Harjoituspelit 2016-17

6. - 8.1. And1-turnaus, Salo

Perjantain pelissä Mirko sai tulikasteensa poikien otteluvalmentajana toimimisesta. Allekirjoittanut lupautui vielä tähän turnauksen ensimmäiseen peliin henkiseksi tueksi. Coach Mirko hoiti tehtävän hienosti ja tyylikkäästi kuin olisi jo vuosia tehnyt samaa. Ohessa Mirkon turnausreportaasi:

Haastajien kevätkausi käynnistyi perinteisesti Salon AND1-turnauksessa. Pelit olivat yhtä lukuunottamatta tasaisia ja kaikille riitti vastuuta, kun pelaajia oli viikonlopun aikana paikalla vain 7-8 ja perjantaina Ilmojen Valtias vierailevana tähtenä. Varsinaisen pitkän pelaajan puuttuminen aiheutti viikonlopun aikana harmaita hiuksia, niinkuin ennakoitiin.
Mukana turnauksessa: Isäntä (pe ja la), AT, Jaska, Paraisten IIlimato, Julle, Nökö, Kauri, Kape ja Ilmojen Valtias (vain pe). 

Vilpas White - Ura  32 - 43 (20-15) 
Peli alkoi hiukan hermostuneesti meiltä ja vaikka lyhyesti käytiin ensimmäisellä jaksolla johdossakin, niin vastustaja otti viiden pisteen kaulan taukoon mennessä. Asenne oli kuitenkin täysin eri toisen jakson ensimmäisillä hetkillä kun kaksikko Kape-AT teki kolme nopeaa koria ja nosti meidät johtoon. Vilpas hiukan vielä tuon jälkeen rimpuili, kunnes laina-Jon ratkaisi pelin tekemällä 4 koria nopeaan tahtiin Jullen yhden kakkosen säestämänä ja 10-0 jakso nosti meidät 34-25 johtoon. Siitä ei Vilpas enää toipunut ja voitto kirjattiin ensimmäisestä pelistä 43-32.  
Valopilkku: Kape, nosti varmasti korin alta 8 pistettä ja pelasi totutun kovalla asenteella myös puolustuspäässä. AT, pelasi rohkeasti myös hyökkäyspäässä. 

Ura - Vaasan Salama 31 - 40 (11-20) 
Valmentaja jäi perjantaina vielä vakoilemaan lauantain vastustajaa Vaasaa ja huomasi, että Salaman pojat olivat vahvoja, kookkaita ja vuoden vanhempia. Kun joukkueessa oli vielä kaksi taitavaa takamiestä, oli luvassa hankala ottelu. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin hyvällä asenteella ja vaikka tauolla oltiin 9 pistettä jäljessä, oli kaikilla positiivinen fiilis eka jakson jälkeen. Toisella jaksolla vastustajan "hieman" kokeneempi valmentaja, Jukka Mantere, oli repiä pelihousunsa, kun Nökö toi meidät hetkessä neljällä peräkkäisellä korilla (joista yksi kolmonen) vain 2 pisteen päähän, kun peliä oli jäljellä 2 minuuttia. Nökön tähtihetki ei aivan kantanut voittoon, vaikka meillä oli avopaikka tasoittaakin ottelu. Lopulta Salama voitti pelin 9 pisteellä ja kaikki nuo lopun 7 pistettä tulivat vapareista, kun meidän oli pakko rikkoa.
Valopilkku: Nökö, 11 pistettä ja muutenkin hyvä ja varma peli vahvaa Vaasan joukkuetta vastaan. Huomiona se, että Salama pelaa sarjapelinsä A-nuorten sarjassa, kuten parroista saattoi arvata. Isäntä,  heitti 10 pistettä ja johti joukkuetta jälleen kerran esimerkillisesti.

