Ottelut syksy 2014

14.12. II-d. kotiturnaus

NaKo – Ura-02  21 – 104 (4-27, 8-20, 7-23, 2-34)
Ura-02 – Lieto-koris  49 – 51 (13-15, 20-12, 8-12, 8-12)

Nico tuikkii valopilkkuna.

Aamun peliin NaKo ei ollut saanut kasaan kuin viisi peluria. Päätettiin pelata kahdella viisikolla ja pitää kovaa tempoa päällä, jotta vastustaja jossain vaiheessa väsyisi. Teemaksi otettiin että pyritään tekemään oikeita asioita oikein, meni se yritys sitten syteen tai saveen. Ensimmäinen jakso alkoi melko hapuilevasti ja hyökkäyksen viimeistelyssä oltiin huolimattomia ja puolustuksessa vastaavasti yli-innokkaitakin. Siitä se sitten kuitenkin lähti melko pian toimimaan ja toimi pieniä katkoksia lukuunottamatta aina pelin loppuun asti. Hyökkäykseen lähdettiin iloisesti (tosin isot voisivat edelleen hakea aseman lähempää koria), haastettiin rohkeasti, puolustukseen palattiin hyvin ja yksi yhtä vastaan puolustuksessa pärjättiin hyvin. Lukemat eivät edes kerro koko totuutta kentällä nähdystä erosta, sillä pojat eivät tälläkään kertaa viimeistelleet kovinkaan huolellisesti.

Mukana: Martin, Kape, Rasse, Isäntä, Härkä, Jesse, Jo-El, Julle, Alec ja Nico.

Puolustus: 10- nythän se näytti taas puolustamiselta…

Hyökkäys: 9+ viimeistelyn huolimattomuus laskee arvosanaa.

Pelin valopilkku: Alec, puolustuksessa betonia (tosin viidestä virheestä ulos ennen täyttä aikaa) ja hyökkäyksessäkin syntyi tukuttain hienoja koreja.

Iltapäivän peli olikin sitten oikea trilleri ja tällaista peliä olinkin jo odotellut jonkin aikaa. Pitkästä aikaa voi tappion jälkeen todeta, että pojat pelasivat kuitenkin oikein hyvän pelin - hävisimme vain paremmalle. Koriksessa kyllä aina sen hetken parempi voittaa, mutta hävinnyt voi silti pelata joko hyvin tai huonosti. Nyt pelasimme tappiosta huolimatta ilahduttavan hyvin.

Lieto-Koriksen riveissä pelasi yksi –02:nen, seitsemän –01:stä ja kolme –00:aa. Tämä ei meitä häirinnyt. Ukkomme esittivät parastaan ja olivat päättäneet myydä nahkansa kalliilla. Hyökkäsimme hyvin lähes puoliaikaan asti. Hyökkäykset vyöryivät lietolaisten korille ja ainoastaan pienen pieni huolimattomuus piti vastustajan mukana pelissä. Yleisöä hemmoteltiin monen monituisilla hienoilla yksilö- ja joukkuesuorituksilla. Johdimme hieman ennen isoa taukoa jo 12 pisteellä, mutta Lieto kavensi vielä ennen puoliaikaa eron kuuteen pisteeseen 33-27.

Koko toinen puoliaika meni oikeastaan siten, että puolustimme ja taistelimme sen minkä kykenimme, mutta korin tekeminen muuttui rakettitieteeksi eli varsin vaikeaksi. Olimme kolme pistettä tappiolla 17 sekuntia ennen loppua, kun Rasse sai kaksi vaparia. Eka sisään ja ero kahteen pisteeseen. Toinen ”taktisesti” ohi, josta saimme kuin saimmekin taisteltua pallon itsellemme. Eli meillä oli tilaisuus tasoittaa peli 15 sekuntia ennen loppua, mutta tällä kerralla viimeinen ratkaisu ei onnistunut. Sekä kolmas että neljäs jakso lietolaisille 8-12 ja koko peli niukasti 49-51. Pojat olivat pää painuksissa pelin jälkeen, niukka tappio harmitti, mutta aivan turhaan. Pelasitte hyvän pelin!!

Puolustus: 10- kyllä joutui vastustaja tekemään hartiavoimin töitä koriensa eteen.

Hyökkäys: 9+ viimeistelyn huolimattomuus laskee arvosanaa.

Pelin valopilkku: Nico, pimensi vastustajan ykköstykin melko lailla kokonaan ja hyökkäyksessäkin syntyi useita hienoja koreja, tämä äijä muistaa leikata korille.

7.12. I-d. Hovirinta

Ura - LoKoKo  60 - 85 (17-14, 14-28, 10-23, 19-20)
FoKoPo - Ura  96 - 75 (24-28, 32-15, 19-12, 21-20)

Rapun kaukoheiton tyylinäyte.

Peli loimaalaisia vastaan alkoi meiltä mukavalla sykkeellä ja voitimmekin ensimmäisen jakson muutamalla pisteellä. Toinen jakso jatkui samoin askelmerkein johtomme kasvaessa vajaaseen kymmeneen pisteeseen. Tässä vaiheessa Loimaa käytti aikalisän ja sen jälkeen siirtyi loppupelin ajaksi paikkapuolustukseen. Tästä pojat menivät hetkeksi hämilleen, sillä emme ole aiemmin pelanneet (emmekä harjoitelleet pelaamista) paikkaa vastaan.

