28.4. treenimatsi, Hovirinta
UraB - UraC 90 - 66 (21-16, 22-16, 26-15, 22-19)
Nollakakkosten kauden 98. peli. Viimeistelypeliin saatiin hyvä vastus kun seuramme B-pojat tulivat koko miehistöllään pelaamaan. Olin tilannut vastustajan valmentajalta paikkaprässiä puolustukseen ja palloskreenejä hyökkäykseen, jotta pääsisimme vielä kerran kunnolla niitä harjoittelemaan. Sitä saa mitä tilaa...
Peli itsessään oli meiltä mahtavaa tsemppaamista. Hyökkäyksiin lähdettiin napakasti ja puolustukseen palattiin hyvin. Vastustaja käytti paikkaprässiä aina tekemänsä korin tai vapaaheittojensa jälkeen. Aluksi pelaajiemme väliset etäisyytemme karkasivat hieman turhan suuriksi, jolloin B-pojat saivat meidät antamaan vaikeita pitkiä syöttöjä. Näistä pitkistä syötöistä tuli sitten jonkin verran menetyksiä. Pelin edetessä opimme purkamaan prässin melko vaivattomasti. Hyökkäyksessä vastassa oli paikkapuolustus. Liikutimme palloa ihan kiitettävästi ja haastoimme saumaan tai otimme vapaita kaukoheittoja. Tällä kerralla valitettavasti nuo heitot vain pääosin kolisivat rautoihin - siitä huolimatta ne olivat hyviä heitonvalintoja.
Puolustuksessa ei annettu tuumaakaan periksi numeroa-paria isommille B-junnuille. Jokainen ukkomme taisteli terrierimäisesti ja pisti kroppaa likoon. Nyt muistettiin myös sulkea hyvin ja saimmekin puolustuslevypalloja kiitettävästi haltuumme. Vastustaja pelasi jonkun verran palloskreenejä (joita olin toivonutkin) ja osasimme puolustaa niitä tilanteita jo aivan eri tavalla kuin viimeisimmässä Sm-turnauksessa. Nyt käytettiin ääntä ja headsattiin kovaa. Palkintona hyvästä puolustuksesta saimme useamman riistonkin näistä tilanteista.
Tällaisia pelejä pojat lisää viikon kuluttua Kisakalliossa, kelpaa minulle. Se mihin asti se sitten riittää jää nähtäväksi. Luottavaisina odotamme eteläisen alueen kärkijoukkueiden kohtaamista. Quo Vadis, Nollakakkoset?
Mukana: Isäntä, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Ekku ,Nökö, Nicce, Ramses, Leca, Mats, Taiteilija ja AllStars.
Puolustus: 10, kaksi vuotta ikäeroa on vaan tässä vaiheessa vielä vähän liikaa.
Hyökkäys: 9, olitiin rohkeita ja fiksuja, vielä kun heitto olisi pudonnut...
Valopilkku: koko porukka, ks. perustelut yltä. Pikkupilkku: vielä Lecalle, jolla oli puolentoista viikon pakkohuilin jälkeen virtaa yhden Olkiluoto 3:sen verran.
25. – 28.3. Scania cup, Södertälje
UraB - UraC 90 - 66 (21-16, 22-16, 26-15, 22-19)
Nollakakkosten kauden 98. peli. Viimeistelypeliin saatiin hyvä vastus kun seuramme B-pojat tulivat koko miehistöllään pelaamaan. Olin tilannut vastustajan valmentajalta paikkaprässiä puolustukseen ja palloskreenejä hyökkäykseen, jotta pääsisimme vielä kerran kunnolla niitä harjoittelemaan. Sitä saa mitä tilaa...
Peli itsessään oli meiltä mahtavaa tsemppaamista. Hyökkäyksiin lähdettiin napakasti ja puolustukseen palattiin hyvin. Vastustaja käytti paikkaprässiä aina tekemänsä korin tai vapaaheittojensa jälkeen. Aluksi pelaajiemme väliset etäisyytemme karkasivat hieman turhan suuriksi, jolloin B-pojat saivat meidät antamaan vaikeita pitkiä syöttöjä. Näistä pitkistä syötöistä tuli sitten jonkin verran menetyksiä. Pelin edetessä opimme purkamaan prässin melko vaivattomasti. Hyökkäyksessä vastassa oli paikkapuolustus. Liikutimme palloa ihan kiitettävästi ja haastoimme saumaan tai otimme vapaita kaukoheittoja. Tällä kerralla valitettavasti nuo heitot vain pääosin kolisivat rautoihin - siitä huolimatta ne olivat hyviä heitonvalintoja.
 |
| El Capitano painaa vasemman käden layupin isoveljen estelyistä huolimatta pohjaan. |
Puolustuksessa ei annettu tuumaakaan periksi numeroa-paria isommille B-junnuille. Jokainen ukkomme taisteli terrierimäisesti ja pisti kroppaa likoon. Nyt muistettiin myös sulkea hyvin ja saimmekin puolustuslevypalloja kiitettävästi haltuumme. Vastustaja pelasi jonkun verran palloskreenejä (joita olin toivonutkin) ja osasimme puolustaa niitä tilanteita jo aivan eri tavalla kuin viimeisimmässä Sm-turnauksessa. Nyt käytettiin ääntä ja headsattiin kovaa. Palkintona hyvästä puolustuksesta saimme useamman riistonkin näistä tilanteista.
Tällaisia pelejä pojat lisää viikon kuluttua Kisakalliossa, kelpaa minulle. Se mihin asti se sitten riittää jää nähtäväksi. Luottavaisina odotamme eteläisen alueen kärkijoukkueiden kohtaamista. Quo Vadis, Nollakakkoset?
Mukana: Isäntä, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Ekku ,Nökö, Nicce, Ramses, Leca, Mats, Taiteilija ja AllStars.
Puolustus: 10, kaksi vuotta ikäeroa on vaan tässä vaiheessa vielä vähän liikaa.
Hyökkäys: 9, olitiin rohkeita ja fiksuja, vielä kun heitto olisi pudonnut...
Valopilkku: koko porukka, ks. perustelut yltä. Pikkupilkku: vielä Lecalle, jolla oli puolentoista viikon pakkohuilin jälkeen virtaa yhden Olkiluoto 3:sen verran.
25. – 28.3. Scania cup, Södertälje
Tämän vuotinen Scania cup oli meille hyvä harjoitusturnaus Sm-lopputurnausta varten. Otimme koko kahdentoista hengen Sm-harjoitusryhmän mukaan, vaikka olin vuotta aiemmin päättänyt, että kymmenen on max pelaajamäärä, joka matkaan lähtee. Kaksitoista peluria kun on aivan liian suuri määrä ukkoja peluutusta ja optimaalisinta tulosta ajatellen. Sitä emme kuitenkaan surkutelleet, sillä oli tärkeää saada jokaiselle Sm-ryhmän pelurille pelituntumaa. Kaikki ukot saivatkin jokaisessa pelissä ihan mukavasti peliaikaa.
 |
| Torilla tavattiin jälleen (Järntorget i Gamla Stan, Stockholm) |
Tällä(kään) kerralla meillä ei siis ollut (ainakaan valmennuksella) minkään sortin tulostavoitteita. Tarkoitus oli pyrkiä parantamaan pelissämme yhtä nimettyä osa-aluetta niin puolustuksessa (tehdään vastustajan pallottomien pelaajien pelaamisesta ikävää), hyökkäyksiin lähdöissä (päätyraja-avaukset nopeammin), hyökkäyksessä (pallottomien liike) kuin puolustukseen paluussakin (pallollinen heti kiinni). Kaikissa em. kohdissa saimme turnauksessa hyvää harjoitusta ja selvää kehittymistä oli havaittavissa. Lisäksi extrabonuksena saimme harjoitella miten puretaan koko kentän paikkaprässi (ei tuottanut juuri ongelmia) sekä miten puolustetaan skriinipelaamista (tämä parani peli peliltä ja toimi lopulta hyvin).
Turnausjärjestelyistä löytyi tällä kertaa ihmeellisen paljon parannettavaa. Esim. majoituskoulumme muuttui päivää ennen turnauksen alkua siten, että yhden bussilinjan sijasta jouduimme käyttämään aina kahta bussilinjaa majoituskoulun ja pelipaikan välillä. Ja sitten välillä bussi ei edes tullut ajallaan. Lisäksi majoituspaikassa ei ollut ensimmäisenä päivänä käytössä vessaa!!! Tuomaritoiminnan taso heitteli tänä vuonna paljon enemmän kuin viime vuonna, enkä tarkoita vain meidän peleissämme, vaan mm. sarjan loppuottelussakin tuli luvattoman paljon kyseenalaisia puhalluksia. Onneksi eivät pelit, meidänkään, niihin ratkenneet. Toimitsijat eivät vieläkään aivan puhtain paperein selvinneet, mutta ruusuja täytyy antaa siitä, että taso oli noussut vuoden takaisesta täyskatastrofista kuitenkin melkoisesti.
Tanskalaisten joukkueiden hyvä taso turnauksessa yllätti minut. Verrattuna viime vuoteen he olivat sarjassamme todella hyvässä iskussa, josta kertovat tanskalaisten sijoituksetkin; ensimmäinen, kolmas, neljäs ja viides. Arvioisin, että kaikki nuo tanskalaiset joukkueet pärjäisivät hyvin myös meikäläisessä Sm-sarjassa. Ruotsalaisista ainoa joka menestyisi hyvin Sm-sarjassa olisi Solna Vikings, vaikka kyllä muutkin joukkueet jonkun voiton varmasti pystyisivät nappaamaan. Vastustajien hyvä taso olikin tämän vuoden turnauksen ehdottomasti parasta antia ja teki reissusta ehdottomasti tekemisen väärtin. Ohessa vielä hyvin lyhyesti ottelukohtaisesti pelien kulminaatiopisteet, arvosanat ja valopilkut. Mukana matkassa: Isäntä, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Ekku ,Nökö, Nicce, Ramses, Leca, Mats, Taiteilija ja AllStars. Huoltojoukoissa Kimmo V. ja Sunniva. Coach O ja K. Lisäksi meillä oli pienehkö, mutta sitäkin pippurisempi fanijoukko, joka kannusti huudoin, taputuksin, liehuvin lipuin, torvin, ämpärein ja helistimin. Kyseinen joukkio tarjosi myös tiukkoihin aikatauluihin tarvittaessa kyyditysapuja. Tack så mycket!!
 |
| Uran Scanian kävijät fanijoukkoineen. (Huoltaja Kimmo V. puuttuu kuvasta.) |
Viikingit on suunnilleen meidän tasoinen joukkue. Meillä vain oli tässä pelissä joku ihmeellinen lukko korintekemisessä. Emme tehneet omista layupeista tai korinaltanostoista kuin satunnaisesti koreja. Puolustuksessa ihmeteltiin jonkin aikaa vastustajan jatkuvaa palloskriinipeliä, mutta mitä pidemmälle ottelu eteni sitä paremmin ja paremmin saimme omanpäämme kuitenkin tilkittyä .