Rauma Basket - Ura 30 - 40 (14-24) 
Raumalaiset nähtiin myös ennen keskinäistä peliä ja tiedettiin mitä odottaa. Fyysisesti vahva, mutta taidoiltaan ja kokemukseltaan vaatimaton joukkue. Peli lähti liikkeelle täysin meidän tahdissa, kun peli oli jo minuutin jälkeen 5-0. Ainoa ongelma avausjaksolla oli raumalaisten ottamat hyökkäyslevypallot, joita oli kieltämättä vaikea sulkemisella estää, kun voimaa ja pituutta oli enemmän. Hiukan nihkeä jakson loppu päättyi Kaurin buzzer-beater kolmoseen ja 10 pisteen johtoon. Toisen jakson alussa vastustaja nukkui ja Isännän ja Kaurin nopeat kolmoset nostivan eron jo 17 pisteeseen. Tämän jälkeen iski hiukan hyvänolontunne ja voitto kirjattiin lopulta vain 10 pisteellä 40-30.
Valopilkku: Kauri, kolmoset 3/4, 11 pistettä ja tasapainoinen peli.

RaiPS - Ura  58 - 28 (31-17) 
Vastustajan taso eli ennalta tiedossa. Mismatch löytyi lähes kaikilta pelipaikoilta ja Raisio väänsi koreja korinalta puoliväkisin ottaen tietysti hyökkäyslevyritkin siinä ohessa. Pysyimme vauhdissa yllättävän hyvin ja vasta jakson lopussa ero venähti 14 pisteeseen. Toisella jaksolla koitettiin jo hiukan säästää energiaa. Huolimatta lopulta 30 pisteen erosta, meillä ei ollut tässä pelissä mitään hävettävää.
Valopilkku: Nökö, 18 pistettä, pujotteli Raision pelaajien ohi nostaen toinen toistaan hienompia layuppeja.

Vilpas Red - Ura 34 - 23 (11-17) 
Turnauksen huonoin peli sattui sitten pronssipeliin. Energiavarastot olivat tyhjät. Vaikka Jaska ja Nökö kannattelivat meidät 6 pisteen taukojohtoon, oli jo tuossa vaiheessa selvää, että kun vastustajan heitto alkaa pudota, niin noutaja tulee. Vilpas aloittikin toisen jakson tappavalla 18-0 jaksolla. Vastaavasti meillä ei pallo mennyt koriin mistään. Vapaat kolmoset, layupit ja heitot metristä menivät kaikki ohi. 14 ensimmäistä 3 pisteen heittoa ohi ottelussa ja myös ison pelaajan puuttuessa Vilppaan ottamat hyökkäyslevypallot olivat ongelmana. Todellinen syy tappioon oli kuitenkin se, ettei pallo saatu koriin ollenkaan.
Valopilkku: Jaska, 11 pistettä ja jaksoi yrittää virhetilin täyttymiseen saakka.



25.9. treenimatsi, Turku


TuNMKY - Ura  59 - 73 (16-21, 11-20, 9-17, 23-15)
Valmennuksen viikonlopun mittaisen miniturneen päätti sunnuntainen peli Ilpoisten palloiluhallilla Namikaa vastaan. Ottelu oli samalla kenraaliharjoitus ensi viikonlopun Sm-karsintoihin. Pelimme on kehittynyt kohisten tässä syksyn mittaan ja pojat ovat yhä enemmän ja enemmän sisällä uudessa pelitavassa. Valmennustroikkaa lämmitti suuresti myös se tosiasia, että meiltä lyötyy laaja rinki ukkoja, jotka voi heittää tuleen. Yksittäiset poissaolot eivät juuri tasoa pudota.
Tämäkin matsi pistettiin pakettiin heti pienen alkunikottelun jälkeen. Puolustettiin kovaa ja juostiin kenttää päästä päähän. Ainoa varsinainen pidempi notkahdus sattui kolmannen jakson alkuun, jolloin hyökkäys hetkeksi tyrehtyi lähes tyystiin. Minikipsi kuitenkin lopulta murtui ja taas katosimme turkulaisilta horisonttiin. Viimeinen jakso meni hieman ihmettelyksi ja pelailuksi, osin ehkä temppuilevan tekniikan johdosta, jota reerattiin useampaan otteeseen, näin Namika pääsi hieman kaunistelemaan lukemia.
Mukana: Ramses, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Henna, Nökö, Akseli, Mats, Taiteilija ja AllStars.
Valopilkut: Henna, tänään oli ensimmäisellä puoliajalla todellakin ON-päivä. Ja Akseli, toi vaihtopenkiltä sykettä ja vauhtia peliin sekä meni tällä kerralla kovaa korille asti.