Puoliajan aikana kuitenkin kehitimme yksinkertaisen reseptin, jolla paikka saatiin hyvin purettua. Ongelmaksi hyökkäyspäässä vain muodostui se, ettemme saaneet vapaita keskimatkan heittoja sisään, emmekä sen paremmin puolivapaita layuppejakaan. Kun samalla puolustus jatkoi pahaa vuotamistaan, kasvoi ero lopulta varsin suureksi, vaikka eivät loimaalaiset kummassakaan päässä kenttää mitään erikoista esittäneet.

Mukana: Lenni, Jocce, Late, Axel, Matias H, Alec, Rasse, Jon, Veeti (1. peli), Niklas (1. peli), Mats (1. peli), Jaska (2. peli) ja Rapu.

Puolustus: 7- paljon parempaan pitäisi mm. treeneissä nähdyn perusteella olla edellytykset.

Hyökkäys: 8+ hiukan paremmalla huolellisuudella tästä olisi saanut vaikka numeroa paremman.

Pelin valopilkku: Veeti, innostui vielä viimeisen neljän minuutin ajallekin pistämään jalat liikkeelle ja kroppaa hyökkääjän eteen puolustuksessa.

FoKoPo-pelin tarinat voi lukaista tuosta LoKoKo-pelin raportista. Ekan jakson jälkeen johdimme hyvän hyökkäyksen ansiosta. Forssalaisten hieman passivoitettua puolustustaan (pelasivat kuitenkin mies-puolustusta) hyökkäyksemme tyrehtyi, kun taas puolustus jatkoi vuotamistaan pelin loppuun asti.

Hyökkäyksestä en ole niin huolissani, sillä nytkin pääsimme hyviin korintekopaikkoihin, mutta heitot ja ajot vain kiersivät turhan usein korirenkaan väärälle puolelle. Pääasia, että paikkoihin päästään, niin kyllä osumiakin alkaa ennemmin tai myöhemmin tulla enemmän. Puolustus sen sijaan aiheuttaa tällä hetkellä ennen aikaista harmaantumista. Osittain (ehkä suureltakin osin) puolustuksen vuotaminen johtuu uudesta pelitavasta, jota olemme syksyn mittaan ajaneet sisälle. Kun systeemi ei ole pelureilla vielä aivan selkäytimessä, niin vastustajalle avautuu turhan usein turhan helppoja paikkoja. Tulevat viikot tulemme kuitenkin keskittymään aivan perusasioihin 1vs1 puolustuksessa, sillä se on ehdottomasti saatava selvästi paremmalle tolalle. Uskon, että jo alkuvuoden aikana tulemme jälleen näkemään vanhan tutun trademarkimme eli The Wall –puolustuksen.

Puolustus: 6,5 paljon parempaan pitäisi mm. treeneissä nähdyn perusteella olla edellytykset.

Hyökkäys: 9- ei tässä muuta kuin että paikoista sisään.

Pelin valopilkku: Rapu, tilastonikkari Tarmon kirjanpidon mukaan mm. kolmannella jaksolla yhdeksän levypalloa. Läpi pelin hyvää sykettä ja yritystä kummassakin päässä kenttää!

29.11. II-d. Turku

Ura Basket 02 - TuNMKY II White  84 - 38 (14-15, 16-17, 32-6, 22-0)
TuNMKY Blue - Ura Basket 02  63 - 52 (15-19, 17-13, 15-10, 16-10)

Kape ja "sadetanssi?"

Päivän ensimmäinen peli alkoi pienellä takeltelulla, tuli menetyksiä, ohiheittoja ja puolustus vuosi. Onneksi pikku hiljaa saimme tekemiseen oikeanlaista meininkiä ja varsinkin Selver kunnostautui hyökkäyspäässä. Neljä peräkkäistä onnistunutta vaparia putkeen olkoon siitä hyvä esimerkki. Ottelu eteni tasaisesti puoliajalle asti, mutta useammalla vastustajalla alkoi olla meidän hyvien haastojen ja korinalusvääntöjen takia virhevaikeuksia. Kolmannella jaksolla haastoimme edelleen aktiivisesti ja vastustajan pelaajilla alkoi virhetilit täyttyä. Tästä seurauksena ottelu ratkesi meidän joukkueen eduksi emmekä hellittäneet pelin ratkettuakaan. Toinen puoliaika meille 54-6 ja viimeinen kymmenminuuttinen 22-0.

Mukana: Veeti, Tatu, Joel, Julle (eka peli), Alec (toka peli), Niklas, Selver, Martin, Jesse, Kasperi ja Matias

Puolustus: 9-, alku vaikeaa, loppua kohti parani

Hyökkäys: 9+, alun menetykset jäivät pois ja oltiin rohkeita ja haastettiin korille asti

Pelin valopilkku: Selver, piti meidät alussa mukana pelissä ja oli koko pelin ajan liian vaikea puolustettava

Toinen peli oli Namikan vanhempaa joukkuetta vastaan, mutta pelin alussa ikäeroa ei kyllä huomannut. Sama rohkeus kuin ensimmäisessä pelissä jatkui ja ainakin Kape on harjoituksien kautta oppinut katoamistempun korille. Takamiehiltä tuli hyviä haastoja ja passi Kapelle, joka kiitti ja kumarsi ja saatteli meidät jaksovoittoon kahdeksalla pisteellään. Tästä eteenpäin meidän korintekomme alkoi vain pahasti tökkiä. Liian paljon vapaita heittoja jopa aivan korin alta meni ohi. Vaikka saimme pakotettua vastustajan vaikeisiin heittoihin, ei meidän omakaan pistesarake juuri karttunut, kun syötimme pallon monta kertaa peräkkäin takaisin vastustajalle tai heitimme "varman" korin ohi. Loppuun asti yritettiin, mutta kun ei niin ei.