Puolustus: 8½, headsaus ei alussa toiminut siten miten ollaan harjoiteltu.
Hyökkäys: 7, päästiin kyllä hyviin paikkoihin, muttei vaan saatu palloa millään koriin.
Valopilkut: Julle oli terhakalla pelipäällä, josta osoituksena mm. hyökkäyslevy, josta kori ja And1 sekä AllStars, joka käytti minuuttinsa tehokkaasti hyökkäyspäässä hyväkseen.
Hörsholm BBK – Ura 60 – 62 (21-18, 9-18, 18-11, 12-15)
Hörsholm ei rehellisyyden nimissä mielestäni ollut ihan niin kova porukka kuin mitä lukemat meitä vastaan näyttävät (kahdessa matsissa). Jälleen meillä oli jonkun verran ongelmia skriinien puolustamisessa. Vaikeaksi ottelun itsellemme kuitenkin varsinaisesti teimme, menettämällä palloa oikein urakalla lukemattomin eri tavoin. Suurin osa näistä menetyksistä oli ns. painostamattomia menetyksiä.
Puolustus: 8+, jaksetaan vaan painaa tilanteissa niin kuin on sovittu.
Hyökkäys: 7½, vähän vähäiseksi jäi meidän korintekoyritykset menetysten takia. Viimeistely oli onneksi huolellisempaa kuin edellisessä pelissä.
Valopilkut: Leca, kovaa pakkia ja hyvää pelintekoa sekä Ilmojen Valtias, joka nimensä mukaisesti otti ilmatilan haltuunsa erityisesti puolustuspäässä.
 |
| Aikalisillä yritettiin keitellä käärmekeittoja vastustajien päänmenoiksi. |
Ura – KFUM Blackeberg 66 – 28 (9-6, 21-10, 12-5, 24-7)
Vihdoin skriinien puolustaminen toimi läpi ottelun. Vastustajan tornit (198 ja 197cm) eivät päässeet missään vaiheessa ottelua juhlimaan. Meillä sitä vastoin jokainen kantoi oman osuutensa hyökkäysvastuusta ja yhtä vajaa kaikki ukot pääsivät pisteiden makuun.
Puolustus: 9½, tällä kerralla jopa suljettiin hienosti, kenties koska vastustaja oli kerrankin isompi.
Hyökkäys: 9-, pientä huolimattomuutta. Pari jaksoa homma toimi hienosti. Hyökkäyksemme laajuus lämmitti mieltä.
Valopilkut: El Capitano, kun ottelua toisella jaksolla ratkaistiin kävi kapteeni kurittamassa vastustajan sukkaa oikein urakalla. Ekku, normipuolustusta (eli ärhäkkää terrieritaistelua), jonka lisäksi rohkeaa hyökkäyspelaamista.
BMS Herlev – Ura 66 – 38 (22-11, 15-11, 9-8, 20-8)
Väittäisin useamman Herlevin ottelun turnauksessa nähneenä, että he eivät oikeasti ole edes ihan meidän tasoisemme joukkue. Meille vain osui tähän saumaan turnauksemme selvästi heikoin ottelu. Kun keksimme yhdistää heikon korinläheisyydestä viimeistelyn, uskomattomaan määrään menetyksiä, väsyneeseen skreenien puolustamiseen ja meille epätyypillisen heikkoon apupuolustukseen, niin Coktailin lopputuloksena hyvän pelin pelanneelle Herleville ansaittu murskavoitto.
Puolustus: 7½, harvinaisen kaukana normaalista tekemisestä.
Hyökkäys: 7-, päästiin paikkoihin harvakseltaan, eikä silloinkaan oikeaa osoitetta oikein löydetty.
Valopilkut: Ramses, teki vähintään sen mitä kohtuudella yhdeltä mieheltä voidaan yhdessä ottelussa pyytää.
 |
| Päätyrajakuviomme on toiminut jälleen kerran. |
Ura - Hörsholm BBK 50 – 52 (14-16, 12-15, 14-9, 10-12)
Vaikutti siltä, että mitalipelien karkaaminen oli kuitenkin ollut pojille kova pettymys. Emme löytäneet kunnon tehoja varsinkaan hyökkäykseemme missään vaiheessa peliä. Tanskalaisilla oli havaittavissa selvästi enemmän taistelutahtoa, jossa oli mukana ehkä pientä revanssihenkeä alkusarjan tappiolle. Puolustuksemme oli kuitenkin läpi pelin varsin hyvää. Ottelusta muodostui varsinainen nitropeli, jossa lopussa pääsimme monen monituista kertaa yrittämään tasoituskoria varsin vapaista paikoista törmäysalueelta, mutta tällä kerralla ei vain mennyt sisään. Ei vaikka välillä lähes väkisin sitä renkaasta läpi tungettiin.
Puolustus: 9, puolustus toimi oikeastaan ihan rutiinilla.
Hyökkäys: 7½, kun ei niin ei…
Valopilkut: Leca, pelasi edellisistä peleistä saadun palautteen jälkeen fiksun pelin hyökkäyspäässä.
Ura – Hammarby 80 – 45 (23-12, 16-10, 23-10, 18-13)
Sovittiin ennen peliä, että lopetetaan turnaus pelaamalla turnauksen paras peli ja antamalla maksaneille katsojille (vanhemmille) vastinetta rahoilleen. Pojat tekivät työtä käskettyä ja pyörittelivät vastustajaa oikein olan takaa. Meiltä kaikki ukot pelasivat suht yhtä paljon (ne jotka olivat pelanneet turnauksessa vähemmän saivat nyt pelata enemmän), mutta meno kentällä oli hurjaa riippumatta ketkä ukkeleista siellä oli temmeltämässä. Hammarbyn oli poistuminen kentältä turnauksen suurimman tappionsa kera.
Puolustus: 9, välillä innostuttiin hötkyilemään.
Hyökkäys: 10-, hyökkäykset vyöryivät kerta toisensa jälkeen vastustajan korille ja kaikki kaksitoista ukkoa pääsivät pisteille.
Valopilkut: Taiteilija, pisti palloa liikkeelle siten, että muille riitti korintekemiseen kunhan viitsi juosta vastustajan korille. Mats, pääsi näyttämään raudanlujaa korintekovoimaansa.
8. - 10.1. AND1-turnaus, Salo
Vuosi vaihtui ja kevätkausi polkaistiin haastajien osalta käyntiin Salon AND1-turnauksessa. Luvassa olisi hyviä pelejä pojille ja kilparyhmän pelaajien puuttuessa rosterista uusille vastuunkantajille olisi luvassa paljon paikkoja näyttää osaamistaan. Ja osaamista löytyi jokaiselta.
Kaikki pojat pääsivät pisteille turnauksen kuluessa ja monenlaisia muitakin onnistumisia saatiin ja nähtiin.
 |
| Coach K:n viime hetken ohjeet ennen alkusarjan NaKo-peliä. |
LoUBasket - Ura 30 - 42 (14-26)
Ensimmäisen pelin huonon sulkupeliin koitettiin saada turnauksen aikana parannusta ja välillä onnistuttiin sulkemaan paremmin ja välillä taas unohdettiin. Paras hetki sulkupelissämme nähtiin viimeisen pelin loppupuoliskolla kun allekirjoittanut näki viisi Uran poikaa sulkevan heittotilanteessa yhtä aikaa. Mikä parasta, kaikki sulkivat vastustajaa. Hienoa pojat!
Ensimmäisen pelin huonon sulkupeliin koitettiin saada turnauksen aikana parannusta ja välillä onnistuttiin sulkemaan paremmin ja välillä taas unohdettiin. Paras hetki sulkupelissämme nähtiin viimeisen pelin loppupuoliskolla kun allekirjoittanut näki viisi Uran poikaa sulkevan heittotilanteessa yhtä aikaa. Mikä parasta, kaikki sulkivat vastustajaa. Hienoa pojat!
 |
| Antonin keskittynyt päätyraja-avaus |
Ura - KlNMKY 38 - 24 (13-24)
Nako - Ura 19 - 30 (8-14)Pelillisesti parannettiin alkusarjan kuluessa eikä alkulohkon voittoon vaadittu yhtään oikein hyvää peliä meiltä. Kaikkiin kolmeen peliin mahtui lukuisia nopeita ja hitaita hyökkäyksiä, joista jäi ilmaiset kaksi pinnaa tekemättä ja jo mainittu sulkupeli oli huonoa. Puolustus oli hyvää kaikissa alkusarjan otteluissa.
Nako - Ura 19 - 30 (8-14)Pelillisesti parannettiin alkusarjan kuluessa eikä alkulohkon voittoon vaadittu yhtään oikein hyvää peliä meiltä. Kaikkiin kolmeen peliin mahtui lukuisia nopeita ja hitaita hyökkäyksiä, joista jäi ilmaiset kaksi pinnaa tekemättä ja jo mainittu sulkupeli oli huonoa. Puolustus oli hyvää kaikissa alkusarjan otteluissa.
 |
| Tim levypallotaistelussa |
Ura - MaSu 34 - 35 (12-15)
Puolivälieräottelu hävittiin yhdellä pisteellä. Siihen asti oli voinut hukata vapaita altanostoja eikä niin tuloksellisesti haitannut, mutta tästä pelistä ei voittoa enää saatu liiallisten helppojen heittojen missaamisten takia. Loppuun asti taisteltiin, mutta tie mitalipeleihin katkesi.
Ura03 - Ura 41 - 33 (14-15)
Liekö edellisen pelin pinnan tappio painanut mieltä vielä seuraavassakin pelissä sunnuntaiaamuna. Pelillinen tasomme putosi molemmissa päissä kenttää, varsinkin puolustuksessa ja hävisimme toisen pelin putkeen turnauksen heikoimmalla pelillä. Näin tie vei pelaamaan sijoista 7-8.