24.9. treenimatsi, Salo

Vilpas - Ura  51 - 54 (9-8, 13-17, 8-12, 21-17)

Lauantaina pojat pääsivät pelaamaan Salohalliin oikein suurelle areenalle.  Äijiltä otti aikansa tottua paikan koviin koreihin, mistä osoituksena ensimmäisellä jaksolla tehdyt vaatimattomat kahdeksan pinnaa. Hyökkäys ei missään vaiheessa nyt varsinaiselle ilotulitusosastolle noussut, mutta parani kuitenkin pelin edetessä ihan mukavasti.
Ottelu eteni meidän vakaassa kontrollissa aina neljännen jakson viimeisille kolmelle minuutille asti. Tuolloin eroa oli meille 10 pistettä ja vastustajan ottamalla aikalisällä painotettiin, että pelataan ihan rauhassa pitkiä hyökkäyksiä loppupeli. Virhe - iso virhe. Meillä meni peli ihan pomputteluksi ja seisoskeluksi, niin kuin usein ennenkin on näissä tilanteissa käynyt, kun pitäisi pitää pää vain kylmänä. Vastustaja kiri kori korilta lähemmäksi ja lopulta vain tiivistynyt puolustus ja loppusummeri pitivät meidät keulilla loppuun asti. Peli oli muuten ihan mukavaa ja lupauksia antavaa, mutta lopun hyytyminen oli ottelutapahtumiin nähden kyllä täysin turha.
Mukana: Ramses, Isäntä, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Henna, Jocce, Mats ja Taitelija.
Valopilkku: Ilmojen Valtias, oli nimensä veroinen. 


23.9. treenimatsi, Hovirinta


Ura Whites - Ura Reds  70-56  (19-10, 13-12, 19-20, 19-14)

Äijien keskinäinen hegemoniaottelu. Luulisi, ettei tällainen treenipeli omien ukkojen kesken nostattaisi sen kummemmin poikien sykettä, mutta niin vain tälläkin kerralla mentiin hurjalla tsempillä ja taistelutahdolla. Tämä on tietysti hyvä, sillä silloin harjoitusottelusta saadaan maksimihyöty. Tuomaritkin ihmettelivät, että näinkö tässä mennään ihan täysillä - ja kyllä mentiin.
Joukkueet oli jaettu kahteen tasavahvaan porukkaan. Loppulukemat valehtelevat tasoerosta sen verran, että esimerkiksi vielä kolmannella jaksolla ero oli jossain vaiheessa vain kaksi pistettä. Redsiltä kävivät ukot kuitenkin viimeisellä jaksolla jo hieman vähiin, kun Härkä nappasi viidennen virheensä ja Jocce sai ikävän krampin jalkaansa, jonka myötä hänkin joutui jättämään pelin hieman kesken.
Oli hienoa nähdä, miten myös haastajaporukan kaverit ovat menneet taas isoin harppauksin eteenopäin. Kovalla itseluottamuksella painettiin molemmissa päissä kenttää ja mukavasti näimme paljon hienoja onnistumisia.
Mukana Whites: Isäntä, Tinde, AT, Jo-El, Ekku, Axel, Leksa ja Allstars.  Reds: Eero, Nökö, Härkä, Julle, Mara, Jocce ja Kape.
Valopilkku Whites: AT ja Jo-El, näyttivät hienosti hyökkäyspään osaamistaan.
Valopilkku Reds: Nökö, oli hyökkäyksessä liukas luikku ja puolustuksessa raaka riistäjä.