Puolustus: 9+ ei huonoa, mutta ei ihan priimaakaan

Hyökkäys: 8+, ei auta mitkään hienoudet kentällä, jos ei laitata palloa koriin

Pelin valopilkku: Kape, laittoi kroppaa peliin molemmissa päissä ja teki "Taika Jimit" monta kertaa

Kuittaa Coach Kimmo

23.11. I-d. Turku

Ura - Pyrintö Valkoinen 75 - 83 (26-20, 22-19, 18-19, 9-25)
Pyrintö Punainen - Ura  158 - 41 (50-16, 35-6, 38-10, 35-9)

Jon nostaa Pyrinnön puristuksesta huolimatta palloa pussiin.

Päivän vastuksina olivat Pyrinnön kaksi joukkuetta Valkoinen ja Punainen. Ensin vastaan asettui tamperelaisten kakkosjoukkue. Pelin teemoina olivat yliagressiivinen puolustus ja vauhti (hyökkäykseen lähdöt, ratkaisut, puolustukseen paluu).

Puolustuksen osalta hommaa ei saatu toimimaan missään vaiheessa. Emme olleet ainakaan yliagressiivisia ja ainoastaan muutamissa pääty- ja sivurajapuolustuksissa oli sitä oikeaa sykettä, mutta mm. kädet puuttuivat syöttölinjoilta tyystiin läpi pelin. Ottelu pysyi kuitenkin täysin meidän kontrollissa tehokkaan hyökkäyspelin johdosta. Vain omaa huolimattomuuttamme roikotimme Pyrintöä jollain tavalla ottelussa kolme jaksoa mukana. Missasimme useita varmoja koreja ja vastaavasti nukahtelimme puolustuksessa aina välillä totaalisesti. Kaikesta huolimatta pysyimme kuitenkin kuskin paikalla tukevasti.

Neljänteen erään Valkoiset pistivät sumppupuolustuksen pystyyn, jota emme onnistuneet murtamaan. Samalla he alkoivat saada kovia heittoja sisään ja fiilistä päälle. Viimeinen erä oli meille varsinainen Via Dolorosa, joka päättyi tyrmäävästi Nääsvillen pojille 9-25 ja samaan syssyyn koko ottelu heille 75-83.

Mukana: Lenni, Jocce, Late, Axel, Matias H, Nico, Tuukka K, Nikke, Jon ja Ekku.

Puolustus: 6+ ei kyllä puolustettu laisinkaan niin kuin olemme harjoitelleet tai kuinka sovimme ennen peliä.

Hyökkäys: 8+ toimi ihan hyvin, lukuunottamatta viimeistä erää. Pelissä nähtiin mm. hienoja katoamistemppuja korille sekä aseman valtaamisia korin alta!

Pelin valopilkut: Jon, teki mm. edellä mainittuja Taika-Jim suorituksia ja levareita tarttui pitkiin räpylöihin mukavasti. Yritti myös puolustaa agressiivisesti, josta osoituksena viisi virhettä. Ja Late, tämän voi vissiin jättää tähän ihan pysyvästi vanhoin tarinoin...

Toinen peli oli jo 31 minuutin kuluttua edellisen päättymisestä timantinkovaksi tiedettyä Pyrinnön ykkösryhmää vastaan. Tavoitteeksi asetimme poikien kanssa puolustuspelin parantamisen ja vastustajan pitämisen alle 100 pisteen. Vaan ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan tämäkään peli...

Punaiset laittoivat heti alusta asti sellaisen myllyn käyntiin, ettei meillä ollut mitään jakoa. Kun peliä oli pelattu muutama sekunti yli neljä minuuttia, otin aikalisän lukemissa 22 - 4. Totesin, että Pyrintö on n. 220 pisteen vauhdissa, että ihan nappiin ei taida puolustus tällä hetkellä sujua. Aikalisän jälkeen tulikin tämän pelin valoisa jaksomme, jossa seuraavat kolme minuuttia voitimme 12-8. Hyvä jakso kuitenkin päättyi Ekun ikävään loukkaantumiseen, kun hän törmäyksen jälkeen kaatui ja mursi kätensä pahasti. Lähdimme siltä istumalta sairaalaan ja loppupeli jäikin minulta näkemättä.

Loppulukemien suuruutta hiukan kuitenkin selittää se, että meiltä puuttui ukkoja oikein urakalla. Kaksi turnaukseen nimettyä peluria oli jäänyt pois sairastumisten vuoksi. Yhdeltä pelaajalta meni nilkka ympäri puolentoista minuutin kohdalla, toiselta loppui pelit viiden minuutin kohdalla pahoinvoinnin takia ja kolmas siis vietiin Tyksiin, tämä myös ensimmäisen jakson aikana. Kun vielä neljäs ukko oli toisessa jaksossa pitkät tovit poissa kolhaistuaan päänsä vastustajan kanssa oli meidän ukoilta pelihuumori ja enegiavarat täysin loppu. Selityksellä ei ole tarkoitus ottaa mitään pois Pyrinnön hyvyydestä. Ei toki, vaan heidän myllynkivensä jauhoivat meidät aivan jauhoiksi, emmekä olisi voitosta taistelleet millään kokoonpanolla tai energiatasolla. Tästä lähdemme kuitenkin leipomaan uutta nousua, emmekä pistä päitämme pensaaseen!

Puolustus: ei numeroa, koska en nähnyt kuin vajaan erän, mutta lukemista päätellen eihän se kovin hääviä voinut olla

Hyökkäys: ei numeroa, koska en nähnyt kuin vajaan erän, mutta lukemista päätellen eihän se kovin hääviä voinut olla

Pelin valopilkku: en valinnut, koska en nähnyt pelistä kuin vajaan erän.