Puolivälieräottelu hävittiin yhdellä pisteellä. Siihen asti oli voinut hukata vapaita altanostoja eikä niin tuloksellisesti haitannut, mutta tästä pelistä ei voittoa enää saatu liiallisten helppojen heittojen missaamisten takia. Loppuun asti taisteltiin, mutta tie mitalipeleihin katkesi.
Ura03 - Ura 41 - 33 (14-15)
Liekö edellisen pelin pinnan tappio painanut mieltä vielä seuraavassakin pelissä sunnuntaiaamuna. Pelillinen tasomme putosi molemmissa päissä kenttää, varsinkin puolustuksessa ja hävisimme toisen pelin putkeen turnauksen heikoimmalla pelillä. Näin tie vei pelaamaan sijoista 7-8.
 |
| Selverin ilmava floater-heitto |
Ura - NaKo 40 - 19 (19-10)
Viimeiseen koitokseen saatiin paketti taas kasaan ja puolustuksemme tiiviiksi. Saimme paljon hyviä riistoja ja nyt vapaat lay-upitkin saatiin menemään korirenkaasta läpi ja mikä mukavinta tässä pelissä jokainen poika onnistui korinteossa. Hieno päätös turnaukselle pelata turnauksen paras peli viimeisessä pelissä.
Viimeiseen koitokseen saatiin paketti taas kasaan ja puolustuksemme tiiviiksi. Saimme paljon hyviä riistoja ja nyt vapaat lay-upitkin saatiin menemään korirenkaasta läpi ja mikä mukavinta tässä pelissä jokainen poika onnistui korinteossa. Hieno päätös turnaukselle pelata turnauksen paras peli viimeisessä pelissä.
Mukana: Tim, Anton, Kauri, Härkä, Tatu, Mara, Jesse, Kape, Mats, Leo, Iiro ja huoltajana Teija (kiitos).
Coach K
3.1. Treenimatsi, Hovirinta
UraC - UraB 71 - 95 (22-27, 20-22, 15-31, 14-15)
Kenraaliharjoitus ja vastassa oman seuran B-junnut. Tällä kerralla peli sovittiin pelattavan puoliksi pallokoon 6 ja 7 välillä, aloittaen kutosella. Mukaan olimme saaneet koko rosterin (paitsi Niccen, joka on pitkään poissa kuvioista). Juuri ennen kentälle menoa Ilmojen Valtias valitteli hieman pahaa oloa, mutta väitti olevansa pelikunnossa. No ei ollut. Reilun kahden minuutin jälkeen otin vaihtoon, jolloin äijä itsekin totesi, ettei ole pelikunnossa. Myöhemmin pelin aikana myös Leca ilmoitti olevansa flunssainen, eikä pelannut enää tämän jälkeen. Näin jouduimme jälleen antamaan tasoitusta miehistössä, kuten toki B-junnutkin kahden pitkäaikaispotilaan (Eetu ja Miiko) muodossa.
Peli oli juuri toivotunlainen. Vanhemmat ja isommat B-junnut laittoivat meille painetta palloon ja vastaavasti pallon saatuaan hyökkäsivät röyhkeästi korille. Pysyimme koko ensimmäisen puoliajan kuitenkin hyvin pelissä mukana. Peli oli muuten mukavan näköistä, mutta meille tuli hyökkäyksessä liikaa pallonmenetyksiä (tällä kertaa kylläkin painostettuja menetyksiä) ja puolustuksessa hävisimme kaarella liikaa 1vs1 tilanteita. Hyökkäyksemme oli kaiken kaikkiaan iloista ja nopeaa, ja levaritaistelussakin pärjäsimme ihan kiitettävästi molemmissa päissä kenttää.
Puoliajalla vaihdettiin sitten isompaan palloon. Kuten arvata voi tuotti tämä meidän ukoille ongelmia, kun emme isolla pallolla ole yhtään treenanneet. Kolmannen jakson ero venähti turhankin isoksi, kun vastustaja pääsi juoksemaan meidän heikkojen syöttöjen jälkeen nopeita tukuittain toiseen päähän. Muuten peli oli ihan kohtuullisen hyvää kummassakin päässä kenttää. Viimeisellä jaksolla oltiin hieman tarkempia pallon kanssa ja B-junnut eivät enää päässeetkään samalla tavalla kenttää juoksemaan. Toki meilläkin oli edelleen vaikeuksia hyökkäyspäässä viimeistelyssä, mutta ilahduttavasti pääsimme hyviin paikkoihin. Tästä on oikein hyvä lähteä viikon kuluttua alkavaan SM-sarjaan.
Puolustus: 8,5 1vs1 tilanteissa olisi pitänyt pärjätä paremmin ja kaiken kaikkiaan kroppaa olisi pitänyt pistää likoon enemmän.
Hyökkäys: 8,5 pallon liike oli ajoittain varsin mukavaa. Menetyksiä tuli kuitenkin liikaa.
28.12. Treenimatsi, Hovirinta
Ura - Raips B-jun. 89 - 52 (18-15, 21-10, 18-18, 32-9)
Valmistauminen kohti ensi viikolla alkavaa SM-sarjaa jatkui ja vuorossa olisi Nollakakkosten kauden 57. peli. Kohtaisimme kotiluolassamme Raipsin B-junnut ja toiveena oli fyysinen peli isompaa vastustajaa vastaan. Raisiolaiset olivat olleet syyskaudella läntisen alueen B-jun. I-divarissa kolmas eli mistään heittopussista ei ollut kysymys. Sen verran tasoitusta saimme, että ottelu sovittiin pelattavaksi pallokoolla 6.
Virrat päälle ja kentälle. Peli alkoi meiltä oikein sähäkästi, mutta hyökkäyksessä hieman vielä arastelimme mennä isojen sähkömuuntajan kokoisten raisiolaisten keskelle ja ajaa loppuun asti korille. Layuppien sijaan tyydyimme hyppyheittoihin. Levypallopelimme oli kuitenkin kiitettävää hyökkäyspäässäkin, joten saimme riittävästi toisia yrityksiä, joista teimme koreja. Puolustuspäässä pistimme sulaketaulun kiinni ja Raipsin asentajat yrittivät sitä turhaan avata. Ainoa hieman suurempi puute oli pallollisen pelaajan lähestymisessä. Näissä tilanteissa hävisimme turhan monta kertaa 100-0, jolloin puolustuksemme aukesi turhan helposti.
Toisella jaksolla kentälle pääsi sitten myös Ilmojen Valtias, kärsittyään yhden jakson mittaisen pelikieltonsa (ilmoittamattomista treenipoissaoloista). Huilijakson jälkeen virtaa tuntui olevan kuin keskitehoisessa vaihtovirtageneraattorissa. Vauhtia ja tsemppiä tuntui pursuavan jo korvistakin ulos. Mietimmekin valmennusstaffin kanssa pitäisikö ukon aina huilata eka jakso. Eihän siinä älli koko aikaa pysynyt mukana, mutta yritys oli kyllä mieletön. Tämä sytytti koko miehistön kipinöivään extratsemppiin, jossa mentiin eikä vain meinattu. Jakso meille selvin lukemin.
Kolmas jakso oli muuten edelleen hyvää tekemistä, mutta nyt tuli harhasyöttöjen suma, joista vastustaja juoksi toiseen päähän helppoja koreja. Pienen huolimattomuusvaiheen jälkeen homma kuitenkin toimi jälleen ja yllättäen pystyimme jopa tasaamaan jaksopisteet (alkupuoli jaksosta oli meinaan aika heikko). Viimeisellä jaksolla käänsimme säätimestä volttiasteikon pohjaan ja iskimme oikein kunnon Thunderstrukin. Tiedä sitten minkä jatkojohdon päässä pojat olivat, mutta virta ei ainakaan loppunut. Äijät menivät kuin turboahdetut Duracell-puput ja Stasin tasoista sähköshokkihoitoa tarjoiltiin raisiolaisille molemmissa päissä kenttää. Upeaa ukot. Vaikka loppulukemat venähtivät kokonaisuutta ajatellen jopa hieman meitä imartelevan suureksi, niin peli toteutti tarkoituksensa ja saimme hyvän harjoituksen fyysisesti isompaa joukkuetta vastaan.
Mukana: Julle, Ekku, Nökö, Leca, El Capitano, Taiteilija, Mats, Ilmojen Valtias, Ramses ja AllStars.
Puolustus: 10-, hyvää sykettä ja pärjättiin ekan jakson ekan puolikkaan jälkeen myös 1vs1 tilanteissa hyvin.
Hyökkäys: 10-, olihan se iloista ja rohkeaa. Heitettiin hyvällä prosentilla läheltä ja kaukaa sekä vaparilta (15/20).
Valopilkku: koko porukka, tänään(kään) ei porukassa ollut heikkoa lenkkiä, vaan jokainen täytti hienosti oman ruutunsa. Pikkupilkku, Mats. Mieltä lämmitti erityisesti hyvä juokseminen päästä päähän (ilman valmentajan huutoa) sekä rohkea heittopeli.
Puolustus: 10-, hyvää sykettä ja pärjättiin ekan jakson ekan puolikkaan jälkeen myös 1vs1 tilanteissa hyvin.
Hyökkäys: 10-, olihan se iloista ja rohkeaa. Heitettiin hyvällä prosentilla läheltä ja kaukaa sekä vaparilta (15/20).
Valopilkku: koko porukka, tänään(kään) ei porukassa ollut heikkoa lenkkiä, vaan jokainen täytti hienosti oman ruutunsa. Pikkupilkku, Mats. Mieltä lämmitti erityisesti hyvä juokseminen päästä päähän (ilman valmentajan huutoa) sekä rohkea heittopeli.
 |
| Mats oli pelipäällä Raipsin B-junnuja vastaan. (Arkistokuva) |
19.12. Treenimatsit, pk-seutu
HNMKY - Ura 54 - 87 (23-24, 11-20, 8-23, 12-20)
Pitkän ottelutauon katkaisemiseksi järkkäsin Sm-sarjaan valmistautuville pojille pääkaupunkiseudulle pari toivottavasti kovaa peliä. Ensin karavaanin nokka suuntasi aamulla kohti Malmia, jossa kohdattaisiin HNMKY, joka oli ollut eteläisen alueen tasaisessa Sm-karsinnassa kuudes (yhden voiton päässä kakkossijasta).
Pitkän ottelutauon katkaisemiseksi järkkäsin Sm-sarjaan valmistautuville pojille pääkaupunkiseudulle pari toivottavasti kovaa peliä. Ensin karavaanin nokka suuntasi aamulla kohti Malmia, jossa kohdattaisiin HNMKY, joka oli ollut eteläisen alueen tasaisessa Sm-karsinnassa kuudes (yhden voiton päässä kakkossijasta).
