-18, 30-16, 14-20)

Selver näyttää mikä on käsien loppuasento heiton jälkeen.

Parasta herkkua oli tarjolla heti kauden avauksessa. Tätä sisällissotaa pojat olivat taistelleet jo pitkään pukuhuoneen puolella. Nyt sitten vihdoin selvitettäisiin parketilla kumpi porukka saisi kuittailuoikeuden loppukaudeksi. Reds tosin joutui antamaan hieman tasoitusta kun Ekku poti siviilit päällä polveaan ja Nikke oli katsomassa Jokereiden!!??!?!!? KHL-matsia, jossain Itä-Suomessa.

Jaksopisteet kertovat taistelun kulun oikeastaan melko hyvin. Eli tasaista oli. Veljessodan tyyliin armoa ei juuri annettu, eikä sitä ainakaan pyydetty. Esimerkkinä tästä nähtiin kun Julle ja Veeti taistelivat samasta pallosta. Jullea vietiin kuin märkää villalapasta terrierin käsittelyssä, eli sai oikein Isännän kädestä. Ei siinä mitään sattunut ja tässä konfliktissa ei onneksi loukkaantuneita eikä haavoittuneita muutenkaan tullut.

Kumma kyllä ;) joukkueet osasivat ottaa toistensa parhaat puolet hyvin pois, paitsi että Redseiltä ei löytynyt oikein Selverille sopivaa matchuppia. Se jäi kyllä myseeriksi, että miten päätyrajakuvio saattoi toimia niin hyvin molemmilla joukkueilla, kun melkein saattoi olettaa puolustajien tietävän mitä hyökkääjät aikovat tehdä. Vauhtia ainakin riitti pitkin matkaa, mutta välillä tuntui, että tämä hegemoniamatsi toi vielä tavallista enemmän puristusta mailaan, mikä näkyi sitten viimeistelyn ontumisena. Kuten 1918, niin tämäkin taisto päättyi lopulta Whitesien voittoon.

Ensiesiintymisensä joukkueen sotisopa päällä virallisessa sarjaottelussa teki komeasti viisi uutta ukkoa. Tervetuloa mukaan koriksen kiehtovaan maailmaan Anton, Tim, Leo, Kauri ja Onni!

Mukana Whites: Isäntä, Härkä, Jesse, Jo-El, Nico, Anton, Tim, Jon, Mats, Lenni ja Leo.
Reds: Mara, Kape, Rasse, Kauri (1. peli), Julle, Ale, Tatu, Late ja Onni.
Puolustus Whites: 9,5 vastustaja oli hyvin skoutattu ja vahvuudet osattiin ottaa pois.

Puolustus Reds: 9 ei oltu auttamisessa aina riittävän teräviä.

Hyökkäys Whites: 8,5 Hienoja sommitelmia, mutta myös turhaa yksinyritteliäisyyttä.

Hyökkäys Reds: 8+ pallo pitäisi pistää liikkeelle nopeammin ja muutenkin löytää se vapaa kaveri.

Pelin valopilkut: Whites: Härkä, oli täsmäase, jolle Redseiltä ei löytynyt pysäyttäjää.

Reds: Onni, uran ensimmäinen sarjapeli ja ukko taisteli kuin kokenut rintamaveteraani molemmissa päissä kenttää.

Epistolan seuraava sivu kirjoitettiin Pälkäneen Luja-Lukon ja Whitesin välillä. Tiedä sitten oliko Redsin voittamisesta tullut niin hyvä olo, ettei tämä peli oikein napannut. Lähes täydet kolme erää pojat esittivät melko ponnetonta surffailua pitkin kenttää. Game changer oli tällä kertaa Jessen nappisyötöstä tullut Selverin buzzer beater (tulikohan riittävästi ulkolaisia termejä yhteen lauseeseen?) Siitä tullut energialataus kantoi siten, että neljännellä jaksolla pojat sitten laittoivat oikein hyrskyn myrskyn. Jaksopisteet valehtelevat tällä kertaa melko rankasti, sillä viimeisten reilun parin minuutin aikana yritimme saada Antonille väkisin (mikä ei ole oikein kätevä tapa) uran ensimmäiset sarjapisteet. Lopputuloksena tästä oli, ettemme itse tehneet enää yhtään pisteitä ja vastustaja pääsi tekemään pari-kolme helppoa kavennuskoria.

Puolustus: 9- ekassa erässä ei toiminut, muuten ihan hyvää tekemistä

Hyökkäys: 8- huolimattomuutta, huolimattomuutta. Selverin kolmannen erän lopun buzzer beater sytytti joukkueen ja neljännen erän hyökkäys olikin kovaa luokkaa.

Pelin valopilkku: Jon, valitteli hieman huonovointisuutta, ja pelasi vain pari-kolme minuuttia per jakso. Mutta miten pelasikaan. Oli ilmojen täydellinen valtias, eivätkä pälkäneläiset edes haaveilleet levareista Jonin läheisyydessä kummassakaan päässä kenttää.

Jos oli Whiteilla Reds-voitosta hieman maha täynnä pälkäneläisiä vastaan, niin Redseillä sitä vastoin oli jäänyt kiljuva nälkä. Pelin ensimmäisen seisemän minuutin aikana pojat mässäilivät oikein perinteisten possujuhlien tyyliin. Tulostaululla tämä tarkoitti sitä, että meillä oli pisteitä paljon ja pälkäneläisillä aika vähän. Tuota ahmimista pitikin sitten sulatella reilun erän verran, eikä kentällä ennen isoa taukoa mitään ihmeempää sattunut.

Puoliajalla sain pojat vielä innostettua nauttimaan herkullisesta jälkiruoasta. Viisi-kuusi minuuttia painettiin niin maan perusteellisen hyvällä temmolla, kunnes Rasselta meni nilkka ympäri. Tässä vaiheessa oli kyllä joka ukolla jo makeaa mahan täydeltä ja päiväunethan siinä sitten piti ottaa. Nokosilla oltiinkin sitten enemmän tai vähemmän koko loppupelin ajan.

Puolustus: 9 mitä tähän nyt laittaisi – välillä kympin arvoista betonipuolustusta, mutta välillä löysää touhua. Kyllä kokonaisuus kuitenkin plussalle jäi.

Hyökkäys: 9,5 mentiin kyllä kaasu pohjassa koko pelin, välillä suorastaan ylikierroksilla, josta seurauksena pallon sijainti olikin välillä jotain muuta kuin mitä oli tarkoitettu.

Pelin valopilkku: Mara, hyvää tsemppiä puolustuksessa. Hyökkäyksessa vastaavasti murhaavalla tarkkuudella tehty oma uusi piste-ennätys.