9.11. I-d. Kaarina

Ura – PeU  75 - 106 (21-32, 17-30, 16-19, 21-25)

Perniö oli jälleen lähes uusi tuttavuus koriskartalla. Toki yksi ukko parin kauden takaa tiedettiin todella taitavaksi ja pallovarmaksi takamieheksi ja hänet päätettiin panna erikoisvartiointiin ottelun ajaksi. Tässä vartioinnissa ei ihan onnistuttu, sen verran kovasta pelurista oli kyse, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Se mikä lopullisesti pelin ratkaisi ja myös pääsi yllättämään lähes puun takaa, oli PeU:n isojen miesten kovuus ja varmuus, he jolla nostivat palloa korin läheltä sisään. Ensimmäisellä puoliajalla emme saaneet näihin isoihin ukkoihin oikein mitään otetta. Aina kun joku PeU:n peluri heitti pallon ohi olivat nämä isot kaverit repimässä irtopalloja, joista nostelivat tukuttain koreja. Loppua kohden tämäkin osa-alue parani ja puolustuksessa laitettiin kroppaa likoon kolhuja kaihtamatta. Toisella puoliajalla puolustaminen alkoi kokonaisuudessaan jo hieman paremmin muistuttaa sitä tekemistä jota tavoittelemmekin.

Hyökkäyspäässä peli oli kokonaisuudessaan lähempänä normaalia suoritusta, johon kuuluivat vaihdellen lukuisat komeat hyökkäyssommitelmat ja kohellukset. Tänään valitettavasti tuli totuttua enemmän avopaikkojen missaamisia. Ehkä vastustajan koko ja kovuus vaikutti myös hyökkäykseemme siten, että ratkaisuja haettiin hieman normaalia kauempaa korista ja oltiin hiukan varovaisia korille menoissa. Jäi hiukan sellainen olo, että emme missään vaiheessa ihan täysin päässeet pelin sisään, vaan enemmänkin roikuimme jossain määrin mukana. No jääpähän odotettavaa tuleviin pelehin, että mihin tämä porukka oikein onnistuessaan pystyykään.

Mukana: Jaska, Lenni, Jocce, Late, Axel, Matias H, Alec, Rasse, Jon ja Ekku.

Puolustus: 7+ vastustaja oli tällä kertaa todella kova luu, eikä kaikissa tilanteissa aina oikein oltu hereilläkään.

Hyökkäys: 8+ hiukan paremmalla huolellisuudella tästä olisi saanut vaikka numeroa paremman.

Pelin valopilkut: Alec, puolusti terhakkaasti ja energisesti. Hyökkäyksessäkin tuli hienoja onnistumisia. Ja Late, tältä ukolta ei kyllä hyökkäyspään ratkaisuvalmiutta puutu.

8.11. II-d. Kaarina

Ura-01 – Ura-02  79 – 67 (21-16, 17-26, 15-19, 26-6)

Rajattomalla itseluottamuksella Selver painaa babyhookin Hendolinin naamaan.

Omat ukot vastakkain. Tarmo ja Kimmo hoitivat varsinaiset koutsaamistehtävät ja itse keskityin taustapirun hommiin. Ennen peliä treidasimme Niklaksen ja Matiaksen antamaan vähän lisähappea –01:sten riveihin, kun porukassa oli havaittavissa vähäväkisyyttä paikan päällä.

Peli oli, ei kaksi- vaan kolmijakoinen. Ottelun ensimmäiset viisi minuuttia –01:set veivät nuorempiaan kuin litran mittaa. Levypallot jäivät isompien poikien hyppysiin ja tuntui, etteivät nuoremmat oikein uskoneet itseensä. Tilanteessa 16-3 Kimmo otti aikalisän. Aikalisällä pari taktista vaihtoa ja kas kummaa, seuraavat kaksi ja puoli erää kuskinpaikalla olivatkin –02:set ja he näyttivät kuinka osaavat tätä peliä pelata. Ukot pistivät nopeat sujuvasti liikkeelle ja taistelivat joka pallosta viimeiseen asti. Kun samalla –01:set unohtivat joukkuepelaamisen ja yrittivät kukin vuorollaan ratkaista peliä, niin yllätys yllätys kolmen jakson jälkeen tilanne olikin 53-61 eli –02:set olivat siirtyneet johtoon.

Viimeiseen jaksoon joukkueiden roolit vaihtuivat vielä kerran. Tuntui, että hiukan –02:lta loppui bensakin. Samalla –01:set saivat kaivettua jostakin hetken kadoksissa olleen taistelutahtonsa esiin ja levaritkin alkoivat molemmissa päissä kenttää tarttua vanhempien käsiin. Näin viimeinen jakso meni törkylukemin 26-6 vanhempien nimiin ja sitä myöden koko ottelu.

Mukana –02: Tatu, Jo-El, Late, Julle, Ekku, Nico, Selver, Jesse, Alec ja Lenni.

Puolustus –02: 8+ viimeisellä jaksolla tahti hieman hiipui.

Hyökkäys –02: 8,5 hienoja hyökkäyksiä, mutta viimeinen jakso laskee arvosanaa.

Pelin valopilkku –02: Selver, Hovirinnan härkä, oli sytyttämässä –02:ten peliä ensimmäisellä jaksolla. Raatoi kovaa molemmissa päissä kenttää ja sai mukavasti onnistumisia hyökkäyksessäkin.