Hyökkäyspeli lähti meiltä heti alusta alkaen ihan mukavasti käyntiin. Yllättäen puolustuspäässä olimme ensimmäisen jakson ihmeissämme, kun Kristikan kaverit heittivät palloa tarkasti pussiin kauempaakin korista. Jakso meille kuitenkin selvästi pinnalla.
Toisella jaksolla saatiin myös pakkipää toimimaan. Stoppien ja riistojen jälkeen pääsimme juoksemaan mukavasti nopeita hyökkäyksiä vastustajan korille, viimeistellen helppoja koreja tai pääsimme ainakin vapariviivalle. (Vaparit muuten upposivatkin mukavasti 8/11). Samalla kaavalla mentiin peli loppuun asti. Hesalaiset eivät löytäneet lääkkeitä meidän puolustuksemme murtamiseen ja meillä oli iloista ja nopeaa hyökkäyspeliä. Näin loppulukemat vastaavat hyvin pelitapahtumia.
Toisella jaksolla saatiin myös pakkipää toimimaan. Stoppien ja riistojen jälkeen pääsimme juoksemaan mukavasti nopeita hyökkäyksiä vastustajan korille, viimeistellen helppoja koreja tai pääsimme ainakin vapariviivalle. (Vaparit muuten upposivatkin mukavasti 8/11). Samalla kaavalla mentiin peli loppuun asti. Hesalaiset eivät löytäneet lääkkeitä meidän puolustuksemme murtamiseen ja meillä oli iloista ja nopeaa hyökkäyspeliä. Näin loppulukemat vastaavat hyvin pelitapahtumia.
Mukana: Julle, Ekku, Nökö, Leca, El Capitano, Taiteilija, Mats, Ilmojen Valtias, Ramses ja AllStars.
Puolustus: 9+, eka jakso ei vielä ihan täysin toiminut.
Hyökkäys: 10-, vaikka välillä kohellettiin, niin olihan se iloista ja rohkeaa.
Valopilkut: El Capitano lähti nopeisiin samalla sykkeellä kuin Bolt satasen telineistä sekä Ramses, joka oli jälleen kummassakin päässä kenttää maalatun alueen suvereeni hallitsija.
Puolustus: 9+, eka jakso ei vielä ihan täysin toiminut.
Hyökkäys: 10-, vaikka välillä kohellettiin, niin olihan se iloista ja rohkeaa.
Valopilkut: El Capitano lähti nopeisiin samalla sykkeellä kuin Bolt satasen telineistä sekä Ramses, joka oli jälleen kummassakin päässä kenttää maalatun alueen suvereeni hallitsija.
 |
| Kristikan kaatajat kättelyssä. |
Honka - Ura 102 - 69 (24-9, 30-23, 33-16, 18-21)
Namika-pelin jälkeen kävimme nauttimassa vatsan täytettä thai-ravintolassa. Tuhdin buffet-tarjoilun jälkeen siirryimme sulattelemaan ruokaa ja tappamaan aikaa Tapanilan urheilukeskukseen keilaradoille. Ennen illan Honka-peliä aikaa kun oli useampi tunti hukattavaksi. Tällä kertaa keilamestariksi kruunattiin Mats. (Edellisellä keilakerralla marraskuussa suvereeni voittaja oli muuten Jesse, jollei sitä ollut tullut aiemmin mainittua.) Keilakisan jälkeen siirryimme sitten Summahallille, jossa jouduimme vielä lähes tunnin notkumaan ennen kuin pääsimme aloittamaan verryttelyn ulkona.
Meiltä oli tipahtanut kokonaan tämän pelin rosterista Ekku (nilkka) ja Nökö (sormi). Lisäksi neljä (!) muuta poikaa valitteli päänsärkyä ja huonovointisuutta. No jäihän siihen sitten vielä neljä ns. täysikuntoista äijää jäljelle.
Namika-pelin jälkeen kävimme nauttimassa vatsan täytettä thai-ravintolassa. Tuhdin buffet-tarjoilun jälkeen siirryimme sulattelemaan ruokaa ja tappamaan aikaa Tapanilan urheilukeskukseen keilaradoille. Ennen illan Honka-peliä aikaa kun oli useampi tunti hukattavaksi. Tällä kertaa keilamestariksi kruunattiin Mats. (Edellisellä keilakerralla marraskuussa suvereeni voittaja oli muuten Jesse, jollei sitä ollut tullut aiemmin mainittua.) Keilakisan jälkeen siirryimme sitten Summahallille, jossa jouduimme vielä lähes tunnin notkumaan ennen kuin pääsimme aloittamaan verryttelyn ulkona.
 |
| Keilapallon kesyttäjät |
Itse pelin alku olikin meille täysin katastrofaalinen. Honka painoi tuoreilla jaloilla ja kovalla sykkeellä molemmissa päissä kenttää. Me olimme kuin lyijykengillä liikenteessä, molemmissa päissä kenttää. Ero taisi olla jo 22-2 ennen kuin pääsimme edes jollain tavalla mukaan peliin. Loppupeli oli sitten enemmän tai vähemmän tasapäistä vääntöä, Hongan kuitenkin hieman kasvattaessa eroa viimeistelemällä nopeita aina säännöllisesti. Tämä peli oli meille hyvä oppitunti ja juuri sitä mitä tältä reissulta haettiin. Joka tilanteessa pitää olla valmiina pelaamaan ja kenttää on juostava täysillä kumpaankin suuntaan. Toki suurin yksittäinen selittävä tekijä tämän pelin suorituksellemme oli silkka väsymys. Pojilla ei vain energiat enää riittäneet kovan treeniviikon lopuksi ja pitkän päivän päätteeksi. Kaikesta huolimatta pojat punnersivat kuitenkin viimeisen jakson voiton, joka lähtökohdat huomioon ottaen oli kyllä todella kova suoritus.
Puolustus: 6,5 jos ei jalat toimi, niin vaikeaksihan se menee.
Hyökkäys: 8+ jos ei jalat toimi, niin nopeat hyökkäykset puuttuvat lähes kokonaan.
Valopilkut: Leca ja Taiteilija, molemmat tsemppasivat kovaa, haastoivat rohkeasti ja ottivat kovia heittoja.
1.10. Treenimatsi, Vaarniemi
Ura-03 - Ura-02 (haastajat) 47 - 46 (11-12, 15-13, 16-11, 4-10)
Olipas tämä erikoinen peli. Ottelun alussa oli nähtävissä ehkä pientä asennevammaa meidän pojissa, pelattiinhan vuotta nuorempia vastaan. Ensimmäisen erän puolivälin aikalisällä saatiin tuota asennepuolta hieman korjattua, eikä asenteen puutteesta voi enää loppupelin tapahtumia syyttää.
Jaksopisteistä pystyy näkemään mikä tässä pelissä tökki. Siinä missä -03:set tekivät paikoistaan hyvällä prosentilla koreja, niin me emme vain millään saaneet palloa koriin. Ei vaikka kuka yritti ja montako kertaa, niin aina oli yhtä tuskaa saada pallo lirahtamaan renkaan sisäpuolelta läpi. Saimme viimeiseen jaksoon vielä hyvän vireen pakkipäähän ja pääsimme jopa yrittämään pelin voittokoria, mutta pallo ei silläkään kertaa mennyt sisään (ei niin yllättäen). Näin nuoremmat saivat tästä pelistä sulan hattuunsa.
Mukana: Julle, Härkä, Nicce, Kape, Mara, Leo, Tatu, Anton, Iiro, Kauri ja Jo-El.
Puolustus: 9 apupuolustuksessa pitäisi olla hiukan tarkempana
Hyökkäys: 7,5, päästiin varsin hyvin hyviin korintekopaikkoihin, mutta jos ei laiteta palloa sisään, niin...
Valopilkku: Härkä, oli puolustuksen lukkona ja punnersi koreja toisessa päässä.
24.9. Treenimatsi Vilpas, Salohalli
Vilpas - Ura 58 - 68 (9-17, 19-24, 19-10, 11-17)
Parin päivän varoitusajalla saimme kutsun Saloon pelaamaan harjoitusottelun vielä ennen kauden alkua. Otimme tarjouksen vastaan, sillä liikaa ei kovia pelejä vielä ole saatu pelattavaksi. Vilpas on perinteisesti ollut meille tiukka vastus.
Pelin alku oli meiltä täydellistä näytöstä. Reilun viiden minuutin jälkeen johdimme 8-0 ja huolellisemmalla viimeistelyllä ero olisi ollut vielä paljon suurempikin. Vilppaan aikalisän jälkeen peli hieman tasottui, mutta ero kuitenkin hieman vielä puoliaikaan mennessä kasvoi. Kolmannen jakson puolivälissä meillä oli se kuuluisa sysimusta hetki, jolloin Vilpas sai eron kurottua jo nejään pisteeseen ennen viimeistä taukoa. Viimeisellä jaksolla pojat nostivat vielä hetkeksi intensiteettiään ja ero venähti hetkessä toiselle kymmenelle. Viimeiset neljä minuuttia olivat sitten jo enemmän tai vähemmän vain pelailua.
Vaikka mukaan mahtui tuo yksi sysimusta jakso ja muutenkin tietysti useita yksittäisiä "ei niin hyviä" suorituksia, niin kaiken kaikkiaan peli nostatti lähinnä odotuksia sen suhteen, että mihin tämä porukka pystyykään kun sattuu se ns. pöljä-päivä (tai edes oikein hyvä). Nyt oltiin pallon kanssa aika huolimattomia ja lisäksi nosteltiin liukuhihnalta helppoja ohi. Kokonaisuudessaan peli kääntyy kuitenkin positiivisen puolelle, sillä mm. nopeisiin lähdöt toimivat upeasti ja apupuolustaminenkin oli kiitettävää.
 |
| Jullen trademark on ilmassa. |
Hyökkäys: 8,5 huolellisuutta lisää
Puolustus: 9, liikaa hävittiin 1vs1 tilanteita 100-0.
Valopilkku: Julle, terhakkaa puolustusta, rivakkaa nopeisiin juoksua ja useita hienoja koreja ml. trademark kolkki.