11.9. Treenimatsi, Lieto
Lieto-Koris - Ura  50 - 44 (19-15, 7-6, 10-10, 14-13)
Reportteri ei ollut matkassa.
Mukana: Ramses, Isäntä, Jaska, Jo-El, Julle, Kape, AllStars, Nicce, Härkä ja Axel. 


10.9. Treenimatsi, Hovirinta

Ura - TuNMKY  72 - 57 (18-19, 22-15, 18-12, 14-11)

Monnarilla vastassa naapurikylän poijjaat. Tuttuakin tutumpi vastustaja, jota meidän ukot ovat aina innoissaan valmiit kohtaamaan. Eritysteemana pelissä oli menetysten minimointi. Tässä ei ihan ensimmäisellä jaksolla vielä onnistuttu, mutta sen jälkeen meni paremmin ja paremmin. Puoliaikatulos oli melko tasainen, joka johtui lähinnä meidän hieman passivisesta levypallopelaamisesta. Toiselle puolikkaalle tämäkin parani ja niin ottelu kääntyi meille varsin selvästi.
Pojat esittivät pelissä kovaa vauhtia ja iloista peliä. Tsemppiasenteesta kertoo jotain mm. tilastoista löytyvät huimat 29 riistoa!! Jokainen ukko pääsi pelissä myös pisteille.
Mukana: Isäntä, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Henna, Jocce, Leca, Mats ja Taitelija.


9.9. Treenimatsit, Hovirinta

UraC - UraB haastajat  59 - 33 (22-5, 21-9, 13-16, 3-3)
Ennen peliä todettiin, että olemme paljon isompi ja fyysisempi joukkue. Tätä kokoetua meidän oli tarkoitus käyttää hyödyksemme. No ei se ihan niin mennyt. Vastustaja puolusti kohtuullisen ärhäkästi ja samalla meillä meni hieman kohellukseksi, niin emme päässeet oikein kunnolla hyviin korintekopaikkoihin. Ja silloin kun pääsimme niin emme saaneet palloa korirenkaan läpi oikein millään (liekö se vaikuttanut, että pelasimme 6 koon pallolla). Nämä seikat olivat vielä ihan ok, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että miten saatoimme hävitä levypallotkin molemmissa päissä kenttää ja vieläpä ihan selvästi.
Toisella puoliajalla pelimme parani huomattavasti. Osasyynä saattoi olla se, että nyt pelattiin isolla pallolla, mutta kyllä pojatkin selvästi nostivat tasoaan. Nyt taisteltiin ja tsempattiin ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä puoliskolla. Valitettavasti korin tekeminen oli edelleen kovin kovin hankalaa. Positiivista pelissä oli kuitenkin se, että paikkoihin päästiin, taisteltiin loppun asti ja hieno tasonnosto kesken ottelun. Viimeinen neljännes jouduttiin lopettamaan puolessa välissä, kun seuraava peli painoi jo niskaan.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Paraisten iilimato, Kauri, Jo-El, Eero, Nicce, Härkä ja Kape.

Ura - LoKoKo  65 - 82 (21-20, 17-21, 15-11, 12-31)
Perjantai-illan toiseen peliin saimme vieraita Saviseudulta kun Hovirinnan parketille toiseen päähän kenttää asteli LoKoKo. Pitäisikö tällä kerralla laittaa raportin lyhyt versio: Peli oli muuten täysin meidän kontrollissa molemmissa päissä kenttää, mutta menetyksiä tuli aivan älyttömästi liikaa. Näistä menetyksistä loimaalaiset pääsivät sitten juoksemaan riittävästi helppoja koreja meidän päähämme. 
Jos nyt pari sanaa vielä lisää. Puoliajalla vieraat siirtyivät paikkaan. Tämä pakottaa usein vastustajan heittämään hieman kauempaa korista, jolloin osumatarkkuus saattaa kärsiä. Me sitä vastoin heitimme ihan mukavasti, että siitä se ei ollut kiinni. Sitä vastoin jostakin syystä menetysten määrä kasvoi kasvamistaan, ollen neljännellä jaksolla jo surkuhupaisaa luokkaa. Näistä syöttöhasseista vastustaja sitten kerta toisensa jälkeen juoksi meidän päähän nopean korin ja vei viimeisen jakson peräti 12-30 ja sitä myöden koko ottelun. (Kaikista menetyksistä huolimatta me siis johdimme vielä ennen viimeistä neljännestä.)
Noita miljoonaa menetystä lukuunottamatta pelimme oli muuten varsin mukavaa, jopa oikeinkin mieltä lämmittävää. Puolustuksessa oltiin pääosin aktiivisia ja hereillä. Hyökkäyksiin lähdettiin nopeasti ja kovaa. Hyökkäyksessä kuviot toimivat ja palloa saatiin pussiin läheltä ja kauempaa. Levypallopeli oli kiitettävää molemmissa päissä kenttää ja puolustukseenkin palattiin vauhdilla. No tällä kerralla näin, ensi kerralla sitten toisin.
Mukana: Ramses, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Axel, Leca, Taiteilija ja Henna. Lisäksi alkuverryttelyssä mukana Nökö ja AllStars, jotka kumpikin tunsivat olonsa sen verran flunssaisiksi, etteivät pelanneet.