2.11. II-d. Kaarina

Korihait – Ura-02  76 – 32 (17-4, 15-10, 30-10, 14-8)
Ura-02 – Raips  46 – 96 (12-30, 9-29, 10-20, 15-17

Tähän voisi kopioida Someron reissun tarinat, sillä Korihait peli oli kuin Vilpas pelin reinkarnaatio ja Raipsn kohtaaminen muistutti enemmän tai vähemmän Arska-Basket peliä.

Aloitimme Korihait ottelun ihan pirteästi ja ennakkoluulottomasti. Puolustus oli suht pitävää ja pääsimme mukavasti koritekopaikkoihinkin. Emme vain saaneet palloa renkaan läpi millään. Aivan erän lopussa Korihait sai tehtyä muutaman nopean korin ja pelitapahtumiin nähden ero venähti turhan suureksi. Toinenkin jakso sujui meiltä hyvin aina erän puolivälin paikkeille asti ja saimme jopa kurottua Korihaiden ensimmäisellä jaksolla hankkimaa eroa kiinni. Mutta sitten tapahtui jotain mystistä ja kaveri vei 1,5 jaksoa 40-10, eikä voitosta enää taisteltu.

Mukana: Matias, Ekku (1. peli), Julle, Kape, Jesse, Selver, Veeti, Nico, Jon (2. peli), Tatu ja Alec.

Puolustus: 8- sulkeminen ja puolustukseen paluu

Hyökkäys: 7,5 vajaat kolme jaksoa päästiin ihan mukavasti paikkoihin, mutta jos ei uppoa niin ei uppoa.

Pelin valopilkku: Julle, syttyi peliin pikkuhiljaa, koko ajan parantaen. Viimeinen neljännes olikin jo todella sähäkkää tekemistä.

Toinen peli oli heti perään Raipsia vastaan, joka oli melko fyysinen joukkue. Heillä oli kokoa ja nopeutta, vaikkei ehkä sarjan taitavin porukka olekaan. Eipä hurmattu kovin taitavilla otteilla mekään, vaan taidettiin tässä pelissä tehdä uusi team record harhasyöttöjen määrässä. Eikä niin, että syötöt olisivat kauheasti menneet seinille, vaan vastustaja kerta toisensa jälkeen luki syöttömme ja syntyneestä riistosta juoksi nopean/puolinopean toiseen päähän. Puoliajalla tilanne oli jo 21-59 ja raisiolaisten suurin nälkä taisi tulla tyydytetyksi.

Toivottavasti pojat kuitenkin huomasivat näissäkin otteluissa, että silloin kun asiat muistetaan tehdä niin kuin on sovittu ja harjoiteltu, niin tulostakin tulee. Eli kun muistettiin sulkea niin saatin puolustuslevypallot, kun hyökkäyspäässä leikattiin korille niin saatiin hyviä korintekotilanteita, kun nähtiin puolustuksessa pallo niin pystyttiin auttamaan, kun laitettiin pallo töihin eikä pompoteltu pitkin kenttää niin saatiin hyviä heittopaikkoja jne. jne. Ensi kerralla muistetaan tehdä asioita oikein taas hiukan useammin…

Puolustus: 8, 5vs5 puolustus ihan ok, mutta kun ei tahdottu keretä puolustamaan.

Hyökkäys: 7- parempaa tulosta tulee kun syöttää ja leikkaa kuin maraton-kuljetuksilla...

Pelin valopilkku: Kape, taisteli puolustuspäässä ennakkoluulottomasti vastustajan jättejä vastaan ja hyökkäyksessäkin tuli hienoja onnistumisia.

26.10. I-d. Pälkäne

RaPy – Ura  33 – 101 (9-29, 5-30, 7-22, 12-20)
Ura – PäLuLu  84 – 64 ( 26-11, 18-19, 19-21, 21-13)

Lenni oli Pälkäneellä ilmiliekeissä.

Syyskauden kaukoreissu edessä eli pelit Pälkäneellä olivat vuorossa. Eikä ihan turha reissu ollutkaan. Vastustajat (-01:set) olivat tuttuun tapaan täysin tuntemattomia allekirjoittaneelle.

Ensimmäinen peli RaPyä vastaan alkoi hieman tunnustelevasti ja tilanne oli meille 7-12. Sitten kuului katsomoon asti korvia repivä KLIK, kun pelimme loksahti paikoilleen. Jakson loppu 2-17 meille ja siihen perään toinen jakso vielä 5-30, jonka jälkeen toisella puolikkaalla jalka hiukan nousi kaasulta. Pelattiin ottelu läpi tasaisesti kahdella viisikolla n. 3-3,5 min vaihdoilla. Ilahduttavasti jokainen mukana ollut ukko pääsi myös pisteiden makuun.

Mukana: Rapu, Jo-el, Late, Jon, Matias H, Nikke, Rasse, Jokke, Axel, Lenni.

Puolustus: 10- eipä ollut hätää omassa päässä ei…

Hyökkäys: 10- sata puhki ja se ettei tehty enempää oli ihan vain meidän huolimattomuuttamme.

Pelin valopilkku: Lenni, puolustuksessa ukko repi ja riisti sekä otti levareita ja auttoi kavereita. Hyökkäykseen lähdössä pisti palloa liikkeelle heti eikä hetken päästä. Hyökkäyksessä syötti ja viimeisteli, mitä nyt milloinkin tarvittiin. Huikea esitys!