19.-20.9. Mieleinen Basket, Loimaa
LaLoKoKo – Ura Whites 26 – 89 (8-49)
Raips – Ura Reds 17 – 89 (12-40)
Ura Whites – BC Nokia 81 – 15 (35-8)
Ura Reds – RaPy 49 – 38 (32-17)
Päivän kolme ensimmäistä peliä olivat kaikki selvästi heikompia vastustajia vastaan. Pelit olivat iloista, työteliästä ja mielikuvituksekasta peliä. Puolustus oli betonia ja hyökkäyksessä onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Kentällä olleella viisikolla ei ollut mitään merkitystä pelitapahtumiin, vaan homma toimi kuin junan vessa. Joko pallo riistettiin vastustajan kädestä tai hoideltiin puolustapään levypallot kotiin ja sitten juostiin toiseen päähän ja tehtiin kori. Eipä niistä matseista sen enempää.
Päivän viimeinen peli Reds vs Raholan ykkösjoukkue oli sentään edes hieman toista maata. Siinäkin alku lupaili aivan samanlaista menoa ja johdimme jo ties kuinka paljon ensimmäisen jakson loppupuolella. Vastustajan aikalisän jälkeen he olivat pakotettuja siirtymään paikkapuolustuksen. Tämä oli kevään jälkeen ensimmäinen kerta kun vastustaja pelasi paikkaa, joten oli ymmärrettävää, että menimme hetkeksi hämillemme tästä. Kun samalla myöskään palloskriinien puolustamisemme ei toiminut laisinkaan, saivat manselaiset hieman kavennettua tilannetta. Toisella jaksolla hyökkäyksemme toimi taas muuten normaalisti, paitsi ettemme enää saaneet palloa aivan avopaikoistakaan sisälle. Näin melko nihkeän ottelun jälkeen loppulukemat muodostuivat Raholalle hyvinkin imarteleviksi, meidän toki voittaessa.
Päivän pelien jälkeen oli siis selvää, että seuraavana päivänä Whites ja Reds kohtaisivat finaalissa riippumatta aamun pelien tuloksesta.
Su
Rauma Basket – Ura Reds 9 – 71 (5-42)
RaPy kelt – Ura Whites 8 – 82 (2-38)
Ura Whites – Ura Reds 42 – 59 (26-34)
Valitettavasti sunnuntain vastustajat (RaBa ja RaPy keltainen) olivat yhtä aseettomia meitä vastan kuin edellisen päivänkin vastustajat. Vaikka laitettiin meidän ukoille täyskuljetuskieltoa, puoleen kenttään paluupakkoa tai muita rajoitteita, niin vastustajien taidot eivät vielä riittäneet antamaan meille kunnon haastetta. Näin sekä Whites että Reds marssivat näytöstyyliin turnauksen loppuotteluun.
Aikaa ennen loppuottelua tuntui olevan aivan tuhottoman paljon (Redseillä 8h). Sitä sitten kulutettiin mm. jalkapallon parissa, seuraamalla jääkiekko-ottelua ja auttoivatpa pojat järjestävän seuran tyttöjä joissakin heidän turnaustehtävissäänkin. Pojat onnistuivatkin haalimaan itselleen oikein kunnon fanilauman. Neljä tytöistä tuli jopa seuraamaan poikien höntsäfutista läheiselle jalkapallokentälle. Oli muuten hauskaa seurattavaa, kun pelissä maalin sai tehdä vain kantapäällä. Molempien päivien pitkät odottelut olivat tavallaan tylsiä, mutta toisaalta toimivat jälleen hienosti yhtenä poikien yhteishengen lisääjänä. Hauskaa tuntui olevan. Kellon lähestyessä neljää olikin aika siirtää katseet turnauksen viimeiseen peliin…
 |
| Fanitapaamisessa... |
Battle of Titans. Veljessota. Le Grande Finale. Big Ga-booooom. Eli edessä olisi Whitesien ja Redsien välinen loppuottelu. Takuuvarmasti jokaiselle tulisi siis sittenkin yksi kova ottelu turnauksessa. Tuttuun tapaan armoa ei pyydettäisi, eikä
sitä annettaisi. Iskuja jaettaisiin ja otettaisiin vastaan. Se, että
kumpi porukka saisi kulta- ja kumpi hopeamitalit kaulaansa, oli pojille
varmasti toissijainen asia. Varsinainen syy miksi taistelu tulisi
olemaan erittäin kiihkeä ja periksiantamaton oli perin yksinkertainen,
kuittailuoikeus treeneissä. Jotain matsin tärkeydestä pojille kertoo
esim. se, että Selver, joka kannettiin edellisestä ottelusta pois
kentältä nilkan nyrjähdettyä kivuliaasti ympäri, oli kaikesta huolimatta
finaalissa tossut jalassa ja peliasu päällä valmiina taistoon kuin
lukkari sotaan.
Alkulämmittelyt ulkona suoritettiin luonnollisesti yhdessä porukassa. Sisällä molemmat joukkueet menivät keittelemään käärmekeittojaan omiin koppeihinsa ja lämmittelyn kumpikin poppoo suoritti omassa kenttäpäädyssään. Jotenkin oli aistittavissa, että Redsit olivat päättäneet, etteivät suostu häviämään kolmatta kertaa peräkkäin Whitesille, sen verran keskittyneen näköistä tekemistä oli havaittavissa ennen peliä. Kenttäkuuluttajan pasmat sekoittanut Susiulvonta suoritettiin vielä kaikki yhdessä and game on…
 |
| Kaikki yhdessä: Auuuuu - mikä se on? URA!! |
Ja millainen peli se olikaan. Aivan mahtava! Pojat laittoivat kaiken peliin, nyt todellakin oli ALL in. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti alusta loppuun asti. Upeita suorituksia ja onnistumisia nähtiin laajalla rintamalla molempien vauhdikkaissa hyökkäyksissä. Uhrautuvaa puolustusta ja kovaa levypallopeliä esittivät samoin molemmat joukkueet. Tätä matsia ei haluttu hävitä. Mutta valitettavasti korisottelun henkeen kuuluu se, että lopulta kuitenkin vain toinen voi voittaa. Tällä kertaa ennakkoarvailuni kävivät toteen ja Reds vei itselleen tuon kuittailuoikeuden seuraavaan kohtaamiseen saakka. Kuten alla olevasta kuvasta voi kuitenkin huomata eivät Whitesin poikien ilmeet kovin murheelliset olleet. Jälleen kerran täytyy todeta: On tämä vaan niin hieno porukka!
 |
| Loimaan valloittajat Whites: Isäntä, Tim, Anton, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä, Mats, Taiteilija ja Leo Reds: Tatu, El Capitano, Julle, Ekku, Ramses, Mara, Leca, Kape ja AllStars Huoltajista kuvissa Päivi, Sunniva ja kameran takana Marko. Koutsit Tarmo, Kimmo ja O. |
17.9. Treenimatsi, Naantali
NaKo - Ura (haastajat) 29 - 82 (10-28, 6-18, 6-22, 7-14)
Oli kasvojen pesun aika. Ennen peliä sovittiin poikien kanssa, että nyt nostetaan selvästi tasoa edellisestä Riento-pelistä. Menimme alussa melko helposti muutaman pisteen johtoon ja sehän näkyi taas valitettavasti meidän selkämme suoristumisina. Silloin kun ollaan vain olevinaan molemmissa päissä kenttää, niin toteutus ei hääville tasolle nouse. Edellisestä seurasi se, että kun reilu puolet ensimmäisestä erästä oli pelattu, otin aikalisän tilanteessa 10-14. Pienehkö rauhallinen puhuttelu ja takaisin kentälle - loppuerä meille 0-14!
Mutta niinpä pojat vain eräpaussilla vilkaisivat tulostaululle ja oikaisivat selkänsä uudelleen. Tästä hyvänä osoituksena oli jaksopisteet 6-6 kun erää oli pelattu 6:10. Aikalisä. Uudelleen muistutus nöyryyden ja tsempin tarpeellisuudesta. Jälleen valmentajan suureksi iloksi pojat noudattivat ohjeita ja loppujakso menikin meille taas näytöstyyliin 0-12.
Toinen puoliaika oli kokonaisuudessaan hyvää tekemistä. Välillä tosin nähtiin lähes universaalisiin sfääreeihin kohonnutta kohellusta, mutta siitä huolimatta kokonaisuudessaan ilme oli kuitenkin hyvä, iloinen ja taisteleva. Viimeiseen jaksoon laitettiin pojille vielä kuljetusrajoitus (hyökkäyspäässä vain yksi pomppu / kuljetus) päälle. Tämä ei tahtia haitannut, vaikka tehdyistä jaksopisteistä näin voisi päätelläkin. Ehei, emme vain saaneet palloa jostain syystä enää millään sisälle. Emme vaikka olisi ollut aivan täydellisen vapaa avopaikka korin alla kyseessä.
Taistelun tauottua voidaan hyvällä syyllä todeta, että peliä ennen sovittu kasvojen pesu toteutui täysimääräisesti. Kiitos.
Mukana: Tim, Kauri, Mara, Kape, AllStars, Isäntä, Nicce, Jo-El ja Tatu.
Puolustus: 9+, ekassa ja toisessa erässä välillä hieman laiskoteltiin.
Hyökkäys: 9,5 huolimaton viimeistely pudottaa arvosanan kympistä, mutta nyt nähtiin hienoa yhteispeliä.
Valopilkku: Kape, hurjalla pelipäällä molemmissa päissä kenttää, josta tilastoihin jäi mm. oma uusi piste-ennätys.
Puolustus: 9+, ekassa ja toisessa erässä välillä hieman laiskoteltiin.
Hyökkäys: 9,5 huolimaton viimeistely pudottaa arvosanan kympistä, mutta nyt nähtiin hienoa yhteispeliä.
Valopilkku: Kape, hurjalla pelipäällä molemmissa päissä kenttää, josta tilastoihin jäi mm. oma uusi piste-ennätys.
12.9. Treenimatsit, Turku
Riento B - Ura02 (kilpa) 40 - 84 (4-11, 12-23, 10-17, 14-33)
 |
| Ilmojen Valtias lentää kohti layuppia. |
Etukäteen ajattelin, että mitenköhän pojat tyttöjä vastaan kehtaavat pelata. No vastustajan sukupuoli ei kuitenkaan muodostunut haittaavaksi tekijäksi, sen sijaan Peltolan kovat korit vaativat hieman pidempään totuttelua. Pojat pelasivat alusta asti hyvällä sykkeellä ja kovalla temmolla. Toisin levypalloissa oltiin vielä hieman pehmeitä.