26.-28.8. Tallink Tournament, Espoo

Uran B-junnut osallistuivat kolmella joukkueella turnaukseen, yksi joukkue kilpa-sarjassa ja kaksi tasavahvaa porukkaa Fun-sarjassa. Lähdimme matkaan tutusti Krossin Nesteeltä, mutta tällä kerralla kahdella pikkubussilla ja kolmella henkilöautolla. Ensimmäinen pysäkki oli Kasvihuoneilmiöllä, jossa oli ruokailu. Mäkkäri tosin kävi varmuuden vuoksi kääntymässä Lohjan ABC:lla, ennen oikeaan paikkaan saapumista.
Majoittuminen oli hotelli Tapiola Gardenissa, joka oli varsin hyvällä etäisyydellä Tapiolan urheilukeskuksesta (n.1,7km) sekä varsinkin kilpasarjan pelipaikasta (n. 150m). Pelien lisäksi ohjelmassa oli mm. lauantaina miesten Suomi-Ruotsi maaottelu. Maaottelun jälkeen tapasimme hallilla myös Matti Nuutisen. Seuraavassa lyhyet peliraportit.
Maaottelun jälkeen tuuleteltiin Matti Nuutisen kanssa.

Kilpa-sarja
FoKoPo - Ura  56 - 51 ja (49-49, 20-17)
Ura - LrNMKY  51 - 24  (26-16)
Ura - EBT  69 - 48 (30-28)
PuHu/white - Ura  16 - 82 (8-41)
Ura - Sykki/White  36 - 37 (21-22)
Ura - Pyrintö  65 - 48 (35-22)


Kilpa-sarjassa pelasivat: Taiteilija, Rapu, Ramses, Jocce, Ekku, El Capitano, Leca, Ilmojen Valtias ja Mats.
Perjantain ainoa peli oli FoKoPoa vastaan. Tiukan väännön jälkeen peli venyi aina jatkoajalle, jonka Forssa lopulta vei viidellä pisteellä. Omaa peliämme (kuulemma) rasittivat lukuisat menetykset ja jonkinlainen yleinen tahmeus. Peli oli kauden ensimmäinen varsinainen kunnon peli, joten pieni hapuilu ja pelirytmin etsiminen olivat ihan luonnollinen asia. Leca sai tässä pelissä sellaisen puujalan, että ukko ei pystynyt enää turnauksen lopuissa peleissä pelaamaan laisinkaan.
Lauantai aamulla kohtasimme täysin uuden tuttavuuden kun vastaan asteli Lappeenrannan NMKY. Peli oli alusta asti meidän hallinnassamme ja ilahduttavasti paransimme koko ajan ottelun sisälläkin tekemistämme. Toisessa pelissä alkuiltapäivästä vastaan tuli järjestävä seura eli EBT. Ottelu oli varsin tasainen alusta loppuun, meidän kuitenkin hienoisesti hallitessa koko peliä. Matsi ratkesi tiiviiseen puolustuspelaamiseemme ja laajaan hyökkäyspään onnistumisiimme.
Päivän kolmas peli oli PuHu Whitesia vastaan. Ottelu ratkesi jo heti alkuminuuteilla meidän eduksemme. Pääsimme harjoittelemaan uusia kuvioitamme rauhassa ja jokaiselle tuli hienosti onnistumisia molemmissa päissä kenttää. Peli meille selvästi. Jobin postina Ekku nyrjäytti nilkkansa juuri ennen loppuvihellystä ja näin häneltäkin jäi turnauksen loput pelit väliin.
Brothers in arms kurittamassa vastustajaa, kuten niin monen monta kertaa ennenkin.