Pienen huilin jälkeen vastaan asettui kotijoukkue Pälkäneen Lujalukko. Se olikin kaliiperia isompi ja taitavampi porukka kuin Rahola. Ottelu kuitenkin käynnistyi samoissa merkeissä kuin edellinenkin oli mennyt eli loistavasti. Ensimmäinen jakso Laten, Lennin ja Jokken hyökkäyspään onnistumisten tahdittamina 26-11 meille. Valitettavasti tulostaulu näkyi turhan selvästi kentälle ja vaihtopenkille. Tuntui että pieni turha ylpeys pääsi puseroon. Ei enää tehty nöyrästi pieniä asioita oikein ja toimittu joukkueena, vaan kukin vuorollaan halusi voittaa ottelun yksin. Kun vastustajan iso sentteri alkoi vielä saada pelin juonesta kiinni, olikin ero yks-kaks yllättäen kaventunut kuuteen pisteeseen. Aikalisän madonlukujen jälkeen hommamme tiivistyi uudelleen ja peli vietiin loppujen lopuksi melko kontrolloidusti kotiin.

Kapteeni tekee sen minkä parhaiten osaa - pistää palloa pussiin.

Päivän peleissä nähtiin meidän ukkeleilta huikeita suorituksia, joista saisi helposti vaikka yhden NBA action –kimaran aikaiseksi. Erityisesti koutsin mieltä lämmittää tämän syksyn uusien juttujen näkyminen peleissä, kuten nopeat hyökkäykset, sekä tietysti se, että tässäKIN pelissä kaikki ukot löytyvät myös pistesarakkeesta.

Puolustus: 9, pallollista ei jätetä, oli se sitten oma ukko tai ei…

Hyökkäys: 8,5 siinä se vaihteli seiskan ja kympin suoritusten välillä eli keskiarvona 8,5.

Pelin valopilkku: tällä kertaa kaksi valopilkkua: Hyökkäyksestä Latelle, go to guy jos joukkue tarvitsee korin! Puolustuksesta Jokkelle, joka pisti itsensä likoon ja painetta Pälkäneläisille!

12.10. II-d. Somero

Ura-02 – Arska Basket  32 – 83 (4-26, 12-21, 10-11, 6-25)
Vilpas Red – Ura-02  58 – 39 (14-11, 14-6, 18-9, 12-13)

Pojat ensimmäistä kertaa Somerolla ja täytyy todeta, että ihan hienot puitteet pelata korista. Siihen ne hyvät uutiset sitten –02:ten osalta lähes jäivätkin.

Arskan pojat olivat jättiläisiä meihin verrattuna, jopa Niklas jäi pikku-ukoksi heidän kolmen torninsa rinnalla. Emme missään vaiheessa peliä osanneet hyödyntää taitavuuttamme, vaan heitimme ja syötimme suoraan vastustajan isoihin kouriin. Puolustuspäässä Nikke oli ainoa, joka levypalloista hiukan pystyi taistelemaan. Kun edellisiin asioihin vielä yhdistää sen, ettemme pelanneet likimainkaan omalla tasollamme, ei loppulukemissa enää ole mitään kummallista. Jobinpostina ottelun puolivälin paikkeilla Alec sai niin kovan ”puujalan”, ettei enää Somerolla pystynyt lainkaan varaamaan painoa sen päälle. Lähes samoihin aikoihin myös Joel ”pökertyi” vaihtopenkin taakse (oli ukko mokoma tullut kipeänä pelaamaan), niin meillä olikin enää kahdeksan pelikuntoista äijää.

Mukana: Niklas, Alec, Joel, Ekku, Julius, Jesse, Selver, Matias, Tatu ja Kasperi (sekä kannustusjoukoissa Martin).

Puolustus: 7- tuntui, etteivät kaikki uskoneet voivansa puolustaa itseään päätä pidempää ukkoa.

Hyökkäys: 6,5 vaikka vastustajan kavereilla pitkät sylivälit olivatkin, ei palloa olisi silti tarvinnut niin usein niihin toimittaa.

Pelin valopilkku: Ekku, tämä kaveri (146cm) uskoo pystyvänsä puolustamaan vaikka parimetristä hongankolistajaa (puolustus on asennekysymys)!

Toiseen peliin saatiin suunnilleen samaa kokoluokkaa oleva Vilpas. Peli olikin huomattavasti tasaisempi kuin aamun peli Arskaa vastaan. Puolustusta saatiin pitävämmäksi ja näyttäviä korejakin tuli tehtyä. Ottelun ratkaisuna oli meidän muutamat melko pitkätkin totaalisen kuivat jaksot, jolloin palloa ei saatu millään koriin. Tämäkin peli oli kaukana nappisuorituksesta, mutta aavistuksen parempi kuin ensimmäinen. Askel kerrallaan ajetaan uutta systeemiä sisään ja hyvä siitä vielä tulee.

Puolustus: 8- puolustus tiivistyi aamusta selvästi ja nyt saatiin puolustuslevypallojakin paremmin.

Hyökkäys: 7,5 tämäkin parani aamusta, mutta syöttökulmissa on vielä paljon parantamista

Pelin valopilkku: Matias paiski hartiavoimin hommia koko matsin josta palkintona mm. oma henkilökohtainen yhden ottelun piste-ennätys.

8.10. I-d. / Sm-karsinta, Salo

Vilpas – Ura  88 – 54 (23-14, 21-15, 17-13, 27-12)

Akseli oli hyvällä jalalla liikkeellä.

Saatiin Vilppaalta kunnon oppitunti miten koripalloa pelataan kovalla temmolla agressiivisesti. Niin meidänkin piti pelata, mutta…

Ottelu oli siinä mielessä meiltä ihan normaali koripallopeli eli hyvää jaksoa seurasi huono, jota seurasi taas hyvä jakso jne. Tällä kerralla valitettavasti nuo hyvät jaksot olivat liian lyhyitä ja huonot jaksot liian pitkiä. Ensimmäisellä jaksolla emme päässeet peliin oikein millään sisälle ja Vilpas hallitsi tapahtumia suvereenisti. Toisella jaksolla tilanne hieman tasottui, eikä ero kasvanut puoliajalle kuin 15 pisteeseen.

Puoliajan jälkeen kolmannen jakson alkuun osui meidän selvästi paras hetkemme tässä ottelussa, kun kirimme muutamassa minuutissa, 11-2 runin avulla, eron vain kuuteen pisteeseen. Vilpas olikin pakotettu käyttämään aikalisän. Tuon aikalisän jälkeen ei kentällä ollutkaan enää koko loppupelin ajan kuin yksi joukkue jolla homma toimi, ja valitettavasti se emme olleet me. Tällä kertaa hävisimme nimenomaan heikkoon puolustamiseemme, joka yleensä on se meidän kivijalkamme ja selkärankamme. Hyökkäys sitä vastoin oli itse asiassa ihan kohtuullisen hyvällä tasolla. Se vain on vaikea juosta nopeita, jos pallon saa aina hakea sukasta. Silloin kun saimme puolustuspään levypallon haltuun, niin hyökkäykseen lähtö oli kyllä ihan mukavan vauhdikasta.

Peli toi selvästi esiin tietyt asiat, joita meidän tulee kehittää yksilötaitotasolla voidaksemme paremmin pärjätä tämän tason vastustajia vastaan. Tästä divarimatka jatkuu seuraavaksi Pälkäneelle, saas nährä onk sillo jo jotta tehty…

Mukana: Rapu, Late, Jon, Matias L, Matias H, Rasse, Jokke, Lenni, Tuukka K, Akseli K ja Akseli R.

Puolustus: 6- 1vs1 puolustus ei toiminut laisinkaan. Sulkeminen vain satunnaista.

Hyökkäys: 8+ nopea hyökkäys alkaa toimimaan ja pallo saatiin hyviin korintekopaikkoihin muutenkin (ei välttämättä koriin asti).

Pelin valopilkku: Akseli K, Kohtuullisella jalalla puolustuksessa ja toimi hienosti ja luotettavasti backup pointtina pallon ylöstuojana.

28.9. I-d. / Sm-karsinta, Kaarina

Ura – TuNMKY  70 – 59 (25-14, 14-15, 13-18, 18-12)

El Capitano lempipuuhassaan

Saatiin korkata C-junioreiden virallinen sarjakausi kotipelillä Hovirinnassa. Vastaan asettui TuNMKY, jonka olimme Turussa viikkoa aiemmin onnistuneet harjoituspelissä kaatamaan muutamalla pisteellä. Vastus oli tuota kohtaamista lukuunottamatta meille lähes tuntematon, sillä heidän joukkueensa koostuu pääosin –01 syntyneistä, kun taas meillä –02 syntyneistä.

Ikävuosia ei kuitenkaan kentällä kyselty ja saimmekin oivan startin ottelulle.  Rasse ja Lauri pistivät palloa pussiin kuin parhaatkin tehdastyöläiset liukuhihnan ääressä ja johdimme hetkessä 11-2. Valitettavasti tuossa vaiheessa Rasse tippui niska edellä lattiaan ja ukkoa paikkailtiinkin loppujakso. Vaikka vastustaja pääsi muutamista nukahdukistamme nostamaan jokusen helpon korin, niin meno jatkui meidän komennossamme aina puoliaikaan asti.

Puoliajalla viimeinen ohje ennen kuin pojat menivät kentälle oli, että ollaan heti alusta asti hereillä, valmiina pelaamaan. Lopputuloksena vastustajan 8-0 runi ja meidän aikalisä. Otteemme paranivat jonkin verran ja mekin saimme koreja tehtyä. Tasatahtia mentiin aina viimeisen neljänneksen lopulle (2:01 jäljellä), jossa meidän korimme jälkeen Turku otti aikalisän eron ollessa 6p. Aikalisä toimi kuitenkin lähinnä meidän eduksemme ja pojat saatiin rauhoitettua penkillä viimeistä paria minuuttia varten. Ne olivatkin pelimme parhaat hetket ottelun alun lisäksi ja loppunumerot muodostuivat kohtuullisen selviksi.

Mukana: Veeti, Rapu, Late, Jon, Matias, Nico, Rasse, Jokke, Julle ja Lenni.

Puolustus: 8,5 puolustukseen paluu terävämmäksi ja käsi useammin syöttölinjalle.

Hyökkäys: 8,5 pallo toimitettiin hyvin ylös, mutta jos tuli hidas hyökkäys, niin se meni välillä seisoskeluksi.

Pelin valopilkku: Late, el Capitano, näytti esimerkkiä. Hyökkäyksessä normipäivä (eli erinomainen), mutta nyt oli uudella innolla mukana myös puolustamassa.

20. - 21.9. Treenimatseja

La
I-div. TuNMKY - Ura  57 - 61 (13-15, 17-16, 14-13, 12-17)
II-div. TuNMKY White - Ura White 36 - 36 (13-9, 7-5, 16-22) saliaika loppui kesken, joten viimeinen jakso jäi pelaamatta

II-div. TuNMKY Blue - Ura Red  51 - 77 (12-14, 14-19, 8-14, 17-30)

Su
I-div. Ura - Vilpas  72 - 65 (20-17, 20-19, 16-11, 16-18)
Ura Red - Ura White  37 - 74 (13-22, 9-13, 5-21, 10-20)

Viikonloppuna pelattiin tukku harjoitusotteluita. Lauantaina kohdattiin ensin TuNMKY kolmen joukkueen voimin ja sunnuntaina Vilppaan I-divarimiehistö, jonka lisäksi Uran II-divarimiehistöt pelasivat vastakkain ottelun. Otteluilla haettiin selvyyttä kunkin pelaajan pelijoukkueesta, -paikasta sekä saatiin alle hieman pelituntumaa ennen sarjakauden avausta.