Ensimmäisen jakson puolesta välistä toisen jakson kolmannelle minuutille meillä oli täysin kuiva jakso mm. turhan pompottelun takia, mutta kun ei vastustajakaan saanut koreja juuri tehtyä, niin pysyimme johdossa koko ajan. Kun sitten vihdoin aloimme liikuttamaan palloa kuten sitä kuuluu, niin johan ketsuppipullon korkki aukesi. Koreja alkoi tulla liukuhihnalta hienojen sommitelmien päätteeksi. Levypallotkin tarttuivat molemmissa päissä kenttää hienosti hyppysiimme. Viimeisen jakson pelasimme sitten jo tasaisesti kahdella viisikolla, eikä taso laskenut hetkeksikään.
Mukana: Isäntä, Jo-El, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Nökö, Nicce, Ramses, Leca ja Taiteilija.
Puolustus: 10-, puolustettiin jalalla, tuplattiin kovaa ja muistettiin sulkea hyvin.
Hyökkäys: 9+, puolitoista erää uinailtiin (7,5) ja sitten nähtiin loistavaa hyökkäyspeliä (10).
Valopilkku: Ilmojen valtias, keksi vihdoin käyttöä myös sille toiselle olkapäästä roikkuvalle ulokkeelle eli viimeisteli useamman näyttävän korin myös vasurilla!
Mukana: Isäntä, Jo-El, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Nökö, Nicce, Ramses, Leca ja Taiteilija.
Puolustus: 10-, puolustettiin jalalla, tuplattiin kovaa ja muistettiin sulkea hyvin.
Hyökkäys: 9+, puolitoista erää uinailtiin (7,5) ja sitten nähtiin loistavaa hyökkäyspeliä (10).
Valopilkku: Ilmojen valtias, keksi vihdoin käyttöä myös sille toiselle olkapäästä roikkuvalle ulokkeelle eli viimeisteli useamman näyttävän korin myös vasurilla!
Riento C - Ura02 (haastajat) 48 - 39 (13-7, 16-7, 7-13, 12-12)
 |
| Päätyrajapelistä on näköjään kolmosoptio toteutunut kun Kape on laidassa vapaana. |
Päivän toisessa matsissa haastajamme saivat vastaansa saman ikäiset tytöt. Valitettavasti tässä matsissa oli aistittavissa selvää asennevammaa. Pojat olivat nähneet miten edellisessä pelissä kilparyhmä pöllytti pari vuotta vanhempia tyttöjä, joten tottahan toki tämä peli olisi voitettu, kunhan kentälle kävellään. Nöyryys tekemisessä loisti poissaolollaan ja ukot halusivat yksi toisensa jälkeen ottaa sankarinviittaa omille hartioilleen. Näin hyökkäyspelimme puuroutui pallon pompotteluksi ja seisoskeluksi.
Toinen puoliaika oli hieman parempaa tekemistä, mutta täydellistä kurssin muutosta oli vaikea saada enää pelin aikana tehtyä. Vaikka toisen puolikkaan voitimmekin, niin paljon fiksummin pelanneet tytöt saivat täysin ansaitun voiton. Toivottavasti meidän äijämme saivat hyvän muistutuksen asenteen ja joukkuepelin merkityksestä.
Mukana: Tim, Anton, Kauri, Mara, Kape, Mats, Leo, AllStars, Ekku ja Härkä.
Puolustus: 8,5 1vs1 puolustus oli ihan ok. Levypallot jäivät pääosin meille.
Hyökkäys: 5,5 muutamia yksittäisiä hienojakin sommitelmia toki nähtiin, mutta yleisilme tulikin jo tuossa edellä kuvattua.
Valopilkut: Kaurille ja Maralle, jotka vastasivat useimmista noista hienoista yhteispelin sommitelmista.
Mukana: Tim, Anton, Kauri, Mara, Kape, Mats, Leo, AllStars, Ekku ja Härkä.
Puolustus: 8,5 1vs1 puolustus oli ihan ok. Levypallot jäivät pääosin meille.
Hyökkäys: 5,5 muutamia yksittäisiä hienojakin sommitelmia toki nähtiin, mutta yleisilme tulikin jo tuossa edellä kuvattua.
Valopilkut: Kaurille ja Maralle, jotka vastasivat useimmista noista hienoista yhteispelin sommitelmista.
3.9. Treenimatsi UraB - UraC, Hovirinta
UraB - UraC 82 - 38 (12-10, 25-8, 27-8, 18-12) |
| Ramses nostaa layuppia sisään. AllStars ja Ilmojen valtias varmistavat. |
Nollakakkoset kohtasivat seuran omat B-junnut harjoitusottelun merkeissä. Klassinen veljesten kohtaaminen lörpähti jo heti kättelyssä, kun Hännisten veljeksistä nuorempi eli El Capitano saapui pelipaikalle ilman pelivarusteita sormi paketissa. Kun Hovirintaan keppien kanssa klenkkasi vielä Taiteilija, niin olimme antaneet vähintään riittävästi tasoitusta B-junnuille (no puuttui heiltäkin pari-kolme avauksen ukkoa).
Peliin teemoiksi otettiin levypallopeli molemmissa päissä kenttää sekä huolellisuus pallon kanssa. Matsin alku oli meiltä mallikasta esitystä ja johdimme lähes koko ensimmäisen jakson. Pikkuhiljaa pelin edetessä valitettavasti tuo huolellisuus pallon kanssa väheni vähenemistään. Liekö väsy vaikuttanut ja kun vielä puoliajalla vaihdettiin isoon palloon, kasvoivat menetykset merkittävästi.
Vaikka pallosta ei tarpeeksi hyvää huolta pidettykään, niin ansaitsee koko joukkue kiitosta erityisesti puolustus- ja levypallopelaamisesta. 5vs5 puolustamisessa meillä ei juuri ollut suurempaa hätää ja uskallanpa väittää, että voitimme koko pelin levypallotkin.
Mukana: Isäntä, Ilmojen valtias, Ekku, Nökö, Ramses, Leca, Mats ja AllStars.
Puolustus: 9+, joka ukko pisti kroppaa likoon vanhempiaan vastaan. Varsinkin 1vs1 puolustus oli rautaa.
Hyökkäys: 7+ kun ei pidetty pallosta tarpeeksi huolta, niin ei saatu riittävästi heittoyrityksiäkään.
Valopilkku: koko porukka taisteli vajaalukuisenakin miehekkäästi.
21. – 23.8. EHBT –turnaus
Fun-sarja
Pyrintö – Ura 22 – 25 (6-4)
Ura – Honka 73 – 29 (40-10)
PuHu – Ura 52 – 29 (28-13)
TuNMKY – Ura 37 – 64 (19-32)
Fun-sarjan urakka alkoi perjantain myöhäisottelulla tuttua Tampereen Pyrintöä vastaan. Ajankohdan
myöhäisyys ei kyllä millään tapaa näkynyt ainakaan ottelun temmossa. Vauhti oli huimaa ja yritys raivoisaa, mutta kumpikaan joukkue ei kyllä oikein tainnut tietää missä kohtaa korit oikein olivatkaan. Puoliaikatulos vastustajalle 6-4, joten ei ainakaan avoimien ovien iltaa vietetty. Pyrintö – Ura 22 – 25 (6-4)
Ura – Honka 73 – 29 (40-10)
PuHu – Ura 52 – 29 (28-13)
TuNMKY – Ura 37 – 64 (19-32)
 |
| Fun-sarjan ronssi-mitalistit: Kape, Isäntä, Onni, Tim, Leo, Jesse, Kauri, Anton ja Mara. Huoltajana Teija ja koutsina Kimmo. |
Fun-sarjan urakka alkoi perjantain myöhäisottelulla tuttua Tampereen Pyrintöä vastaan. Ajankohdan
Toisella puoliajalla aloimme pikku hiljaa muistaa miten niitä koreja tehtiinkään ja siirryimme kuskin paikalle. Jaksoimme pitää johtoaseman loppuun asti, vaikka vastustaja pääsikin hiipimään vielä lähelle ottelun lopussa, mutta hieno voitto meille. Tsempparina Leo.
Lauantai alkoi aamiasella ja Kutsusarjan joukkueemme kannustuksella, joka loistavasta kannustuksesta huolimatta joutui taipumaan vastustajalle. Lounas ja pieni lepo ja sitten omaan peliin.
Iltapäivän ottelussa vastaan asettui sarjan toinen Hongan joukkueista, White. Olimme parempi joukkue jokaisella osa-alueella koko ottelun ajan ja Kutsu-ryhmän kannustuksen saattelemina otimme ansaitun voiton ja paikan neljän parhaan joukkoon. Tsemppari Anton.
Sunnuntaiaamu valkeni todella hienona, kun vastaan asettui Pussihukat Vantaalta. Tässä ottelussa vastultajalta löytyi sarjaan, niin kova aloitusviisikko, että meidän oli vaikea saada ottelun alussa edes hyvä korintekopaikka. Vaikka emme huonosti pelanneetkaan, vastustaja puolusti todella tiukasti ja otti ohjat käsiinsä ja muistutti meitä, että miksi harjoituksia vielä tarvitaan. Olimme ottelussa tasaväkinen joukkue kun
vastustaja peluutti vaihtomiehiä ja taisimme hetkellisesti saada pienen "runin" aikaan, mutta emmme tosiasiassa ottelun alun jälkeen pelanneet kuin kunniasta, jonka toki säilytimme yrittämällä loppuun saakka.
Finaalipaikka PuHulle ja meidän tie vei pronssiotteluun. Tsemppari Kauri.
Pronssipeli lounaan jälkeen ja vastassa TuNMKY eli paikalliskamppailu luvassa. Ennen peliä pojat päättivät kopissa, että viimeinen peli voitetaan. Olimmme valmiita heti ottelun alussa ja puolustimme hyvin koko ottelun
pois lukien muutamat nukahdukset ja kasvatimme johtoamme tasaisesti koko ottelun ajan. Ottelun lopuksi pronssit kaulaan ja Onni valittiin sarjan all-star-viisikkoon.
Pelimme oli iloista koripalloa, puolustimme hienosti usein jopa "naama-naama"-huutojen säestyksellä. Nopeisiin hyökkäyksiin lähdettiin hyvin ja mikä hienointa maltoimme syöttää ajoissa, mikä johti useisiin
hienoihin koreihin. Tästä on hyvä jatkaa poikien kanssa kohti pimeneviä iltoja.