Jatkoaikatappio Forssalle perjantain pelissä tarkoitti kuitenkin sitä, että sunnuntaina pelaisimme sijoista 5-8. Su aamulla vastaan asteli Sykki Helsingistä. Me emme saaneet jalkeille enää kuin kuusi ukkoa, kun jo aiemmin loukkaantuneiden lisäksi Ilmojen Valtias tunsi itsensä huonovointiseksi, eikä pelannut juuri lainkaan. Meillä ei lopulta virta riittänyt ihan voittoon asti, vaan taistelun jälkeen tulostaululla koreili Sykin yhden pinnan voitto.
Turnauksen viimeinen peli pelattiin tuttua ja turvallista Pyrintöä vastaan, tai siis Pyrinnön kakkosjoukkuetta vastaan. Ilmojen Valtiaan olo oli parantunut ja näin saimme tähän matsiin mukaan sentään seitsemän ukkoa. Liekö tällä ollut vaikutusta, mutta peli kulki meidän komennossa heti alusta asti. Vaikka väsymys varmasti jo painoi jokaisen pelurin kintereissä ei sitä kentällä juuri huomannut. Äijät latoivat hienojen yhdistelmien jälkeen palloa pussiin ja puolustivat antaumuksella. Ero kasvoi tasaisesti läpi pelin ja se ettei ero ollut tuon isompi lopussa, johtui Pyrinnön varsin hyvästä kaukoheittopelistä. Korin alle vastustajalla ei juuri ollut asiaa.
Mielestäni turnaus toimi meille loistavasti. Saimme ajettua uutta pelitapaa sisään ja tuntui, että jokainen peli oli aina pieni askel eteenpäin. Mäkkäri sai viimeisessä pelissä pojat kokeilemaan jopa erilaisia versioita tietyistä tilanteista ja nekin toimivat yleeensä hienosti. Turnaus antoi valmennukselle paljon arvokasta tietoa pelaajista ja pelitavan toimivuudesta. Samalla tietyt puutteet pelaamisessamme tuli esiin ja näitä lähdetään korjaamaan ennen Sm-karsintoja.
Olikohan vaihtopenkeistä pulaa?


Fun-sarja, Ura Red

Namika Lahti - Ura Red  32 - 31 ja (27-27, 9-14)
Ura Red - Honka 4  71 - 8 (32-3)
SäyRi - Ura Red  43 - 38 (24-19)
EBT - Ura Red  40 - 46 (18-25)