Teemat kaikissa viikonlopun otteluissa olivat samat: Agressiivinen puolustus, rohkeat ja fiksut hyökkäykset sekä kentän juokseminen kovaa molempiin suuntiin. Näissä teemoissa kohtuullisesti onnistuttiinkin, vaikka kaikenlaista petrattavaakin toki löytyi. Se lämmitti mieltä, että oikeastaan jokaisessa pelissä joukkueemme paransivat otteitaan koko ajan pelien edetessä, eli trendi oli nouseva.

Mainittakoon vielä erityisesti tuo sunnuntain Ura White vs Ura Red ottelu, jossa oli siis ihan kaksi sarjatuomaria, tulostaulut yms., Pelistä ei huomannut kyllä mistään, että saman porukan pojat pelasivat vastakkain. Kroppaa pistettiin likoon puolin ja toisin, iskuja saatiin ja annettiin sen verran paljon, että tuomaritkin ihmettelivät ottelun intensiivisyyden tasoa. Eli höntsäilyksi ei mennyt tämäkään ottelu, vaan sekin toimi erinomaisena kauteen valmistavana pelinä.

Kuittaa Coach O

22. – 24.8. EHBT, Espoo

Nollakakkoset osallistuivat kilpa- ja fun-sarjoihin. Menestys löi ällikällä koko valmennustiiminkin.

Fun-sarjassa pelasivat Joel, Kasperi, Tatu, Martin, Selver, Matias, Jesse, Alec ja Veeti, pää-äänenkäyttäjänä penkillä toimi Kimmo.

KlNMKY – Ura  36 – 37
HNMKY – Ura 24 – 42
Ura – Honka Petäjä  43 – 15
Ura – EBT Black  45 – 33
Honsu – Ura  62 – 30

 

Pojat jyräsivät puhtaalla pelillä aina finaaliin asti. Tämän porukan rosteri pysyi kasassa aina finaalipelin loppuvaiheille asti, jolloin Alecilta meni ns. nenä poskelle (aiempi vamma uusiutui). Joukkueen otteita onnistuin seuraamaan kolme kokonaista peliä ja myös tämän porukan plussat ja kehityskohteet tulivat varsin hyvin esille.

Plussan puolelle meni tietty mukava epäitsekkyys, eli annettiin vielä se yksi ylimääräinen syöttö kaverille. Samoin puolustus toimi oikein mukavasti. Puhetta kuului jonkun verran ja vastustajan pääty- ja sivurajojen puolustus oli välillä oikein mallikasta, eikä vastustajalle juuri annettu helppoja koreja, vaan he joutuivat paiskimaan töitä jokaisen pisteensä eteen. Kehitettävää oli ehkä eniten kentän juoksemisessa (keskiviivan yli täysillä molempiin suuntiin) sekä rohkeudessa ajaa loppuun asti korille saakka (ei kylläkään koske ihan kaikkia). Finaalipelissä rahkeet eivät enää voittoon asti riittänyt, mutta fun-joukkueelle upeasti hopeamitalit muistoksi turnauksesta!

Nollakakkoset lähtivät katsastamaan kuntoaan myös kilpasarjaan. Tässä porukassa taistelivat Nikke, Late, Lenni, Rasse, Ekku, Julle, Nico ja Jon, koutsina allekirjoittanut sekä la ja su myös Tarmo.

LePy – Ura  28 – 66
Ura – JKS  68 – 8
Ura – Honka Mänty  58 – 41
HyPo – Ura  36 – 51
PuHu – Ura  28 – 47

 

Julle pelit jäivät valitettavasti vain yhteen, sillä hänelle nousi lauantaina kuumetta. Näin loput seitsemän pelaajaa pääsivät näyttämään taito-ominaisuuksiensa lisäksi myös kunto-ominaisuuksiaan. Pelitapaan kun ei tehty mitään muutoksia vaihtopenkin kapoisuuden takia, vaan normaaliin tapaan mentiin sata lasissa aloitusheitosta aina loppuvihellykseen asti. Kovalla vaihtoruletilla ja lyhyillä vaihdoilla pojat jaksoivat kuitenkin kaikki loput neljä peliä varsin vaivatta.

Kuten kollegansa myös tämä Uran C-junnuporukka selvitti tiensä finaaliin puhtaalla pelillä. Koutsin mieltä lämmittivät erityisesti ajoittaiset nopeat pallon ylöstuonnit syötellen ja hienosti viimeistellen (välillää tuli mieleen ent. Punakoneen klip-klap-klop = maali). Myös älykäs! joukkuepelaaminen oli upeaa seurattavaa;  kaverille syötettiin jos tämä oli paremmassa paikassa, eikä ketään voi syyttää ainakaan itsekkyydestä.

Kolmesta (myös -01:set olivat mukana omalla porukallaan) Uran C-junnujoukkueesta tämä oli kuitenkin selvästi hiljaisin (ei koske valmentajaa) ja puhetta äijien pitääkin saada kentälle huomattavasti lisää. Nyt mm. scriinipeleissä oltiin välillä ulkona kuin lumiukot ja vastustajat saivat niiden avulla tehtyä muutamia helppoja koreja (no muuten eivät juuri saaneetkaan). Kollegoistansa poiketen tämä porukka voitti myös finaalimatsinsa, joten Kaarinaan tuli kultamitalien lisäksi myös komea pysti!

Kuittaa Coach O