Kuittaa Coach Kimmo
Kutsusarja
Pyrintö – Ura 40 – 49 (24-26)
EBT – Ura 50 – 38 (20-14)
Ura – HyPo 40 – 54 (16-26)
Ura – Karhu 60 – 35 (32-17)
Pyrintö – Ura 27 – 54 (15-24)
Pyrintö – Ura 40 – 49 (24-26)
EBT – Ura 50 – 38 (20-14)
Ura – HyPo 40 – 54 (16-26)
Ura – Karhu 60 – 35 (32-17)
Pyrintö – Ura 27 – 54 (15-24)
 |
| Mukana kutsusarjassa: Taiteilija, El Capitano, Härkä, Ekku, Leca, Julle, Nökö, Ramses, Mats ja Ilmojen Valtias. |
Ennen ensimmäistä kutsusarjan peliä oli pelaajissa havaittavissa selviä
hermostumisen merkkejä. Selver jopa lähes hyperventiloi ja oli hyvä että pysyi
edes tolpillaan. Kaikki muutkin olivat jotenkin jännittyneen oloisia. Ei ollut
siis onnistunut valmennuksen psyykkaus ennen peliä siitä, että kyseessä on vain
harjoitusturnaus, jossa ei kannata sijoitusta miettiä. Tavoitteena oli mennä pelaamaan
omaa hyvää peliä ja katsoa mihin se sitten riittää.
Niinpä perjantain (Tampereen) Pyrintö pelistä muodostui varsin hankala, kun teimme molemmissa päissä kenttää joukkueelle hyvin epätavanomaisia virheitä, ja paljon. Loppujen lopuksi heikollakin pelillä kuitenkin varsin turvallinen yhdeksän pisteen voitto. Pojat pääsivät hotellille hyvillä mielin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan turnauspäivään.
Niinpä perjantain (Tampereen) Pyrintö pelistä muodostui varsin hankala, kun teimme molemmissa päissä kenttää joukkueelle hyvin epätavanomaisia virheitä, ja paljon. Loppujen lopuksi heikollakin pelillä kuitenkin varsin turvallinen yhdeksän pisteen voitto. Pojat pääsivät hotellille hyvillä mielin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan turnauspäivään.
Puolustus: 7, ei muistettu sulkea, eikä tuplauksesta näkynyt
merkkiäkään.
Hyökkäys: 7+, huolimattomuutta pallon kanssa, turhaa pompottelua. Vähän oli katukorismeininkiä.
Valopilkku: El Capitano, laittoi pallon pussiin aina kun joukkue sitä kipeimmin tarvitsi.
Hyökkäys: 7+, huolimattomuutta pallon kanssa, turhaa pompottelua. Vähän oli katukorismeininkiä.
Valopilkku: El Capitano, laittoi pallon pussiin aina kun joukkue sitä kipeimmin tarvitsi.
La aamupäivän vastustajaksi asettui EBT (Espoo Basket Team),
joka on jostain syystä ollut meille hankala vastustaja. Ja oli tälläkin kertaa.
Peli oli selkeästi parempaa kuin edellinen Pyrintö peli oli ollut. Mutta kun
vastustajakin oli aivan eri kaliiperia, niin käkättimeen tuli. Emme vieläkään
pelanneet omalla hyvällä tasollamme kuin jälkimmäisen erän lopulla kolmisen
minuuttia. Samat asiat vaivasivat kuin Pyrintöpelissäkin, mm. että jokainen
halusi voittaa matsin itse. Katsomossa oli taas tuttua Ura-laatua
kannustamisessa, kun Fun-joukkue oli tullut vanhempien tueksi tässä tärkeässä tehtävässä. Meteli olikin Leppävaaran liikuntahallissa aikamoinen!
Puolustus: 8+, kovuutta levypalloihin kaivattiin, eikä tuplaukset toimineet vieläkään
Hyökkäys: 8+, jonkun verran tuhrittiin avoimiakin paikkoja. Pallon liikkeen pitää olla ihan toista luokkaa.
Valopilkku: Taiteilija, mielettömän raadannan lisäksi mm. lopun pari kolkkia nostivat meidät taistelemaan vielä voitosta.
Puolustus: 8+, kovuutta levypalloihin kaivattiin, eikä tuplaukset toimineet vieläkään
Hyökkäys: 8+, jonkun verran tuhrittiin avoimiakin paikkoja. Pallon liikkeen pitää olla ihan toista luokkaa.
Valopilkku: Taiteilija, mielettömän raadannan lisäksi mm. lopun pari kolkkia nostivat meidät taistelemaan vielä voitosta.
Iltapäivällä vastaan asettui HyPo (Hyvinkään Ponteva), jonka
olimme aiemmin kohdanneet vain kerran (vuotta aiemmin voitimme EHBT:ssä).
Skouttauksen perustella tiesimme, että hyvinkääläisillä oli asettaa kentälle
vahvat korinaluspelaajat, joiden kanssa pitäisi olla tarkkana ja tuplaamisen
tulisi olla kovaa. HyPon ulkopelaajat eivät tulisi olemaan päällimmäinen
murheemme. No ne kaksi sisäpelaajaa tekivät sitten 37 HyPon 50:stä pisteestä,
että ihan ei tainnut gameplan toteutua, ainakaan puolustuspäässä. Samoin
hyökkäyspää oli edelleen samaa katukorispelailua, jossa jokainen yritti
vuorotellen yksin. Eihän sillä kummoisia tuloksia aikaan saa, kuten tämänkin
ottelun tulos kertoo. Toisen erän puolivälin paikkeilla pelasimme vihdoin n.
kuuden minuutin jakson siten kuin osaamme. Liekö sitten väsy vai mikä, mutta
tsemppi ei aivan loppuun asti kuitenkaan kestänyt. Näin mitalipelit karkasivat
ja pelaisimme sunnuntaina sijoista 5-8.
Puolustus: 6,5 Ei mennyt vieläkään niin kuin olemme harjoitelleet. Paljon lisää kovuutta kaivataan.
Hyökkäys: 7,5 välillä komeita yksilösuorituksia, mutta missä oli joukkuepeli??
Valopilkku: Ekku, teki sen minkä parhaiten osaa – tsemppasi apinanraivolla, repi ja raastoi ja sai sytytettyä koko joukkueen taisteluun. Pikkupilkku: Härkä, nyt kun henkikin kulki jo paremmin niin oli mies paikallaan.
Puolustus: 6,5 Ei mennyt vieläkään niin kuin olemme harjoitelleet. Paljon lisää kovuutta kaivataan.
Hyökkäys: 7,5 välillä komeita yksilösuorituksia, mutta missä oli joukkuepeli??
Valopilkku: Ekku, teki sen minkä parhaiten osaa – tsemppasi apinanraivolla, repi ja raastoi ja sai sytytettyä koko joukkueen taisteluun. Pikkupilkku: Härkä, nyt kun henkikin kulki jo paremmin niin oli mies paikallaan.
Sunnuntaina aamulla kohdattiin parin vuoden tauon jälkeen
Kauhajoen Karhu. Pohjanmaalaiset eivät olleet esittäneet kummoisiakaan otteita
turnauksessa tähän mennessä ja nyt heidän ykköstykkinsä vielä puuttui
kokoonpanosta. Vastaavasti meidän rosterista puuttui Härkä, joka oli edellisenä
iltana saanut tuta Onnin anklebreakkerin - konkreettisesti. Peli oli alusta
loppuun asti lähinnä pelailua. Tasoero oli sen verran selvä, että ihan
terävintä puristusta ei koneesta nyt saatu irti. Erityisesti lämmitti kuitenkin
hyökkäyspään joukkuepelin paraneminen. Nyt leikattiin ja saatiin palloa
leikkaukseen, josta helppoja korintekopaikkoja. Puolustuspääkin oli ehkä asteen
pari terävämpää kuin turnauksen aiemmissa otteluissa, mutta kiitettävästä
suorituksesta jäätiin vielä jonkin matkaa.
Puolustus: 8+, sulkeminen ja tuplaus edelleen turhan satunnaista
Hyökkäys: 9 nyt maltettiin jo syöttää pelikaverille hiukan paremmin.
Valopilkku: Ilmojen Valtias teki tässä pelissä ihan mitä halusi, eikä vastustajalla ollut siihen nokankoputtamista. Pikkupilkku: Nökö, puolusti hyvin ja teki hyökkäyspäässä fiksuja ratkaisuja, eli normipeli.
Puolustus: 8+, sulkeminen ja tuplaus edelleen turhan satunnaista
Hyökkäys: 9 nyt maltettiin jo syöttää pelikaverille hiukan paremmin.
Valopilkku: Ilmojen Valtias teki tässä pelissä ihan mitä halusi, eikä vastustajalla ollut siihen nokankoputtamista. Pikkupilkku: Nökö, puolusti hyvin ja teki hyökkäyspäässä fiksuja ratkaisuja, eli normipeli.
Turnaukseen viimeiseen peliin saatiin jälleen tuttu
vastustaja kun parketille meitä haastamaan asteli uudelleen Pyrintö. Meiltä jäi
Härän lisäksi peliasu pukematta Ekulta, jonka nilkka oli kipeytynyt liiaksi.
Tässä matsissa se vihdoin tapahtui…kuului KLIK (tai NAKS, riippuen keneltä
kysyy) ja pojat muistivat taas kuinka tätä peliä pelataan. Hyökkäyspeli oli
iloista joukkuepeliä, palloa pistettiin ilman pomppuja liikkeelle, nopeat
vyöryivät ja heitot löysivät perille. Puolustuksessa tuplaus toimi hienosti,
levypallot haluttiin ja haettiin, eikä vastustajalle annettu mitään ilmaiseksi.
Tällaisella ilmeellä ja suorittamisella olisimme varmasti voittaneet kaikki
aiemmatkin pelimme, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Turnaus oli
mukava lopettaa koko joukkueen onnistuneeseen suoritukseen ja tästä on hyvä lähteä kohti
alkavaa kautta.
Puolustus: 9,5 jotain nukahduksia tuli, niin en kymppiä viitsi antaa.
Hyökkäys: 9,5 ilmaisia koreja sudittiin turhan paljon edelleen ohi.
Valopilkku: Ramses, äijä oli turnauksen jäljiltä ihan mustelmilla. Tässäkin pelissä nosteli palloa koriin vaikka kummassakin hauiksessa roikkui joku pieni manselainen. Pikkupilkut: Leca löysi hyökkäyspään tekemiseen ihan uutta älliä. Mats, juoksi TÄYSILLÄ molempiin päihin kenttää. Julle, koko turnauksen terhakkaa puolustusta. Nyt löytyi vielä maltti ja fiksuus hyökkäykseen, josta osoituksena mm. tavaramerkkikolmonen pohjaan.
Puolustus: 9,5 jotain nukahduksia tuli, niin en kymppiä viitsi antaa.
Hyökkäys: 9,5 ilmaisia koreja sudittiin turhan paljon edelleen ohi.
Valopilkku: Ramses, äijä oli turnauksen jäljiltä ihan mustelmilla. Tässäkin pelissä nosteli palloa koriin vaikka kummassakin hauiksessa roikkui joku pieni manselainen. Pikkupilkut: Leca löysi hyökkäyspään tekemiseen ihan uutta älliä. Mats, juoksi TÄYSILLÄ molempiin päihin kenttää. Julle, koko turnauksen terhakkaa puolustusta. Nyt löytyi vielä maltti ja fiksuus hyökkäykseen, josta osoituksena mm. tavaramerkkikolmonen pohjaan.
Joukkueet majoittuivat turnauksen ajan Radisson Blu Otaniemi hotellissa.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun pelireissulla koulujen lattiat vaihtuivat upottaviin
hotellisänkyihin. Pojat tykkäsivät (yllätys, yllätys), mutta samalla kuitenkin
tietty joukkuehengen hioutuminen jäi ehkä vajaaksi ja valvojien tehtävätkin
vaikeutuivat. Nähtäväksi jää minkä majoitusvaihtoehdon seuraavaan
yöpymisturnaukseen valitsemme.
Suuri kiitos täytyy jälleen antaa porukan huoltajille. Tällä kerralla tehtävää hoitivat Teija ja Jukka. Hienosti veditte ja tarvittaessa jöötä piditte. Kiitos! Samoin Sunnivalle kiitos. Hän toimi koko turnauksen ajan joukkueiden Master-organisaattorina varmisten poikien kyytejä, iltapaloja yms. välttämättömiä asioita. Myös vanhemmat olivat mukana täyttämässä kolmen k:n tehtäväänsä (kustanna, kuljeta ja kannusta).
Suuri kiitos täytyy jälleen antaa porukan huoltajille. Tällä kerralla tehtävää hoitivat Teija ja Jukka. Hienosti veditte ja tarvittaessa jöötä piditte. Kiitos! Samoin Sunnivalle kiitos. Hän toimi koko turnauksen ajan joukkueiden Master-organisaattorina varmisten poikien kyytejä, iltapaloja yms. välttämättömiä asioita. Myös vanhemmat olivat mukana täyttämässä kolmen k:n tehtäväänsä (kustanna, kuljeta ja kannusta).
Kesän treenimatseja
25.6. Vaarniemi
Whites - Reds 83 - 60 (20-16, 21-19, 17-11, 25-15)
Kevätkauden viimeinen joukkuetapahtuma oli omien joukkueiden keskinäinen matsi. Pelit pelattiin leppoisissa tunnelmissa, toki kaikki pelaajat kentällä ollessaan yrittivät näyttää vastustajalle mistä se kuuluisa kana pissii. Tuomariksi peliin oli saatu poikien vanha valmentaja neljän kauden takaa eli Jukka Lindberg. Pelin jälkeen Jukka kehui miten pojat menevät jatkuvasti kovaa vauhtia eteenpäin ja pystyvät tekemään jo valtavasti hienoja korisjuttuja. Eipä tuohon ajatukseen voi kuin yhtyä.
Näin kesähelteiden kunniaksi ei ottelusta tällä kertaa sen kummempaa raporttia. Jaksopisteet vastaavat varsin hyvin ottelutapahtumia ja ero joka Whitesien hyväksi tuli, muodostui lähinnä selvästi terävämmästä levypallopelistä.
Mukana Whites: Tim, Anton, Ilmojen valtias, Härkä, Mats, Taiteilija ja Leo.
Reds: Tatu, El Capitano, Kauri, Julle, Ekku, Ramses, Mara, Kape ja Nicce.
Valopilkku: Jon, oli kentän kiistaton herra ja hidalko, ei pelkästään ilmojen valtias vaan muutenkin...
16.6. Vaarniemi
(kilpa) Ura - TuNMKY 93 - 55 (17-10, 24-20, 36-11, 16-14)
(haastajat) Ura - TuNMKY 81 - 36 (17-12, 32-6, 9-16, 23-2)
Whites - Reds 83 - 60 (20-16, 21-19, 17-11, 25-15)
Kevätkauden viimeinen joukkuetapahtuma oli omien joukkueiden keskinäinen matsi. Pelit pelattiin leppoisissa tunnelmissa, toki kaikki pelaajat kentällä ollessaan yrittivät näyttää vastustajalle mistä se kuuluisa kana pissii. Tuomariksi peliin oli saatu poikien vanha valmentaja neljän kauden takaa eli Jukka Lindberg. Pelin jälkeen Jukka kehui miten pojat menevät jatkuvasti kovaa vauhtia eteenpäin ja pystyvät tekemään jo valtavasti hienoja korisjuttuja. Eipä tuohon ajatukseen voi kuin yhtyä.
Näin kesähelteiden kunniaksi ei ottelusta tällä kertaa sen kummempaa raporttia. Jaksopisteet vastaavat varsin hyvin ottelutapahtumia ja ero joka Whitesien hyväksi tuli, muodostui lähinnä selvästi terävämmästä levypallopelistä.
Mukana Whites: Tim, Anton, Ilmojen valtias, Härkä, Mats, Taiteilija ja Leo.
Reds: Tatu, El Capitano, Kauri, Julle, Ekku, Ramses, Mara, Kape ja Nicce.
Valopilkku: Jon, oli kentän kiistaton herra ja hidalko, ei pelkästään ilmojen valtias vaan muutenkin...
 | |
|
16.6. Vaarniemi
(kilpa) Ura - TuNMKY 93 - 55 (17-10, 24-20, 36-11, 16-14)
(haastajat) Ura - TuNMKY 81 - 36 (17-12, 32-6, 9-16, 23-2)
Pitkän ottelutauon katkaisemiseksi järjestin treenimatsit naapurin Namikaa vastaan kilpa- ja haastajaporukoilla. Pelit jouduttiin pelaamaan Vaarniemessä, koska Hovirinnan koulun sali oli juuri mennyt lakkaukseen.
Ensin parketille astelivat molempien seurojen kilpajoukkueet. Meidän koneessa oli havaittavissa pientä karstaa pitkän pelitauon jälkeen. Puolustus oli kuitenkin (ylläri, ylläri) ihan mukavalla tasolla heti alusta alkaen. Hyökkäyspään avautumista saatiin kuitenkin odottaa melko pitkään.
Kolmannella jaksolla otin aikalisän viidennellä minuutilla kun Namika johti erää siinä vaiheessa pinnan pari. Aikalisän jälkeen pojat laittoivatkin pari-kolme pykälää isomman vaihteen silmään ja rupesivat pelaamaan siten kuin Nollakakkoset osaavat. Siinä kyydissä on vaikea minkään samanikäisen joukkueen pysyä, joten ei ollut yllätys, että turkulaisetkin jäivät kauas horisonttiin. Viimeinen erä meni jälleen hiukan kesähöntsän puolelle, mutta kyllä peli kokonaisuudessaan ihan positiivinen oli.
Ihmeellisintä loppulukemissa on se, että me pystymme vielä selvästi paljon parempaankin. Vaikutti siltä, että pojat nauttivat kun saivat pukea peliasun pitkästä aikaa päällensä. Naatiskelun lomassa, jokainen ukko pääsi muuten pisteillekin.
Mukana: El Capitano, Ilmojen valtias, Nökö, Nicce, Ramses, Leca, Mats ja Taiteilija.
Puolustus: 9+ ei huano! Näkyi sulkujakin mukavan säännöllisesti.
Hyökkäys: 9-, no se kolmannen jakson Turbo Boost (vrt K.I.T.T.) oli kyllä 10+!!
Valopilkku: Nökö, kylmänviileästi oikeita ratkaisuja toisensa perään, kuorrutettuna loistavalla puolustuksella.
Edellisen pelin jälkeen parketille astelivat haastajat. Ja miten haastoivatkaan... Jälleen karstojen polttelussa meni toki ensimmäinen erä, mutta sitten...KA-BOOM!! Haastajathan haastoivat - Namikaa.
Oli mahtava seurata miten äijät olivat menneet jo kevään viimeisimmistä sarjapelistä eteenpäin. Uskomattoman upeat sommitelmat seurasivat toinen toistaan. Milloin se tai tämä passasi ja toinen viimeisteli tai päinvastoin (who cares?) Pelasimme läpi ottelun tasaisesti kahta viisikkoa peluuttaen. Neljällä parketilla kirmanneista ukoista tulee pikkuhiljaa mittariin vasta puoli vuotta ensimmäisestä korispelistä, mutta huomasiko sen jostain - no ei!
Kolmannella jaksolla pieni ylimielisyys pääsi hiipimään koko porukan puseroon, tästä Namika kiitti ja rokotti heti, vieden erän nimiinsä. Hienosti pojat kuitenkin nostivat jälleen tasoaan viimeiseen erään, jossa vastustaja sai enää yhden korin aikaiseksi.
Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Tatu, Jo-El, Kauri, Härkä, Mara, Kape ja Leo.
Puolustus: 9+ ei suostuttu häviämään 1 vs 1 tilanteista ja apuakin oli tarvittaessa tarjolla.
Hyökkäys: 9,5 onnistumisia laajalla rintamalla. Suuri osa epäonnistuneista hyökkäyksistäkin oli hyviä ratkaisuja.
Valopilkut: Kape, no huh huh (ja vielä kerran huh) mikä tehokkuus hyökkäyksessä (palkintona oma piste-ennätys). Isäntä, antoi namupasseja vaikka muille jakaa. Tim, taisteli erityisesti hyökkäyslevareista ja nosteli ohessa oman piste-ennätyksensä. Anton hyvällä itseluottamuksella rohkeita ratkaisuja (sivuten omaa piste-ennätystään). Tatu, mahtoikohan Tatun puolustettava tehdä pelissä pistettäkään!? Jo-El, näytti mallia miten levareita haetaan molemmissa päissä kenttää. Kauri, vuoren kokoisella itseluottamuksella rakensi fiksusti peliä. Härkä, tästä ukosta ei vain menty ohitse, Piste! Mara, voiko matsin pelata tekemättä yhtään huonoa ratkaisua!? Leo, näytti laajan repertuaarin eri tapoja miten pallon voi laittaa koriin (tuloksena oma piste-ennätys).