Fun-sarjassa oli siis kaksi porukkaa Red ja White. Redin peleihin penkin päähän saimme pikahälytyksellä Toni Hörkön. Joukkueessa pelasivat: Axel, Kape, Mara, AT, Jaska, AllStars, Henna ja Tinde.
Red otti mallia (valitettavasti) kilpa-porukasta ja hävisivät ensimmäisen pelinsä Namika Lahdelle kirvelevästi jatkoajan jälkeen. Ottelun alku näytti siltä, että peli olisi ollut meidän heiniä. Loppujen lopuksi meidän ukoilta taisi vähän kunto loppua ja tämä käänsi lopulta pelin vastustajalle.
Leppoisan löysän otteluohjelman seuraava peli (lauantain ainoa) oli Honka 4:sta vastaan. Tästä pelistä ei muodostunut mitään historiankirjoihin lisättävää klassikkoa, vaan joukkueiden tasoero oli selvä. Meidän eduksi. Kaikki pelaajat saivat mukavasti ainakin onnistumisia. Tällekin joukkueelle tuli Jobin postia, kun Axel väänsi nilkkansa ja joutui jättämään turnauksen loput pelit sikseen.
Jälleen samoin kuin kilpaporukka, niin sunnuntaina myös Redit pelaisivat sijoista 5.-8. Aamulla päivän ensimmäisessä pelissä vastaan asteli Säyri, jota vastaan käytiin tiukka ja tasainen taisto. Harmillisesti Jyväskyläläiset olivat muutaman pinnan parempia ja näin viimeinen peli oli sijoista 7-8 (kuten kilpaporukallakin).
Ja jotta draamankaari olisi kuta kuinkin täsmälleen sama kuin kilpaporukalla, niin Redithän voittivat viimeisen pelinsä. Vastassa ollut EBT:n kakkosjoukkue sinnitteli jossain määrin pelissä mukana, vaikka peli olikin meidän kontrollissa enemmän tai vähemmän selvästi.


Fun-sarja, Ura White
LePy - Ura White  23 - 36 (11-23)
Ura White - KlaNMKY  67 - 17 (40-8)
Lieto-Koris - Ura White  54 - 33 (28-18)
Ura White - RaPy  43 - 40 (23-16)
 

Whitessa peliasun pukivat ylleen: Kauri, Paraisten iilimato, Isäntä, Julle, Nökö, Nicce, Leksa ja Jo-El. Pelit porukka aloitti perjantaina Leppävaaran Pyrintöä vastaan. Ottelu eteni tasaisissa merkeissä, mutta kuitenkin meidän hienoisessa hallinnassa. Loppua kohden saimme paremmin ja paremmin onnistumisia molemmissa päissä kenttää ja näin meille kirjattiin lopulta varsin turvallinen voitto.
Lauantaina oli ohjelmassa vain yksi peli. Klaukkalan NMKY:stä ei tällä kerralla ollut oikein kunnon vastusta. Pojat kuittasivat selvän ja helpon voiton. Jokainen ukko pääsi pelissä nautiskelemaan hienoista onnistumisista molemmissa päissä kenttää. Voiton myötä myös lohkovoitto Whiteille ja sitä myöden sunnuntain välieräpeliin.
Su aamupäivän välierässä vastaan asettui Lieto-Koris. Jonkun aikaa sinnittelimme mukana, mutta sitten selvästi isompi, pidempi ja vahvempi Lieto vei ja me vikisimme. Ihan eivät tainneet pojat itse uskoa omiin mahdollisuuksiinsa, sillä sen verran varovaista peli välillä oli. Tappion myötä tie vei pronssipeliin.
Iltapäivän pelissä oli siis panoksena mitali. Vastassa tuttu Raholan Pyrkivä Tampereelta. Peli aaltoili kummasti. Ensimmäisellä jaksolla olimme tappiolla 9-15 kun otin aikalisän. Tuon jälkeen loppuerä meille 14-1. Sama hyvä meno jatkui vielä toisen jakson kymmenen ensimmäistä minuuttia ja johdimme jo yli 20 pistettä. Sitten iski joku kumma totaalikipsi ja pallo ei pysynyt enää yhdenkään pelaajamme hyppysissä. Vastustaja kiri kori korilta lähemmäs, mutta onneksi aika loppui heiltä kesken. Kovan taistelun jälkeen matsi lopulta meille kolmella pisteellä ja pojat saivat pronssimitalit kaulaansa palkinnoksi hienosta taistelusta.
Ronssimitalistit

Fun-porukoiden pelit antoivat myös hyvää osviittaa valmennukselle siitä missä pelaajat menevät. Turnaus oli kaiken kaikkiaan mielestäni oikein onnistunut. Jokainen pelaaja sai hyvää pelikokemusta, uutta pelitapaa saatiin ajettua sisään ja kaikille tuli onnistumisia molemmissa päissä kenttää. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista kohti kauden koitoksia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti