23.4. VK I-d. final four, Joensuu
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Nökö, Axel, Mats ja Taiteilija (sekä kannustusjoukoissa Ekku ja AllStars).
Välierä: Ura - Vilpas 64 - 58 (17-12, 22-18, 10-18, 15-10)
Pitkä matka Joensuuhun ja vastaan asteli Vilpas. No matkailu avartaa. Saimme kymmenen ukkoa jalkeille, kun Ekun flunssa otti takapakki, eikä äijä ollut pelikuntoinen. Valimistautuminen otteluun sujui hyvin ja tekeminen näytti keskittyneeltä.
Peli sujui varsin tasaisissa merkeissä läpi ottelun, eron ollessa suurimmillaan meille 11 pistettä ja Vilppaalle pisteen verran. Muuten pelimme oli hyvää, mutta annoimme omassa päässä salolaisille aivan liikaa hyökkäyslevypalloja ja toisaalta hyökkäyspäässä sudimme korin läheltä tolkuttoman paljon ohi. Näiden puutteidemme myötä Vilpas roikkui mukana aivan ottelun loppuhetkille saakka. Lopussa vastustaja oli pakotettu rikkomaan meitä, mutta Taiteilija hoiti homman vapariviivalta lopullisesti kotiin.
Valopilkku: El Capitano, pisti palloa pussiin ja taisteli levypalloistakin upeasti.
Finaali: Kataja - Ura 96 - 57 (28-11, 26-10, 24-20, 18-16)
Pitkä turnausreissu, lyhyehkö palautumisaika, notkuminen sisällä hallissa, heikko alkulämmittely, usko puute. Siinä listaa mahdollisista syistä miksi loppuottelu Katajaa vastaan alkoi meiltä katastrofaalisen huonosti. Seitsemän pelatun minuutin jälkeen isännät johtivat uskomattomasti 22-0. Enpä ole ennen moista vastaanottavana osapuolena kokenut. Hieman otteemme alun jälkeen paranivat, mutta koko ensimmäinen puoliaika oli varsinaista tragediaa. Taukoon mennessä meillä oli mm. kasassa jo 20 menetystä, kun pisteitä oli vain 21.
Puoliajalla kopissa päätettiin, että nyt aloitetaan vihdoin pelaamaan. Katsotaan mihin se riittää, mutta ainakin jäisi sitten parempi maku suuhun. Tekeminen paranikin huomattavasti, erityisesti hyökkäyspäässä. Puolustusta emme kuitenkaan tällä kerralla saaneet betoniseksi millään ilveellä. Siitä on kyllä nostettava pojille hattua, että loppuun asti kentällä olleet kuitenkin tsemppasivat täysillä. Kataja oli tässä ottelussa lopulta selvästi parempi ja ansaitsi voittonsa. Onnittelut Joensuuhun.
Tästä pienen tauon jälkeen suunnataan katseet vielä JBT-turnaukseen, johon osallistumme kahdella tasavahvalla joukkueella.
Valopilkku: Taiteilija, varsinkin toisella puoliajalla taisteli ja tsemppasi hullun lailla ja puolusti herhiläisenä.
9.4. I-d. aluefinaalit, Loimaa
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, Jo-El, El Capitano, Julle, Ekku, Nökö, Axel, Mats ja Taiteilija (sekä polvivaivainen AllStars huoltojoukoissa).
Välierä: Ura - Lieto-Koris 79 - 53 (17-22, 26-8, 14-17, 22-6)
Välierässä kohdattiin naapurikylän pojat. Liekö ollut meidän ukoilla hieman asennevammaa vai aloittivatko lietolaiset vain pelin hyvin, mutta olimme ensimmäisellä jaksolla aivan unessa. Puolustuspäässä hävisimme 1vs1 tilanteita solkenaan, joista vastustaja pääsi rokottamaan. Lisäksi puolustuspäämme levypallot menivät aivan liian usein naapurin näppihin. Näin ensimmäinen jakso yllättäen kirjattiinkin Lieto-koriksen nimiin. Toisella jaksolla tekemisemme taso sitten parani jälleen molemmissa päissä kenttää. Palloa pistettiin koriin läheltä ja kaukaa, samalla puolustus alkoi olla kovaa luokkaa. Näin puoliajalle mentiin meidän selvässä johdossa.
Puoliajalla asennevammasta ja keskittymisestä saatiin pukukopissa taas esimerkki, kun suurin kysymys tuntui olevan se, että mitä ruokaa olisi pelin jälkeen tarjolla. Niinpä ei oikeastaan yllättänyt, että kolmas jakso meni taas lietolaisten nimiin. Viimeinen jakso oli sitten taas meidän näytöstä. Harvinaisen paljon pelimme aaltoilee edelleen yhden pelin sisällä. Hyvän ja huonon jakson välinen ero on aivan valtava. Jotakin tasaisuutta olisi syytä tulevaisuudessa löytää.
Valopilkku: Ramses, sytytti joukkueen tällä kerralla kolmosilotulituksellaan. Pikkupilkku: Ekku, ennakkoluulotonta ja rohkeaa pelaamista hyökkäyspäässä ja pakkipää oli totutun hyvää.
Finaali: LoKoKo - Ura 82 - 56 (10-16, 25-10, 21-13, 26-17)
Finaalissa vastaan asettui SM-sarjaa kauden verran tahkonnut LoKoKo. Peli alkoi meidän osaltamme hieman tunnustelleen ja pallo poltteli näpeissä. Puolustus oli onneksi ihan pitävää. Jakson puolen välin jälkeen aloimme saamaan palloa koriinkin ja samalla vastustajalle ei juuri enää onnistumisia tullut. Näin ensimmäisen jakson jälkeen olimme hienosti johdossa.
Loput kolme erää menivät kuitenkin isäntien komennossa. He onnistuivat luomaan erinomaisia korintekopaikkoja ja meidän oli huomattavasti vaikeampi päästä nostamaan helppoja koreja. Suurin syy tähän oli loimaalaisten selvästi parempi pelikovuus. He menivät tilanteisiin vahvemmin, härskimmin ja kovempaa kummassakin päässä kenttää. Sanoisin, että siinä oli suurin ero, ei taidoissa, joukkuetaktiikassa tai missään muussakaan sellaisessa. Toivottavasti tästä tarttui pojille jotain eväitä tuleviin harjoituksiin. Pelin jälkeen siis läntisen alueen B-poikien hopeiset mitalit ripustettiin meidän ukkojen kaulaan. Hopee ei ollut tälläkään kerralla häpee.
Valopilkku: Taiteilija, oli jälleen varsinainen duracell-pakkaus ja haali mm. 7 levypalloa enemmän kuin seuraavaksi parhaalla levypalloukolla.
2.4. VK I-d. Littoinen
Ura - Pyrintö 83 - 71 (23-18, 27-10, 13-18, 20-25)
Runkosarjan viimeiseen peliin olimme saaneet vieraat tampereelta. Ensimmäinen jakso oli vielä pientä tunnustelua, jossa hyökkäys toimi jo ihan mukavasti, mutta puolustuksessa tuli turhia nukahduksia. Toinen jakso oli sitten jo kiitettävää tekemistä kummassakin päässä kenttää. Palloa laitettiin mukavasti koriin ja puolustus alkoi pitämään. Jaksopisteet 27-10 kertovat hyvin ottelun kuvasta tuossa vaiheessa.
Tiedä sitten tuliko puoliajalla jo hyvän olon tunne puseroon. Samalla Pyrintö siirtyi loppupelin ajaksi paikkapuolustukseen, niin meidän hyökkäyksemme tyrehtyi kolmannen jakson ajaksi lähes kokonaan. Viimeiselle jaksolle löysimme lääkkeet paikkaa vastaan, mutta samalla meidän oma puolustuksemmekin vuosi aina vain enemmän ja enemmän. Näin manselaiset voittivat toisen puoliajan 10 pisteellä, vaikka eivät tosissaan voitosta kyllä missään vaihessa enää taistelleetkaan.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Julle, Henna, Nökö, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Julle, palasi loukkaantumisen jälkeiseltä pitkältä tauolta ja pelasikin heti terhakkaasti ja ennakkoluulottomasti molemmissa päissä kenttää.
24.3. I-d. Pori
BC Sisu - Ura White 59 - 74 (18-15, 14-15, 18-22, 9-21)
Ensimmäinen reissu valmentajana Poriin. Vastassa hyvin harvoin kohdattu BC Sisu. Mukaan oli saatu vaivaiset seitsemän ukkoa, kun pitkin päivää puhelimeen ropisi sairastumis- tms. ilmoituksia. Liekö pitkällä matkalla ollut osuutta, mutta alkuverryttely oli melko löysää ja huolimatonta. Sanoinkin pojille, ettei verryttely lupaa kovin hyvää pelin alkuun. No itse asiassa startti oli meiltä hetken ihan tehokasta.
Vastustaja pelasi koko pelin alusta asti paikkapuolustusta. Otimme kuitenkin 0-6 johdon, jonka jälkeen kävi sitten juuri niin kuin pelkäsinkin. Hyökkäys meni roiskimiseksi ja puolustuksessa oltiin vain puolustavinamme. Olisiko ollut 12-6 vastustajalle kun otin aikalisän. Puolustus oli puheenaiheena. Hyökkäyksessä ei mitään kummempaa teemaa. Hiukan se tekeminen siitä parani loppujaksolle. Toinen jakso oli isossa kuvassa samantapainen kuin ensimmäinenkin, mutta molemmissa päissä kenttää oli aavistuksen parempaa tekemistä. Tässä vaiheessa Ramses piti meitä lähes yksinään pelissä mukana tekemällä kerta toisensa jälkeen kovia koreja.
Ison tauon jälkeen tekeminen parani sitten kaikilla selvästi kummassakin päässä kenttää. Vastustaja sai kyllä kolmennella jaksolla kasaan vielä 18 pistettä, mutta joutuivat tekemään todella kovia koreja niiden eteen. Meillä alkoi Ramseksen lisäksi muutkin löytää pallolle väylää renkaan läpi. Meiltä kävi ukot entistä vähemmäksi, kun Ekku sai ikävän iskun polveen ja joutui jättämään pelit sikseen.
Viimeisellä jaksolla pelasimme vihdoin siihen malliin kuin osaamme. Puolustus oli pitävää ja hyökkäyksessä pallo teki töitä löytäen vapaita ukkoja milloin mistäkin. Isännät pelasti rökälenumeroilta vain meidän yskinyt kaukoheittopelimme, vaikka kolme kolmosta toki viimeisellä jaksolla upotimmekin.
Mukana: Rapu, Ramses, Julle, Ekku, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Ramses piti porilaisia alamaisinaan. Puoliaikaan asti ukko piti meidät hyökkäystehoillaan lähes yksin mukana pelissä. Lopulta komea uusi uran piste-ennätys!
18.3. VK I-d. Littoinen
Ura - NamikaLahti 76 - 57 (25-8, 13-21, 23-13, 15-15)
Jos päivän aiemmassa pelissä Redin ukot menivät aallon pohjan ja harjan väliä, niin samaa kaavaa noudattivat ukkomme tässäkin pelissä. Tiedä sitten missä kohdin Lahti-Kaarina väliä lahtelaisten jalat olivat jääneet, mutta meiltä aivan murskaava 19-0 aloitus. Enpä ole ennen moista löylytystä nähnyt. Puolustimme aggressiivisesti, riistimme ja juoksimme nopeita toiseen päähän. Siinäpä se lyhykäisyydessään.
Ensimmäisellä erätauolla taisi tulla hieman hyvä olo puseroon, sillä ainakin tekemisen taso romahti. Kävi samoin kuin edellisenä viikonloppuna Honkaa vastaan, että ei puolustettu, muttei hyökättykään. Vastustaja vei meitä lähes koko jakson kaventaen pahimmillaan eron jo viiteen pisteeseen 33-28. Loppujaksosta saimme taas hieman onnistumisia ja isolle tauolle yhdeksän pisteen johdossa.
Käytimme koko puoliajan koppipalaveriin. Käytiin läpi mikä mättää ja miten tästä eteenpäin. Tiedä sitten mikä auttoi, mutta kolmas jakso oli meiltä taas hyvää tekemistä. El Capitano otti joukkueen jälleen kerran reppuselkäänsä ja pisti palloa oikein urakalla pömpeliin. Ja mikäs oli laittaessa kun kaverit jakelivat namupasseja. Ottelu oli käytännössä paketissa kolmen jakson jälkeen 61-42. Viimeinen jakso mentiinkin sitten sulassa sovussa kori korista ja pelailtiin ottelu päätökseen.
On se kumma miten tämän porukan otteet voivat yhden ottelun sisällä heitellä niin paljon. Ja ymmärrän kyllä, että kyseessä ovat vasta B-juniorit ja n. 15-v. pojat, joiden otteiden kuuluukin heittelehtiä. Mutta silti. Meidän poikien tason vaihteluväli on uskomaton. Parhaimmillaan pärjättäisiin mitä tahansa Sm-sarjan porukkaakin vastaan ja seuraavan hetken esityksillä ei alueen sarjassakaan kunnian kukko laulaisi.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Mats, Nökö, Henna ja Taiteilija.
Valopilkku: Ramses pelasi hienon pelin, tekemällä paljon tilastoissa näkymätöntä työtä. No näkyyhän tilastoissa palkintona mahtava +/- saldo +33. Pikkupilkku: El Capitano, olihan taas päiväpuhde!
18.3. II-d. Horivinta
Ura Red - BC Nokia 66 - 49 (15-15, 17-11, 9-12, 25-11)
Redsin sarjakauden päätöspeliin saatiin tällä kerralla harvinaisempia vieraita, kun BC Nokia ukot astelivat Hovirinnan hurlumhei-halliin. Penkillä jöötä pitivät Mirko ja Mäkkäri. Pelin kulku oli kuin junioripelin karikatyyri eli hyvät ja huonot jaksot vuorottelivat tasaisesti ja niiden välinen ero oli lähes kilometrin mittainen.
Aloitimme pelin tuollaisella synkällä jaksolla. Viiden minuutin jälkeen vastustaja oli keulilla pistein 2-12. Pikkuhiljaa aikalisien ja vaihtojen myötä homma kääntyi äkkiä meille ja veimme loppujakson pistein 13-3. Näin ensimmäiselle tauolle marssittiin kutkuttavasti tasatilanteessa. Toisen jakson alkuun Leksa nosti meidät ensimmäistä kertaa johtoon ja yleisössä oltiin sitä mieltä, että myös tavoittamattomaan johtoon. Tuo ennustus osoittautui paikkaansa pitäväksi, mutta ennen kuin peli oli pelattu loppuun seurasi vielä syviä aallonpohjia ja hienoa surffausta aallonharjoilla.
Kolmannella jaksolla meiltä meinasi hajota konsepti ihan täysin. Kohelluksessa laitettiin ylivaihde päälle, eikä pallo löytänyt enää millään ilveelläkään korirenkaasta läpi. Kaikeksi onneksi puolustus piti kuitenkin tässäkin vaiheessa. Viimeisellä erätauolla. pojat saatiin taas rauhoitettua pelaamaan meidän omaa peliämme ja tulos oli aika näyttävää. Koreja syntyi kuin liukuhihnalla, usean ukon voimin. Pelin ensimmäistä viittä minuuttia lukuun ottamatta puolustus oli tänään hyvää. Palloista taisteltiin ja oltiin valmiina auttamaan kaveria. Näin vastustaja jäi pelissä alle 50 pisteeseen. Hienoa.
Mukana: AT, Jaska, Jo-El, Eero, Julle, Nicce, Härkä, Kape, Leksa ja Iilimato.
Valopilkku: Koko porukalla oli iloinen ja taisteleva meininki läpi ottelun.
12.3. VK I-d. Espoo
Honka - Ura 81 - 94 (22-32, 13-26, 34-22, 12-14)
Olipa hyvin erikoinen ottelu upeissa Honkahallin puitteissa. Ensimmäisellä puoliajalla teimme mukavasti pisteitä vaikka olimmekin viimeistelyssä huolimattomia. Puolustuskin alkoi alun uneliaisuuden jälkeen toimimaan. Puoliajalla meillä oli jo hieno 23 pisteen johto.
Pelin toinenkin puoliaika alkoi meiltä oikein mukavasti ja veimme pari ensimmäistä minuuttia 5-12, venyttäen eron jo 30 pisteeseen. Mutta sitten! Koko paketti hajosi ihan totaalisesti. Täysin käsittämättömästi hyökkäyspään kohellus meni aina stratosfäärisiin lukemiin asti ja samaan aikaan puolustus nukkui Ruususen unta. Ajasta 22:48 - 34:12 Honka vei meitä lukemin 35-10, kuroen eron pienimmillään jo viiteen pisteeseen. Lopussa onnistuimme uudelleen hieman nostamaan tasoamme. Otimme ohjakset jälleen omiin käsiimme ja hoidimme pisteet tyylikkäästi kotiin.
Mukana: Rapu, Ramses, El Capitano, Taiteilija, Ekku, Mats, Axel, Henna, Ilmojen Valtias ja Leca.
Valopilkku: El Capitano, latoi taululle kokonaisuudessaan aika hurjan tilastorivin.
11.3. II-d. Hovirinta
Ura Red - TuNMKY 67 - 69 (19-23, 19-8, 23-14, 6-22)
Kyllä se vaan niin on, että paikalliskamppailu on aina paikalliskamppailu. Ei puuttunut tunteita eikä tilanteita tästäkään ottelusta. Ensimmäinen jakso oli meiltä hieman hapuilevaa ja pallo poltteli hyökkäyspäässä näpeissä. Samalla vastustaja pääsi aina välillä turhan helposti nostamaan layuppeja sisään. Näin olimme pienessä takaa-ajoasemassa 19-23 jakson jälkeen. Toinen jakso alkoi vielä samoissa merkeissä. Pikkuhiljaa pojat alkoivat pelaamaan paremmin ja paremmin. Hyökkäyksessä mentiin rohkeasti kohti koria ja pallo liikkui mieheltä toiselle mukavasti. Samalla aloimme puolustamaan paremmalla sykkeellä. Ukot pistivät kroppaa likoon ja taistelivat hurjasti irtopalloista. Puoliajalla olimmekin ansaitusti viiden pisteen johdossa 38-33.
Kolmas jakso jatkui vielä samalla hienolla meiningillä. Jopa kahdeksan eri ukkoa pisteille. Viimeiselle tauolle päästiin mukavassa 14 pisteen johdossa 61 - 47. Neljännellä jaksolla valitettavasti unohdimme kollektiivisesti, että miten sitä palloa pistettiin pussiin. Kun me emme juuri pistepottiamme saaneet kartutettua, niin turkulaiset tulivat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, mennen lopulta harmittavasti kahdella pinnalla ohikin. Kokonaisuudessaan kuitenkin meidän ukoilta oikein positiivinen ja taisteleva esitys. Ilahduttavasti myös tässä pelissä jokainen meidän ukko osallistui pisteiden tekoon.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Tinde, pelasi hienon pelin ja laittoi palloa pussiin. Pikkupilkku: Härkä, lunasti esityksellään Mäkitalolta jopa kebabin.
11.3. I-d. Hovirinta
Ura White - RaPy 98 - 49 (21-20, 24-18, 19-4, 34-7)
Saimme vieraita kaukaa Hämeestä eli Raholan Pyrkivän Tampereelta. Meidän ukot olivat hyvissä ajoin paikalla ja lämmittely näytti kaikin puolin terävältä. Mutta kuten tunnettua, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Aloitimme pelin todella löysästi. Kuuden peliminuutin jälkeen olimme käsittämättömästi häviöllä 11-18. Hyökkäyspelimme toimi ihan mukavasti, mutta palloa laitettiin hyvinkin mielikuvituksekkaasti loistavistakin paikoista ohi. Paikkoihin päästiin kuitenkin mukavasti. Puolustus sen sijaan oli täysin tahdotonta. Aikalisän ja muutaman vaihdon jälkeen alkoi vihdoin puolustuskin jossain määrin toimimaan ja pidimmekin vastustajan erän viimeiset vajaat neljä minuuttia nollilla. Toinen jakso oli lähes tulkoon ensimmäisen toisinto. Eli hyökkäyksessä paikkoja oli vaikka mihin ja puolustus vuosi.
Puoliajalla teroitettiin puolustamisen merkitystä. Vihdoin se alkoi myös pitämään. Hyökkäyksessä oil edelleen tuhlaajapoikien kevätkokous, mutta parantunut pakkipää auttoi ratkaisemaan pelin jo pakettiin. Viimeisellä jaksolla aloimme sitten pistämään palloa jo koriinkin. Jokainen ukko pääsi pelin tiimellyksessä pisteille. Kun puolustus oli edelleen vedenpitävää, niin loppulukemiasta tuli melkoisen komeat.
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Härkä, Axel, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Jo-El, pitkään vaivannut polvi oli tänään kunnossa ja ukko pelasi heti kirkkaasti kauden upeimman pelinsä, jonka ohessa uusi piste-ennätys.
6.3. II-d. Pori
BC Sisu white - Ura Red 45 - 69 (9-9, 15-22, 10-16, 11-22)
Reportteri ei ollut mukana nauttimassa satakuntalaisesta vieraanvaraisuudesta.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Jo-El, Eero, Nicce, Härkä, Mara ja Kape.
5.3. VK I-d. Littoinen
Ura - Kataja 98 - 97 (29-24, 23-30, 27-12, 19-31)
Olimme saaneet pitkänmatkan vieraita aina Joensuusta asti, kun sarjaa puhtaalla pelillä hallinnut Kataja saapui Littoisten hornankattilaan. Mäkkärin pukkarissa käymien pelin teesien jälkeen huomautin pojille, etten ole koskaan hävinnyt Katajalle, en pelaajana, enkä valmentajana. Olin sitä mieltä, että pidetään asian laita ennallaan.
Meitä keskitalvella vaivanneesta hyökkäyspelin tukkoisuudesta ei tässä pelissä ollut enää jälkeäkään. Hyökkäsimme hyvin kohti koria tai otimme vapaita kolmosia. Ja tulosta tuli, mukavasti vieläpä useamman ukon toimesta. Meiltä lopulta viisi pelaajaa kaksinumeroisille pisteille.
Junioripeleille tyypilliseen tapaan peli hieman aaltoili puolelta toiselle, mutta kuitenkin minusta tuntui, että olimme koko ajan kuskin paikalla. Aina pelin kahdelle viimeiselle minuutille asti. Johdimme tuolloin vielä yhdeksän pistettä 94-85. Vastustajan aikalisällä painotimme, että otetaan ihan rauhallisesti, meillä ei ole kiire. Valitettavasti kävi niin kuin tällä porukalla vastaavien ohjeiden jälkeen yleensä aina on käynyt. Hyökkääminen loppui kuin seinään ja pallo alkoi poltella käsissä. Minuutti myöhemmin tilanne oli 94-94. Erinäisten nitroa vaatineiden kommervenkkien jälkeen päästiin lopulta lukemiin 98-97. Vastustaja sai vielä viimeisten viiden sekunnin aikana kolme kahden pisteen heittoa ilmaan, niissä kuitenkaan onnistumatta. Näin tämän kauden kotisaldomme ja minun henkilökohtainen saldoni Kataja-peleissä pysyivät puhtaina. Tänään puolustuksessamme oli turhan paljon tilaa, mutta hyvä hyökkääminen toi tästä pelistä voiton. Kiitos vielä loistavasti kannustaneelle runsaslukuiselle yleisölle. Ilmassa oli ihan suuren urheilujuhlan tuntua!
Mukana: Isäntä, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Nökö, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkut: Henna, hyökkäyksessä meni tuloksekkaasti kohti koria ja puolustuksessakin oli nyt kovaa yritystä. Kauden paras esitys. Taiteilija, lähes tripla-tupla 18p/8r/8lp ja päälle vielä viisi syöttöä, pelimme sydän. El Capitano, kirurgin veitsi oli jälleen huipputerässä viimeistellen hurjalla teholla. Taisteli myös levareista kiitettävästi.
19.2. I-d. Lieto
Lieto-Koris - Ura White 61 - 90 (9-11, 21-27, 13-32, 18-20)
Olipahan ottelu. Oltiin kivet ja kannot kääntämällä saatu hiihtoloman alkuun haalittua yhdeksän ukkoa pelipaikalle. Näistä Jo-El ilmoitti jo alkuverryttelyssä, että jalat on sökönä, eikä hän varmaan pysty pelaamaan. Äijä kävi kuitenkin ekalla jaksolla koittamassa kuinka sujuu, mutta pyysi jo reilun minuutin jälkeen vaihtoon ja sanoi, ettei pysty pelaamaan. Pelureista oli siis pulaa.
Jos normaalisti olemme aina isokokoisempi joukkue, niin tällä kerralla oli toisin. Ilmojen Valtias oli ainoa iso pelaajamme, joka oli Lietoon saapunut. Muut olivat enemmän tai vähemmän tättähäärä-osastolta. Pelin kulku vielä lyhyesti. Ensimmäisellä jaksolla puolustettiin ihan hyvin, mutta hyökättiin miten satttuu. Toisella jaksolla hyökättiin hyvin, mutta puolustettiin miten sattuu. Kolmannella jaksolla hyökättiin ja puoluestettiin hyvin. Neljännellä jaksolla hyökättiin vielä kohtuullisesti. Pelaajapula oli lopulta jo melkoinen kun Mats ja Leca olivat lentäneet suihkuun, Jaska valitteli vatsaansa ja Ekulta vääntyi sormi, mutta niin vain saatiin viisi ukkoa pysymään kentällä loppuun asti. Loppulukemat olivat lopulta varsin selvät hienon kolmannen jakson ansiosta. Hieman ukot myös ihmettelivät kun joutuivat pelaamaan täysin uusilla pelipaikoilla. Hyökkäyksestä voikin antaa lopulta ihan puhtaat paperit.
Mukana: Jaska, Jo-El (kävi kuitenkin kentällä), El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Nökö, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Poikien pyynnöstä tuomari-Jocce, joka puhalluksillaan piti kaikki (pelaajat, toimitsijat, valmentajat ja yleisön) varpaillaan läpi ottelun.
18.2. II-d. Hovirinta
Ura Red - Vilpas Red 52 - 71 (10-15, 13-15, 12-24, 17-16)
Vastustajaksi saapui sarjaa puhtaalla pelillä johtanut Vilpas Red. Oli hienoa seurata poikien peliä, miten se kehittyy jopa yhden ottelun sisällä. Skriinit osuivat paremmin ja paremmin, kuviot muistettiin selkeämmin ja puolustus oli viimeisellä jaksolla jo ihan mallikasta. Hieman suuremmalla huolellisuudella molempien korien läheisyydessä, niin olisimme saattaneet hyvinkin taistella voitosta tässäkin pelissä. Upeasti jokainen ukko taisteli loppuun asti ja pienenä palkintona viimeinen jakso päätyikin meidän jaksovoittoon. Ilahduttavaa oli myös äijien rohkeus hyökkäyspäässä, mikä toi jokaisen pelaajan pistesarakkeeseen merkintöjä.
Mukana: AT, Jaska, Kauri, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Mats.
Valopilkku: koko porukan iloinen ilme. Pikkupilkku: Härkä, ukko alkaa omien tarkkojen heittojen lisäksi pikkuhiljaa löytämään hienosti myös joukkuekavereita vapaista paikoista.
.
12.2. VK I-d. Littoinen
Ura - FoKoPo 100 - 78 (26-18, 15-25, 21-20, 38-15)
Littoisten hornankattilaan asteli tällä kerralla vieraita Forssasta. Syksyllä olimme hävinneet pelin pitkälti vastustajan nopeisiin. Nyt painotettiin, että pidetään vauhtia yllä alusta loppuun asti, sillä forssalaiset pelaavat käytännössä koko pelin avausviisikollaan. Tavoitteena oli siis ns. juosta jalat alta.
Olimme edellisen viikonlopun pelin jälkeen hieman muuttaneet ja osin yksinkertaistaneet hyökkäystämme. Sehän toimi heti alusta asti. Nyt mentiin korille ja kovaa. Puolustettiin aggressiivisesti ja vastaavasti itse pidimme pallosta kiitettävästi huolta läpi pelin. Junnupelien tapaan tilanteet vaihtelivat puolelta toiselle ja kolmen pelatun jakson jälkeen olimme yli 80 pisteen tahdissa, mutta silti pisteen tappiolla 62-63. Sitten jysähti!
Vastustaja väsyi, eikä pysynyt enää kunnolla meidän perässämme. Näin heidän oli pakko siirtyä Forssalaiseen tyyliin paikkapuolustukseen (Loimaan lisäksi ainoa joukkue, joka pelaa paikkaa B-junnuissa). Mutta mitä sitten tapahtuikaan. Paikkapuolustuksella toivotaan tukittavan oma korialusta ja pakottaa vastustaja heittämään kauempaa. Meidän äijät pelasivat siten kuin eivät olisi viimeiseen 10 vuoteen muuta tehneetkään kuin harjoitelleet pelaamaan paikkaa vastaan. Sekä pallo että ukot liikkuivat iloisesti ja FoKoPon puolustus näytti enemmän sveitsiläiseltä reikäjuustolta kuin koriksen puolustukselta. Me laitoimme hienosti palloa sisään läheltä, vielä lähempää ja tarvittaessa tietysti myös kolmosen takaa (kolkit 5/6 neljännellä jaksolla). Näin saimme kerättyä kasaan tämän kauden korkeimmat jaksopisteet 38. Kun teimme koko pelissä yhteensä hienosti 100 pistettä, niin voidaan todeta, että hyökkäys toimi jälleen pienen suvantovaiheen jälkeen.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Axel, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: häikäisevä neljäs jakso ja läpi ottelun hyvä ja rohkea hyökkäyspelaaminen.
11.2. I-d. Hovirinta
Ura White - Raips 92 - 70 (20-18, 27-22, 22-12, 23-18)
Raisiolaiset saapuivat mittaamaan Whitemme päivän kuntoa ja hyväksi joutuivat sen toteamaan. Hyökkäyspelimme oli vaihteeksi taas iloista rallattelua, ja tuhlaajapoikamaisesta otteesta huolimatta saimme melkein sata pistettä kasaan. Olimme siis totuttuun tapaan huolimattomia viimeistelyissä ja syötöissä.
Yllättäen puolustamisessa oli tällä kerralla kovasti korjattavaa. Raipsin pojat pitivät meidän ukoille oikein kunnon oppitunnin miten hyökkäyslevypalloihin mennään kovaa. Meidän pelurit seurasivatkin oppituntia silmä tarkkana aitiopaikoilta (kentällä seisten), että miten niitä hyökkäyslevypalloja oikein haetaan. Ensimmäisellä puoliajalla Raips vei aivan tolkuttoman määrä levareita meidän päässämme kenttää.
Puoliajalla pojat sitten ilmeisesti kyllästyivät oppituntiin ja alkoivat haalimaan myös levypalloja. Peli oli alusta loppuun asti meidän komennossamme, mutta kovilla yksilösuorituksilla ja armottomalla tsempillä raisiolaiset pitivät lukemat ihan kohtuullisen tasaisina.
Mukana: Isäntä, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Axel, Mats, Taiteilija, AllStars ja Jaska.
Valopilkku: Ramses, pisti palloa pussiin oikein urakalla. Pikkupilkku: Jaska, pikakomennus Redistä ja ukkohan kirmasi heti kuin varsa kevätlaitumella ympäri kenttää.
5.2. VK I-d. Helsinki
Sykki - Ura 71 - 52 (11-8, 22-13, 16-17, 22-14)
Taisi olla koko poppoolle ensimmäinen vierailu Sykin betonisessa kotiluolassa. Kotona Monnarilla oltiin voitettu isännät komeasti yhdellä pisteellä ja tuosta lähdettiin parantamaan. Teemoina tähänkin peliin olivat tutut vauhti ja huolellisuus, höystettynä rohkeudella.
Niin vain oli kuitenkin tässäkin pelissä hyökkäyksemme aivan tukossa. Sinänsä harmi, sillä koripallon neljästä osa-alueesta, puolustaminen, hyökkäykseen siirtyminen, hyökkääminen ja puolustukseen palaaminen, kolme on kerta toisensa jälkeen ihan kohtuullisen hyvässä kuosissa. Puolustuksemme antaa meille ottelusta toiseen mahdollisuuden voittoon ja siirtymät päästä päähän ovat ok, mutta kun hyökkäys ei toimi sitten niin millään, niin turpaanhan siinä sitten tulee. Osasyynä tähän oli tällä kerralla varmasti myös sillä, että sekä ykkös- että kakkostakamies eli
Taiteilija ja Leca puuttuivat molemmat kokoonpanosta (kummallakin
nilkka venähtänyt). Muitakin syitä hyökkäyksen tökkimiseen tämän vuoden
puolella noin yleisemminkin löydettiin ja niitä on nyt lähdetty
suoraviivaisesti korjaamaan. Itse ainakin olen aivan varma, että ennen kuin kausi on päätöksessään on hyökkäyksemmekin taas aivan toisen näköistä kuin mitä se nyt on. Taitoa ja osaamista kun pojilta kyllä löytyy riittävästi. Ne pitää nyt vain kaivaa uudelleen esiin.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Henna, Mats, Julle (4min ja nilkka ympäri), Nökö, Ilmojen Valtias ja Axel.
Valopilkku: Julle painoi kentällä sen neljä minuuttia hyvällä itseluottamuksella ja intensiteetillä.
4.2. I-d. Hovirinta
Ura White - LoKoKo 41 - 55 (14-12, 6-20, 9-10, 10-13)
Saimme Kaarinaankin tuulahduksen B-poikien Sm-sarjasta kun ao. sarjaa pelaava LoKoKo saapui aluesarjan peliin parhaalla mahdollisella Sm-miehistöllään. Ennen peliä ohjeet pojille oli jatkaa siitä mihin Ukissa olimme jääneet, eli juostaan hyvin kenttää ja puolustetaan todella aggressiivisesti. Tiedostimme, että vastustaja on tällä kertaa eri kaliiperia ja näin sovimme, että se on se ja sama mitä tulostaulu näyttää, onnistumistamme mitattaisiin em. kahden kategorian perusteella.
Ottelu alkoi meiltä hieman tahmeasti. Ihan ei oltu terävimmillään puolustuksessa ja hyökkäys oli täyttä tervanjuontia. Neljän minuutin jälkeen aikalisä kun olimme 0-8 tappiolla. Tästä pojat aloittivatkin mukavan ryhtiliikkeen. Veimme hienosti loppuerän 14-4 ja näin johdimme ensimmäisen erän jälkeen. Toinen erä oli tällä kertaa se meidän perinteinen katastrofierä. Palloa ei saatu millään ilveellä enää koriin. Ei vaikka olisi ollut kuinka vapaa paikka tahansa. Samalla puolustuskin uinaili aina tasaisin väliajoin ja näin meitä vietiin erän verran lukemin 6-20.
Puoliajalla yritimme yksinkertaistaa hyökkäyspeliämme. Osin se onnistuikin. Nyt vain alkoivat turhat syöttöhassitkin syödä tehokkuuttamme. Palloa siis tyrkytettiin vastustajan käsiin ja silloin kun passi meni omille, niin sudittiin hyvistäkin paikoista ohi. Pakkipää sentään piti kohtuullisen hyvin. Erityisesti jäi mieleen kun Julle puolusti vastustajan reilu kaksimetristä sentteriä korin alla ja Julberthan voitti tuon kamppailun. Toinen puoliaika meni pisteiden osalta melko tasaisesti. Oli todella harmi, että Rapua lukuunottamatta muut olivat läpi ottelun hyökkäyspäässä syväjäässä, sillä olisimme edes kohtuullisella viimeistelytasolla voineet voittaakin pelin. Kaiken kaikkiaan onnistuimme pelin teemoissa (kentän juokseminen ja aggressiivinen puolustus) kuitenkin ihan kohtuu hyvin. Juosta olisimme voineet hieman paremminkin, mutta pakki oli varsin mallikasta, josta Sm-joukkueen tekemät 55 pistettä hienosti kertovatkin.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Joukkueen hyvä tsemppi puolustuksessa lähes läpi ottelun. Pikkupilkku: Rapun hyökkäyspeli.
1.2. II-d. Hovirinta
Ura C - Ura Red 72 - 39
Reportteria ei ollut mailla eikä halmeilla (samaan aikaan Ukissa). Huhupuheiden mukaan meidän ukoilla oli ollut suuria vaikeuksia pallon ylöstuonnissa, kun vastustaja oli prässännyt ylhäältä asti.
Mukana: Tinde, AT, Kauri, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
1.2. I-d. Uusikaupunki
Korihait - Ura White 47 - 88 (14-23, 12-18, 11-27, 10-20)
Keskellä viikkoa matka vei Ukiin Korihaiden vieraiksi. Tavoitteena oli juosta täysillä molempiin päihin ja olla puolustuksessa todella aktiivinen, painetta palloon laittaen. No eihän se peli ihan niin käynnistynyt. Vastustaja meni jo 12-6 johtoon. Ennen kuin aloimme hiukan heräilemään tähän peliin. Ensin meillä alkoi toimia puolustus ja siitä sitten heti perään aloimme juoksemaan helppoja koreja vastustajan kenttäpäätyyn. Tilanteessa 12-14 vastustaja otti aikalisän. Hyvä niin sillä nyt pääsimme ohjeistamaan poikia tarkemmin. Pistettiin korkin tiukkaan kiinni ja veimme loppuerän 2-9. Toinen erä oli varsin mukavaa tekemistä sekin. Hyökkäyksessä olimme vain hieman huolimattomia ja pallo ei aina pysynyt vauhdissa mukana. Tähän oli jo ennen peliä valmistauduttu ja pääasia oli, että vauhtia piisasi.
Puoliajalla homma muuttui vielä astetta paremmaksi. Vastustaja joutui tekemään hartiavoimin töitä päästäkseen edes korintekopaikkaan. Me sitä vastoin juoksimme kerta toisensa jälkeen nopeita toiseen päähän. Ja mikäli ei tullut nopeata, niin tarvittaessa pyssytimme kauempaakin koreja aina kolmen pisteen bonusviivan takaakin. Peli siis sujui ensimmäistä viittä minuuttia lukuunottamatta täysin meidän komennossamme. Ilahduttavasti jokainen ukoista pisteille, pistemäärien vaihdellessa 4-18 välillä.
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Henna, ukko puolusti kovaa ja hienosti taistellen. Pinnojakin tuli tehtyä mukavasti.
29.1. VK I-d. Littoinen
Ura - EBT 70 - 63 (24-19, 16-28, 14-6, 16-10)
Kolmen vieraspelin jälkeen pääsimme vihdoin jälleen kotiluolankin parketille. Teemat peliin olivat, että puolustuksessa vastustajan takuri, joka on joukkueensa moottori, puolustettaisiin pimentoon ja hyökkäyksessä pelattaisiin palloa sisälle, koska olimme selvästi isompi joukkue.
Ensimmäinen jakso meni vähän sinne päin mitä oli suunniteltu. Palloa saatiin välillä sisällekin ja puolustus oli kohtuullista, joskin turhia nukahduksia tuli liikaa. Pikkutauolla painotettiin, että tiivistetään puolustusta, vaan kuinkas kävikään. Sehän päinvastoin levähti aivan täysin käsiin. Meidän ukot eivät tehneet asioita lainkaan niin kuin on sovittu, vaan kukin teki vähän niin kuin itse halusi. Tästä seurauksena oli se, että puolustuksemme vuosi kuin seula. Ja kun palloa sai puolustuspäässä jatkuvasti noukkia korisukasta, niin samalla hiipui myöskin hyökkäyksemme. Isolle tauolle mentiin näin ollen vastustajan seitsemän pisteen johdossa.
Puoliajalla rukkasimme hieman puolustusta. Tämä tuotti tulosta ja toimi hienosti. Loppupelin ajan vastustaja ei enää saanut juurikaan helppoja koreja aikaiseksi. Muutamia yksittäisiä nukahduksia toki sattui, mutta pääosin puolustuksemme piti erittäin hyvin, josta osoituksena EBT:n koko toisella puoliajalla tekemät yhteispisteet 16. Jostain syystä kuitenkin hyökkäyksemme oli edelleen täyttä tervanjuontia ja korien tekeminen tuntui kovin tuskaiselta. Hyvistäkin paikoista sudittiin palloa huolella ohi. Onneksi selvästi parantunut puolustuspelaamisemme antoi tänäänkin mahdollisuuden taistella voitosta. Loppusummerin soidessa Taiteilija onnistui vielä hienosti puolen kentän buzzer beaterissa ja pussittipa kaupan päälle tulleen And1-vapaaheitonkin. Näin peli päättyi meidän riehakkaissa voittotunnelmissa.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Nökö, Henna, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Toisen puoliajan parantunut puolustuspelaaminen (jokohan ensi kerralla heti alusta asti?).
27.1. I-d. Hovirinta
Ura White - Pyrintö 79 - 39 (29-7, 15-2, 18-15, 17-15)
Whiten kevätkauden avaus kakkoskodin (tunnetaan myös Hovirinnan koulun salina) parketilla. Ennen peliä pojille simppelit ohjeet - puolustuksessa hirveä yliaggressiivinen tsemppi ja hyökkäyksiin mentäisiin vauhdilla, vaikka hiukan järjen kustannuksellakin. Ja kas kummaa, vanha sanonta piti tällä kertaa paikkaansa - sitä saa, mitä tilaa!
Pojat puolustivat antaumuksella ja hyökkäyksiin lähdettiin vauhdilla. Ilahduttavasti järkikin pysyi pääsääntöisesti mukana. Jakso meille murskaavasti 29-7. Toisella jaksolla puolustus tiivistyi entisestään. Tamperelaiset saivat kasaan tasan 2(!) pistettä. Valitettavasti samalla meillä alkoi hieman järki jäätyä ja sen seurauksena viimeistelymme hyökkäyksissä nikotteli. Jakso kuitenkin tylysti 15-2 meille.
Toisella puoliajalla selvässä johtoasemassa ei keskittyminen ihan pysynyt kasassa. Otteisiin tuli pientä löysyyttä ja pelleilyä. Kolmannen jakson puolivälissä piti oikein ottaa aikalisä ja muistuttaa poikia asenteen ja peliasun muodostamasta kombinaatiosta. Loput jaksosta sujuikin taas oikein mallikkaasti. Viimeinen jakso oli sitten kyllä jo varsinaista pelailua, jota tuli itsekin hieman ruokittua. Iloisella ilmeellä rallatellen mentiin peli loppuun asti. Ilahduttavasti kaikki yhdeksän mukana ollutta ukkoa pääsivät pisteiden makuun!
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Koko joukkueen ensimmäisen puoliajan tekemisen taso, erityisesti puolustuspäässä. .
21.1. VK I-d. Turku
TuNMKY - Ura 67 - 57 (19-13, 24-22, 16-9, 8-13)
Paikalliskamppailu, jonkalaisia on nähty aiemminkin. Turkulaisilla oli selvästi enemmän nälkää tapella voitosta. Näin he veivätkin kaikki irtopallot mitä salissa näkyi. Ensimmäinen jakso oli meiltä synkkä molemmissa päissä kenttää. Toisessa erässä hyökkäyspäässä alkoi tulla mukavia onnistumisia, mutta puolustuspää vuosi vain entistä pahemmin. Emme pysyneet yhtään 1vs1 tilanteissa oman miehen matkassa.
Toinen puoliaika ei juuri muutosta tuonut. Puolustus toki alkoi pitämään hieman paremmin, mutta vastaavasti hyökkäyksemme tyrehtyi ihan täysin. Kolmen pelatun erän jälkeen olimme perässä jo viisitoista pistettä. Neljännelle jaksolle saimme vihdoin kaivettua hyvän taisteluilmeen. Kohentuneen puolustuspelaamisen ansiosta nousimme jo neljän pisteen päähän, mutta emme sen lähemmäs. Korien tekeminen oli tällä kerralla liian vaikeata. Tämän pelin hävisimme mentaalipuolella sata-nolla. Vastustajalla oli halua selvästi enemmän. Meillä vastaavasti ei keskittyminen ollut siellä päinkään. Toivottavasti tästä saimme hyvän opetuksen ja tulevaisuudessa nähdään paremmin keskittynyt Ura.
Mukana: Isäntä, El Capitano, AllStars, Ekku, Axel, Ilmojen Valtias, Leca, Taiteilija, Mats ja Ramses.
Valopilkku: Koko joukkueen viimeisen jakson parantunut puolustaminen.
21.1. II-d. Tampere
TaNMKY - Ura Red 38 - 62 (7-24, 8-18, 10-10, 13-10)
Ensimmäinen puoliaika oli kuulemma ollut melkoista ilotulistusta, jossa onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Toisella puolikkaalla jalka hieman nousi kaasulta, mutta ihan hyvin peli rullasi tuolloinkin. Kaikki mukana olleet ukot pisteille.
Mukana: Tinde, Jaska, Kauri, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Eero, nappipeli, jossa tuli pisteitä, syöttöjä ja levypalloja.
15.1. II-d. Hovirinta
Ura Red - Rahola 49 - 59 (12-12, 10-12, 9-18, 18-17)
Ensimmäistä puoliaikaa en nähnyt VK:n pelin takia. Tilanne puoliajalla kuitenkin täysin avoin tamperelaisten johtaessa 22-24.
Toinen puoliaika alkoi meiltä mollivoittoisesti. Vastustaja vei heti kättelyssä 7-0 runin ja meillä oli hankaluuksia löytää syötöllä omaa ukkoa. Pikkuhiljaa erän edetessä saimme paremmin ja paremmin juonesta kiinni. Tiedä sitten mitä käärmekeittoja Coach K pienellä erätauolla pojille juotti, mutta meno ja meininki oli viimeisellä neljänneksellä aivan toista kuin murheellisella kolmannella jaksolla.
Jätkät rupesivat puolustamaan tosissaan ja hyökkäämään kovaa kohti koria. Hienoja harjoiteltuja kuvioita ja niistä viimeistelyjäkin nähtiin useita. Pari minuuttia ennen pelin loppua pojat olivat kirineet 11 pisteen takamatkan kiinni ja menneet jo pinnalla ohikin. Sitten valitettavasti taisi hiukan loppua bensa meikäläisten koneesta. Vastustaja teki tähän väliin pari koria ja meni ohi ja lopussa olimmekin pakotettuja rikkomaan. Rahola teki tarvittavat lisäpisteet vapariviivalta, kun taas me emme lopussa saaneet enää kartutettua omaa pistepottiamme kirvelläkään. Huolimatta viimeisen jakson hienosta taistelusta sarjapisteet lähtivät vieraiden matkaan.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Kauri, Eero, Nikke, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Mara, hienoja ja rohkeita tuloksellisia ajoja. (Coach K:n valinta).
15.1. VK I-divari, Salo
Vilpas - Ura 62 - 59 (12-22, 13-5, 19-14, 18-18)
Tällä kerralla olimme paremmin hereillä kuin mitä edellisissä tämän sarjan peleissä. Ensimmäisen korin pojat tekivät jo kahden sekunnin pelin jälkeen. Muutenkin meno oli varsin mukavaa molemmissa päissä kenttää pois lukien haluttomuus levypallokähinöissä, joten jakso meille kymmenellä pisteellä. Toinen jakso olikin sitten taas se pakollinen katastrofijakso. Pallo ei tahtonut mennä sisään taas mistään. Osin tästä ansio kuului salolaisten tiivistyneelle puolustukselle, jolla he saivat meidät heikompiin ratkaisuvalintoihin. Osin sudittiin ihan vaan omatoimisesti helppojakin ohi. Näin ollen puoliajalla yks-kaks yllättäen ero olikin enää vaivaiset pari pinnaa meille.
Kolmas puoliaika oli hyökkäyksessä hieman parempaa, mutta vastaavasti puolustus alkoi vuotamaan enemmän. Näin Vilpas oli jo siirtynyt kuskin paikalle ennen viimeistä jaksoa. Siinä saimme pienen tasonnoston aikaiseksi. Kuroimme eron kiinni ja menimme jo hiukan ohikin. Loppuminuuteilla meille kävi puolustuksessa useampi nukahdus putkeen ja vastustaja kiitti kolmasti kolmosen takaa. Viimeinen 15 sekuntia ja vastustaja johtaa pisteellä. Otamme virheen ja pakotamme heidät vapariviivalle. Molemmat ohi, eli juuri se mitä tavoiteltiin. Mutta, mutta. Koko pelin tökkinyt levypallopeli kulminoitui tähän tilanteeseen. Vastustajalle siis hyökkäyslevy ja virheemme kautta uudelleen vaparille. Tällä kerralla molemmat sisään, kun aikaa oli jäljellä enää seitsemän sekuntia. Aikalisä. Piirrettiin kuvio ja saatiin heitto ilmaan, mutta tällä kerralla ei ollut kyllä lähelläkään koria. Näin Vilpuralle ansaittu kolmen pisteen taisteluvoitto.
Mukana: Rapu (polvi kipeytyi, eikä ukko juuri pystynyt pelaamaan), Henna, Isäntä, Ramses, El Capitano, Taitelija, Leca, Nökö, Julle ja Axel.
Valopilkku: Lecan nousu sarjan vaparitilaston kärkeen.
8.1.2017 VK I-divari, Tampere
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Nökö, Axel, Mats ja Taiteilija (sekä kannustusjoukoissa Ekku ja AllStars).
Välierä: Ura - Vilpas 64 - 58 (17-12, 22-18, 10-18, 15-10)
Pitkä matka Joensuuhun ja vastaan asteli Vilpas. No matkailu avartaa. Saimme kymmenen ukkoa jalkeille, kun Ekun flunssa otti takapakki, eikä äijä ollut pelikuntoinen. Valimistautuminen otteluun sujui hyvin ja tekeminen näytti keskittyneeltä.
 |
| Joensuun kävijöiden taidonnäytteitä. |
Peli sujui varsin tasaisissa merkeissä läpi ottelun, eron ollessa suurimmillaan meille 11 pistettä ja Vilppaalle pisteen verran. Muuten pelimme oli hyvää, mutta annoimme omassa päässä salolaisille aivan liikaa hyökkäyslevypalloja ja toisaalta hyökkäyspäässä sudimme korin läheltä tolkuttoman paljon ohi. Näiden puutteidemme myötä Vilpas roikkui mukana aivan ottelun loppuhetkille saakka. Lopussa vastustaja oli pakotettu rikkomaan meitä, mutta Taiteilija hoiti homman vapariviivalta lopullisesti kotiin.
Valopilkku: El Capitano, pisti palloa pussiin ja taisteli levypalloistakin upeasti.
Finaali: Kataja - Ura 96 - 57 (28-11, 26-10, 24-20, 18-16)
Pitkä turnausreissu, lyhyehkö palautumisaika, notkuminen sisällä hallissa, heikko alkulämmittely, usko puute. Siinä listaa mahdollisista syistä miksi loppuottelu Katajaa vastaan alkoi meiltä katastrofaalisen huonosti. Seitsemän pelatun minuutin jälkeen isännät johtivat uskomattomasti 22-0. Enpä ole ennen moista vastaanottavana osapuolena kokenut. Hieman otteemme alun jälkeen paranivat, mutta koko ensimmäinen puoliaika oli varsinaista tragediaa. Taukoon mennessä meillä oli mm. kasassa jo 20 menetystä, kun pisteitä oli vain 21.
Puoliajalla kopissa päätettiin, että nyt aloitetaan vihdoin pelaamaan. Katsotaan mihin se riittää, mutta ainakin jäisi sitten parempi maku suuhun. Tekeminen paranikin huomattavasti, erityisesti hyökkäyspäässä. Puolustusta emme kuitenkaan tällä kerralla saaneet betoniseksi millään ilveellä. Siitä on kyllä nostettava pojille hattua, että loppuun asti kentällä olleet kuitenkin tsemppasivat täysillä. Kataja oli tässä ottelussa lopulta selvästi parempi ja ansaitsi voittonsa. Onnittelut Joensuuhun.
 |
| Hopeamitalistit. Hymyt irtosivat vasta Mäkkärin pieruvitsin jälkeen. |
Valopilkku: Taiteilija, varsinkin toisella puoliajalla taisteli ja tsemppasi hullun lailla ja puolusti herhiläisenä.
9.4. I-d. aluefinaalit, Loimaa
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, Jo-El, El Capitano, Julle, Ekku, Nökö, Axel, Mats ja Taiteilija (sekä polvivaivainen AllStars huoltojoukoissa).
Välierä: Ura - Lieto-Koris 79 - 53 (17-22, 26-8, 14-17, 22-6)
Välierässä kohdattiin naapurikylän pojat. Liekö ollut meidän ukoilla hieman asennevammaa vai aloittivatko lietolaiset vain pelin hyvin, mutta olimme ensimmäisellä jaksolla aivan unessa. Puolustuspäässä hävisimme 1vs1 tilanteita solkenaan, joista vastustaja pääsi rokottamaan. Lisäksi puolustuspäämme levypallot menivät aivan liian usein naapurin näppihin. Näin ensimmäinen jakso yllättäen kirjattiinkin Lieto-koriksen nimiin. Toisella jaksolla tekemisemme taso sitten parani jälleen molemmissa päissä kenttää. Palloa pistettiin koriin läheltä ja kaukaa, samalla puolustus alkoi olla kovaa luokkaa. Näin puoliajalle mentiin meidän selvässä johdossa.
Puoliajalla asennevammasta ja keskittymisestä saatiin pukukopissa taas esimerkki, kun suurin kysymys tuntui olevan se, että mitä ruokaa olisi pelin jälkeen tarjolla. Niinpä ei oikeastaan yllättänyt, että kolmas jakso meni taas lietolaisten nimiin. Viimeinen jakso oli sitten taas meidän näytöstä. Harvinaisen paljon pelimme aaltoilee edelleen yhden pelin sisällä. Hyvän ja huonon jakson välinen ero on aivan valtava. Jotakin tasaisuutta olisi syytä tulevaisuudessa löytää.
Valopilkku: Ramses, sytytti joukkueen tällä kerralla kolmosilotulituksellaan. Pikkupilkku: Ekku, ennakkoluulotonta ja rohkeaa pelaamista hyökkäyspäässä ja pakkipää oli totutun hyvää.
Finaali: LoKoKo - Ura 82 - 56 (10-16, 25-10, 21-13, 26-17)
Finaalissa vastaan asettui SM-sarjaa kauden verran tahkonnut LoKoKo. Peli alkoi meidän osaltamme hieman tunnustelleen ja pallo poltteli näpeissä. Puolustus oli onneksi ihan pitävää. Jakson puolen välin jälkeen aloimme saamaan palloa koriinkin ja samalla vastustajalle ei juuri enää onnistumisia tullut. Näin ensimmäisen jakson jälkeen olimme hienosti johdossa.
Loput kolme erää menivät kuitenkin isäntien komennossa. He onnistuivat luomaan erinomaisia korintekopaikkoja ja meidän oli huomattavasti vaikeampi päästä nostamaan helppoja koreja. Suurin syy tähän oli loimaalaisten selvästi parempi pelikovuus. He menivät tilanteisiin vahvemmin, härskimmin ja kovempaa kummassakin päässä kenttää. Sanoisin, että siinä oli suurin ero, ei taidoissa, joukkuetaktiikassa tai missään muussakaan sellaisessa. Toivottavasti tästä tarttui pojille jotain eväitä tuleviin harjoituksiin. Pelin jälkeen siis läntisen alueen B-poikien hopeiset mitalit ripustettiin meidän ukkojen kaulaan. Hopee ei ollut tälläkään kerralla häpee.
Valopilkku: Taiteilija, oli jälleen varsinainen duracell-pakkaus ja haali mm. 7 levypalloa enemmän kuin seuraavaksi parhaalla levypalloukolla.
2.4. VK I-d. Littoinen
Ura - Pyrintö 83 - 71 (23-18, 27-10, 13-18, 20-25)
Runkosarjan viimeiseen peliin olimme saaneet vieraat tampereelta. Ensimmäinen jakso oli vielä pientä tunnustelua, jossa hyökkäys toimi jo ihan mukavasti, mutta puolustuksessa tuli turhia nukahduksia. Toinen jakso oli sitten jo kiitettävää tekemistä kummassakin päässä kenttää. Palloa laitettiin mukavasti koriin ja puolustus alkoi pitämään. Jaksopisteet 27-10 kertovat hyvin ottelun kuvasta tuossa vaiheessa.
Tiedä sitten tuliko puoliajalla jo hyvän olon tunne puseroon. Samalla Pyrintö siirtyi loppupelin ajaksi paikkapuolustukseen, niin meidän hyökkäyksemme tyrehtyi kolmannen jakson ajaksi lähes kokonaan. Viimeiselle jaksolle löysimme lääkkeet paikkaa vastaan, mutta samalla meidän oma puolustuksemmekin vuosi aina vain enemmän ja enemmän. Näin manselaiset voittivat toisen puoliajan 10 pisteellä, vaikka eivät tosissaan voitosta kyllä missään vaihessa enää taistelleetkaan.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Julle, Henna, Nökö, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Julle, palasi loukkaantumisen jälkeiseltä pitkältä tauolta ja pelasikin heti terhakkaasti ja ennakkoluulottomasti molemmissa päissä kenttää.
24.3. I-d. Pori
BC Sisu - Ura White 59 - 74 (18-15, 14-15, 18-22, 9-21)
Ensimmäinen reissu valmentajana Poriin. Vastassa hyvin harvoin kohdattu BC Sisu. Mukaan oli saatu vaivaiset seitsemän ukkoa, kun pitkin päivää puhelimeen ropisi sairastumis- tms. ilmoituksia. Liekö pitkällä matkalla ollut osuutta, mutta alkuverryttely oli melko löysää ja huolimatonta. Sanoinkin pojille, ettei verryttely lupaa kovin hyvää pelin alkuun. No itse asiassa startti oli meiltä hetken ihan tehokasta.
Vastustaja pelasi koko pelin alusta asti paikkapuolustusta. Otimme kuitenkin 0-6 johdon, jonka jälkeen kävi sitten juuri niin kuin pelkäsinkin. Hyökkäys meni roiskimiseksi ja puolustuksessa oltiin vain puolustavinamme. Olisiko ollut 12-6 vastustajalle kun otin aikalisän. Puolustus oli puheenaiheena. Hyökkäyksessä ei mitään kummempaa teemaa. Hiukan se tekeminen siitä parani loppujaksolle. Toinen jakso oli isossa kuvassa samantapainen kuin ensimmäinenkin, mutta molemmissa päissä kenttää oli aavistuksen parempaa tekemistä. Tässä vaiheessa Ramses piti meitä lähes yksinään pelissä mukana tekemällä kerta toisensa jälkeen kovia koreja.
Ison tauon jälkeen tekeminen parani sitten kaikilla selvästi kummassakin päässä kenttää. Vastustaja sai kyllä kolmennella jaksolla kasaan vielä 18 pistettä, mutta joutuivat tekemään todella kovia koreja niiden eteen. Meillä alkoi Ramseksen lisäksi muutkin löytää pallolle väylää renkaan läpi. Meiltä kävi ukot entistä vähemmäksi, kun Ekku sai ikävän iskun polveen ja joutui jättämään pelit sikseen.
Viimeisellä jaksolla pelasimme vihdoin siihen malliin kuin osaamme. Puolustus oli pitävää ja hyökkäyksessä pallo teki töitä löytäen vapaita ukkoja milloin mistäkin. Isännät pelasti rökälenumeroilta vain meidän yskinyt kaukoheittopelimme, vaikka kolme kolmosta toki viimeisellä jaksolla upotimmekin.
Mukana: Rapu, Ramses, Julle, Ekku, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Ramses piti porilaisia alamaisinaan. Puoliaikaan asti ukko piti meidät hyökkäystehoillaan lähes yksin mukana pelissä. Lopulta komea uusi uran piste-ennätys!
18.3. VK I-d. Littoinen
Ura - NamikaLahti 76 - 57 (25-8, 13-21, 23-13, 15-15)
Jos päivän aiemmassa pelissä Redin ukot menivät aallon pohjan ja harjan väliä, niin samaa kaavaa noudattivat ukkomme tässäkin pelissä. Tiedä sitten missä kohdin Lahti-Kaarina väliä lahtelaisten jalat olivat jääneet, mutta meiltä aivan murskaava 19-0 aloitus. Enpä ole ennen moista löylytystä nähnyt. Puolustimme aggressiivisesti, riistimme ja juoksimme nopeita toiseen päähän. Siinäpä se lyhykäisyydessään.
Ensimmäisellä erätauolla taisi tulla hieman hyvä olo puseroon, sillä ainakin tekemisen taso romahti. Kävi samoin kuin edellisenä viikonloppuna Honkaa vastaan, että ei puolustettu, muttei hyökättykään. Vastustaja vei meitä lähes koko jakson kaventaen pahimmillaan eron jo viiteen pisteeseen 33-28. Loppujaksosta saimme taas hieman onnistumisia ja isolle tauolle yhdeksän pisteen johdossa.
 |
| Namikan Aatu Selkee voi aitiopaikalta vain ihastella Ramseksen tyylikästä hypypheittoa. |
Käytimme koko puoliajan koppipalaveriin. Käytiin läpi mikä mättää ja miten tästä eteenpäin. Tiedä sitten mikä auttoi, mutta kolmas jakso oli meiltä taas hyvää tekemistä. El Capitano otti joukkueen jälleen kerran reppuselkäänsä ja pisti palloa oikein urakalla pömpeliin. Ja mikäs oli laittaessa kun kaverit jakelivat namupasseja. Ottelu oli käytännössä paketissa kolmen jakson jälkeen 61-42. Viimeinen jakso mentiinkin sitten sulassa sovussa kori korista ja pelailtiin ottelu päätökseen.
On se kumma miten tämän porukan otteet voivat yhden ottelun sisällä heitellä niin paljon. Ja ymmärrän kyllä, että kyseessä ovat vasta B-juniorit ja n. 15-v. pojat, joiden otteiden kuuluukin heittelehtiä. Mutta silti. Meidän poikien tason vaihteluväli on uskomaton. Parhaimmillaan pärjättäisiin mitä tahansa Sm-sarjan porukkaakin vastaan ja seuraavan hetken esityksillä ei alueen sarjassakaan kunnian kukko laulaisi.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Mats, Nökö, Henna ja Taiteilija.
Valopilkku: Ramses pelasi hienon pelin, tekemällä paljon tilastoissa näkymätöntä työtä. No näkyyhän tilastoissa palkintona mahtava +/- saldo +33. Pikkupilkku: El Capitano, olihan taas päiväpuhde!
18.3. II-d. Horivinta
Ura Red - BC Nokia 66 - 49 (15-15, 17-11, 9-12, 25-11)
Redsin sarjakauden päätöspeliin saatiin tällä kerralla harvinaisempia vieraita, kun BC Nokia ukot astelivat Hovirinnan hurlumhei-halliin. Penkillä jöötä pitivät Mirko ja Mäkkäri. Pelin kulku oli kuin junioripelin karikatyyri eli hyvät ja huonot jaksot vuorottelivat tasaisesti ja niiden välinen ero oli lähes kilometrin mittainen.
Aloitimme pelin tuollaisella synkällä jaksolla. Viiden minuutin jälkeen vastustaja oli keulilla pistein 2-12. Pikkuhiljaa aikalisien ja vaihtojen myötä homma kääntyi äkkiä meille ja veimme loppujakson pistein 13-3. Näin ensimmäiselle tauolle marssittiin kutkuttavasti tasatilanteessa. Toisen jakson alkuun Leksa nosti meidät ensimmäistä kertaa johtoon ja yleisössä oltiin sitä mieltä, että myös tavoittamattomaan johtoon. Tuo ennustus osoittautui paikkaansa pitäväksi, mutta ennen kuin peli oli pelattu loppuun seurasi vielä syviä aallonpohjia ja hienoa surffausta aallonharjoilla.
Kolmannella jaksolla meiltä meinasi hajota konsepti ihan täysin. Kohelluksessa laitettiin ylivaihde päälle, eikä pallo löytänyt enää millään ilveelläkään korirenkaasta läpi. Kaikeksi onneksi puolustus piti kuitenkin tässäkin vaiheessa. Viimeisellä erätauolla. pojat saatiin taas rauhoitettua pelaamaan meidän omaa peliämme ja tulos oli aika näyttävää. Koreja syntyi kuin liukuhihnalla, usean ukon voimin. Pelin ensimmäistä viittä minuuttia lukuun ottamatta puolustus oli tänään hyvää. Palloista taisteltiin ja oltiin valmiina auttamaan kaveria. Näin vastustaja jäi pelissä alle 50 pisteeseen. Hienoa.
Mukana: AT, Jaska, Jo-El, Eero, Julle, Nicce, Härkä, Kape, Leksa ja Iilimato.
Valopilkku: Koko porukalla oli iloinen ja taisteleva meininki läpi ottelun.
12.3. VK I-d. Espoo
Honka - Ura 81 - 94 (22-32, 13-26, 34-22, 12-14)
Olipa hyvin erikoinen ottelu upeissa Honkahallin puitteissa. Ensimmäisellä puoliajalla teimme mukavasti pisteitä vaikka olimmekin viimeistelyssä huolimattomia. Puolustuskin alkoi alun uneliaisuuden jälkeen toimimaan. Puoliajalla meillä oli jo hieno 23 pisteen johto.
 |
| Ilmeestä päätellen El Capitano on päättänyt nostaa pallon ja Hongan pelaajan koriin molemmat yhdellä kerralla. |
Pelin toinenkin puoliaika alkoi meiltä oikein mukavasti ja veimme pari ensimmäistä minuuttia 5-12, venyttäen eron jo 30 pisteeseen. Mutta sitten! Koko paketti hajosi ihan totaalisesti. Täysin käsittämättömästi hyökkäyspään kohellus meni aina stratosfäärisiin lukemiin asti ja samaan aikaan puolustus nukkui Ruususen unta. Ajasta 22:48 - 34:12 Honka vei meitä lukemin 35-10, kuroen eron pienimmillään jo viiteen pisteeseen. Lopussa onnistuimme uudelleen hieman nostamaan tasoamme. Otimme ohjakset jälleen omiin käsiimme ja hoidimme pisteet tyylikkäästi kotiin.
Mukana: Rapu, Ramses, El Capitano, Taiteilija, Ekku, Mats, Axel, Henna, Ilmojen Valtias ja Leca.
Valopilkku: El Capitano, latoi taululle kokonaisuudessaan aika hurjan tilastorivin.
11.3. II-d. Hovirinta
Ura Red - TuNMKY 67 - 69 (19-23, 19-8, 23-14, 6-22)
Kyllä se vaan niin on, että paikalliskamppailu on aina paikalliskamppailu. Ei puuttunut tunteita eikä tilanteita tästäkään ottelusta. Ensimmäinen jakso oli meiltä hieman hapuilevaa ja pallo poltteli hyökkäyspäässä näpeissä. Samalla vastustaja pääsi aina välillä turhan helposti nostamaan layuppeja sisään. Näin olimme pienessä takaa-ajoasemassa 19-23 jakson jälkeen. Toinen jakso alkoi vielä samoissa merkeissä. Pikkuhiljaa pojat alkoivat pelaamaan paremmin ja paremmin. Hyökkäyksessä mentiin rohkeasti kohti koria ja pallo liikkui mieheltä toiselle mukavasti. Samalla aloimme puolustamaan paremmalla sykkeellä. Ukot pistivät kroppaa likoon ja taistelivat hurjasti irtopalloista. Puoliajalla olimmekin ansaitusti viiden pisteen johdossa 38-33.
Kolmas jakso jatkui vielä samalla hienolla meiningillä. Jopa kahdeksan eri ukkoa pisteille. Viimeiselle tauolle päästiin mukavassa 14 pisteen johdossa 61 - 47. Neljännellä jaksolla valitettavasti unohdimme kollektiivisesti, että miten sitä palloa pistettiin pussiin. Kun me emme juuri pistepottiamme saaneet kartutettua, niin turkulaiset tulivat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, mennen lopulta harmittavasti kahdella pinnalla ohikin. Kokonaisuudessaan kuitenkin meidän ukoilta oikein positiivinen ja taisteleva esitys. Ilahduttavasti myös tässä pelissä jokainen meidän ukko osallistui pisteiden tekoon.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Tinde, pelasi hienon pelin ja laittoi palloa pussiin. Pikkupilkku: Härkä, lunasti esityksellään Mäkitalolta jopa kebabin.
11.3. I-d. Hovirinta
Ura White - RaPy 98 - 49 (21-20, 24-18, 19-4, 34-7)
Saimme vieraita kaukaa Hämeestä eli Raholan Pyrkivän Tampereelta. Meidän ukot olivat hyvissä ajoin paikalla ja lämmittely näytti kaikin puolin terävältä. Mutta kuten tunnettua, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Aloitimme pelin todella löysästi. Kuuden peliminuutin jälkeen olimme käsittämättömästi häviöllä 11-18. Hyökkäyspelimme toimi ihan mukavasti, mutta palloa laitettiin hyvinkin mielikuvituksekkaasti loistavistakin paikoista ohi. Paikkoihin päästiin kuitenkin mukavasti. Puolustus sen sijaan oli täysin tahdotonta. Aikalisän ja muutaman vaihdon jälkeen alkoi vihdoin puolustuskin jossain määrin toimimaan ja pidimmekin vastustajan erän viimeiset vajaat neljä minuuttia nollilla. Toinen jakso oli lähes tulkoon ensimmäisen toisinto. Eli hyökkäyksessä paikkoja oli vaikka mihin ja puolustus vuosi.
 |
| Jo-El ja Axel palloskriinin puolustuksessa. |
Puoliajalla teroitettiin puolustamisen merkitystä. Vihdoin se alkoi myös pitämään. Hyökkäyksessä oil edelleen tuhlaajapoikien kevätkokous, mutta parantunut pakkipää auttoi ratkaisemaan pelin jo pakettiin. Viimeisellä jaksolla aloimme sitten pistämään palloa jo koriinkin. Jokainen ukko pääsi pelin tiimellyksessä pisteille. Kun puolustus oli edelleen vedenpitävää, niin loppulukemiasta tuli melkoisen komeat.
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Härkä, Axel, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Jo-El, pitkään vaivannut polvi oli tänään kunnossa ja ukko pelasi heti kirkkaasti kauden upeimman pelinsä, jonka ohessa uusi piste-ennätys.
6.3. II-d. Pori
BC Sisu white - Ura Red 45 - 69 (9-9, 15-22, 10-16, 11-22)
Reportteri ei ollut mukana nauttimassa satakuntalaisesta vieraanvaraisuudesta.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Jo-El, Eero, Nicce, Härkä, Mara ja Kape.
5.3. VK I-d. Littoinen
Ura - Kataja 98 - 97 (29-24, 23-30, 27-12, 19-31)
Olimme saaneet pitkänmatkan vieraita aina Joensuusta asti, kun sarjaa puhtaalla pelillä hallinnut Kataja saapui Littoisten hornankattilaan. Mäkkärin pukkarissa käymien pelin teesien jälkeen huomautin pojille, etten ole koskaan hävinnyt Katajalle, en pelaajana, enkä valmentajana. Olin sitä mieltä, että pidetään asian laita ennallaan.
Meitä keskitalvella vaivanneesta hyökkäyspelin tukkoisuudesta ei tässä pelissä ollut enää jälkeäkään. Hyökkäsimme hyvin kohti koria tai otimme vapaita kolmosia. Ja tulosta tuli, mukavasti vieläpä useamman ukon toimesta. Meiltä lopulta viisi pelaajaa kaksinumeroisille pisteille.
 |
| Taiteilijan tyylikäs hyppyheitto. Tilanteesta ei puhallettu virhettä. Olisikohan pitänyt? |
Mukana: Isäntä, Rapu, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Nökö, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkut: Henna, hyökkäyksessä meni tuloksekkaasti kohti koria ja puolustuksessakin oli nyt kovaa yritystä. Kauden paras esitys. Taiteilija, lähes tripla-tupla 18p/8r/8lp ja päälle vielä viisi syöttöä, pelimme sydän. El Capitano, kirurgin veitsi oli jälleen huipputerässä viimeistellen hurjalla teholla. Taisteli myös levareista kiitettävästi.
19.2. I-d. Lieto
Lieto-Koris - Ura White 61 - 90 (9-11, 21-27, 13-32, 18-20)
Olipahan ottelu. Oltiin kivet ja kannot kääntämällä saatu hiihtoloman alkuun haalittua yhdeksän ukkoa pelipaikalle. Näistä Jo-El ilmoitti jo alkuverryttelyssä, että jalat on sökönä, eikä hän varmaan pysty pelaamaan. Äijä kävi kuitenkin ekalla jaksolla koittamassa kuinka sujuu, mutta pyysi jo reilun minuutin jälkeen vaihtoon ja sanoi, ettei pysty pelaamaan. Pelureista oli siis pulaa.
Jos normaalisti olemme aina isokokoisempi joukkue, niin tällä kerralla oli toisin. Ilmojen Valtias oli ainoa iso pelaajamme, joka oli Lietoon saapunut. Muut olivat enemmän tai vähemmän tättähäärä-osastolta. Pelin kulku vielä lyhyesti. Ensimmäisellä jaksolla puolustettiin ihan hyvin, mutta hyökättiin miten satttuu. Toisella jaksolla hyökättiin hyvin, mutta puolustettiin miten sattuu. Kolmannella jaksolla hyökättiin ja puoluestettiin hyvin. Neljännellä jaksolla hyökättiin vielä kohtuullisesti. Pelaajapula oli lopulta jo melkoinen kun Mats ja Leca olivat lentäneet suihkuun, Jaska valitteli vatsaansa ja Ekulta vääntyi sormi, mutta niin vain saatiin viisi ukkoa pysymään kentällä loppuun asti. Loppulukemat olivat lopulta varsin selvät hienon kolmannen jakson ansiosta. Hieman ukot myös ihmettelivät kun joutuivat pelaamaan täysin uusilla pelipaikoilla. Hyökkäyksestä voikin antaa lopulta ihan puhtaat paperit.
 |
| Kahdeksan eri versiota layupista. Valitse oma suosikkisi... |
Valopilkku: Poikien pyynnöstä tuomari-Jocce, joka puhalluksillaan piti kaikki (pelaajat, toimitsijat, valmentajat ja yleisön) varpaillaan läpi ottelun.
18.2. II-d. Hovirinta
Ura Red - Vilpas Red 52 - 71 (10-15, 13-15, 12-24, 17-16)
Vastustajaksi saapui sarjaa puhtaalla pelillä johtanut Vilpas Red. Oli hienoa seurata poikien peliä, miten se kehittyy jopa yhden ottelun sisällä. Skriinit osuivat paremmin ja paremmin, kuviot muistettiin selkeämmin ja puolustus oli viimeisellä jaksolla jo ihan mallikasta. Hieman suuremmalla huolellisuudella molempien korien läheisyydessä, niin olisimme saattaneet hyvinkin taistella voitosta tässäkin pelissä. Upeasti jokainen ukko taisteli loppuun asti ja pienenä palkintona viimeinen jakso päätyikin meidän jaksovoittoon. Ilahduttavaa oli myös äijien rohkeus hyökkäyspäässä, mikä toi jokaisen pelaajan pistesarakkeeseen merkintöjä.
Mukana: AT, Jaska, Kauri, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Mats.
Valopilkku: koko porukan iloinen ilme. Pikkupilkku: Härkä, ukko alkaa omien tarkkojen heittojen lisäksi pikkuhiljaa löytämään hienosti myös joukkuekavereita vapaista paikoista.
.
12.2. VK I-d. Littoinen
Ura - FoKoPo 100 - 78 (26-18, 15-25, 21-20, 38-15)
Littoisten hornankattilaan asteli tällä kerralla vieraita Forssasta. Syksyllä olimme hävinneet pelin pitkälti vastustajan nopeisiin. Nyt painotettiin, että pidetään vauhtia yllä alusta loppuun asti, sillä forssalaiset pelaavat käytännössä koko pelin avausviisikollaan. Tavoitteena oli siis ns. juosta jalat alta.
Olimme edellisen viikonlopun pelin jälkeen hieman muuttaneet ja osin yksinkertaistaneet hyökkäystämme. Sehän toimi heti alusta asti. Nyt mentiin korille ja kovaa. Puolustettiin aggressiivisesti ja vastaavasti itse pidimme pallosta kiitettävästi huolta läpi pelin. Junnupelien tapaan tilanteet vaihtelivat puolelta toiselle ja kolmen pelatun jakson jälkeen olimme yli 80 pisteen tahdissa, mutta silti pisteen tappiolla 62-63. Sitten jysähti!
Vastustaja väsyi, eikä pysynyt enää kunnolla meidän perässämme. Näin heidän oli pakko siirtyä Forssalaiseen tyyliin paikkapuolustukseen (Loimaan lisäksi ainoa joukkue, joka pelaa paikkaa B-junnuissa). Mutta mitä sitten tapahtuikaan. Paikkapuolustuksella toivotaan tukittavan oma korialusta ja pakottaa vastustaja heittämään kauempaa. Meidän äijät pelasivat siten kuin eivät olisi viimeiseen 10 vuoteen muuta tehneetkään kuin harjoitelleet pelaamaan paikkaa vastaan. Sekä pallo että ukot liikkuivat iloisesti ja FoKoPon puolustus näytti enemmän sveitsiläiseltä reikäjuustolta kuin koriksen puolustukselta. Me laitoimme hienosti palloa sisään läheltä, vielä lähempää ja tarvittaessa tietysti myös kolmosen takaa (kolkit 5/6 neljännellä jaksolla). Näin saimme kerättyä kasaan tämän kauden korkeimmat jaksopisteet 38. Kun teimme koko pelissä yhteensä hienosti 100 pistettä, niin voidaan todeta, että hyökkäys toimi jälleen pienen suvantovaiheen jälkeen.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Axel, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: häikäisevä neljäs jakso ja läpi ottelun hyvä ja rohkea hyökkäyspelaaminen.
11.2. I-d. Hovirinta
Ura White - Raips 92 - 70 (20-18, 27-22, 22-12, 23-18)
Raisiolaiset saapuivat mittaamaan Whitemme päivän kuntoa ja hyväksi joutuivat sen toteamaan. Hyökkäyspelimme oli vaihteeksi taas iloista rallattelua, ja tuhlaajapoikamaisesta otteesta huolimatta saimme melkein sata pistettä kasaan. Olimme siis totuttuun tapaan huolimattomia viimeistelyissä ja syötöissä.
Yllättäen puolustamisessa oli tällä kerralla kovasti korjattavaa. Raipsin pojat pitivät meidän ukoille oikein kunnon oppitunnin miten hyökkäyslevypalloihin mennään kovaa. Meidän pelurit seurasivatkin oppituntia silmä tarkkana aitiopaikoilta (kentällä seisten), että miten niitä hyökkäyslevypalloja oikein haetaan. Ensimmäisellä puoliajalla Raips vei aivan tolkuttoman määrä levareita meidän päässämme kenttää.
 |
| Jaska viilettää tuhatta ja sataa kohti layuppia. |
Mukana: Isäntä, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Henna, Axel, Mats, Taiteilija, AllStars ja Jaska.
Valopilkku: Ramses, pisti palloa pussiin oikein urakalla. Pikkupilkku: Jaska, pikakomennus Redistä ja ukkohan kirmasi heti kuin varsa kevätlaitumella ympäri kenttää.
5.2. VK I-d. Helsinki
Sykki - Ura 71 - 52 (11-8, 22-13, 16-17, 22-14)
Taisi olla koko poppoolle ensimmäinen vierailu Sykin betonisessa kotiluolassa. Kotona Monnarilla oltiin voitettu isännät komeasti yhdellä pisteellä ja tuosta lähdettiin parantamaan. Teemoina tähänkin peliin olivat tutut vauhti ja huolellisuus, höystettynä rohkeudella.
 |
| Siitä se matsi taas lähtee käyntiin. Tällä kerralla SYK:n betonibunkkerissa. |
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Henna, Mats, Julle (4min ja nilkka ympäri), Nökö, Ilmojen Valtias ja Axel.
Valopilkku: Julle painoi kentällä sen neljä minuuttia hyvällä itseluottamuksella ja intensiteetillä.
4.2. I-d. Hovirinta
Ura White - LoKoKo 41 - 55 (14-12, 6-20, 9-10, 10-13)
Saimme Kaarinaankin tuulahduksen B-poikien Sm-sarjasta kun ao. sarjaa pelaava LoKoKo saapui aluesarjan peliin parhaalla mahdollisella Sm-miehistöllään. Ennen peliä ohjeet pojille oli jatkaa siitä mihin Ukissa olimme jääneet, eli juostaan hyvin kenttää ja puolustetaan todella aggressiivisesti. Tiedostimme, että vastustaja on tällä kertaa eri kaliiperia ja näin sovimme, että se on se ja sama mitä tulostaulu näyttää, onnistumistamme mitattaisiin em. kahden kategorian perusteella.
Ottelu alkoi meiltä hieman tahmeasti. Ihan ei oltu terävimmillään puolustuksessa ja hyökkäys oli täyttä tervanjuontia. Neljän minuutin jälkeen aikalisä kun olimme 0-8 tappiolla. Tästä pojat aloittivatkin mukavan ryhtiliikkeen. Veimme hienosti loppuerän 14-4 ja näin johdimme ensimmäisen erän jälkeen. Toinen erä oli tällä kertaa se meidän perinteinen katastrofierä. Palloa ei saatu millään ilveellä enää koriin. Ei vaikka olisi ollut kuinka vapaa paikka tahansa. Samalla puolustuskin uinaili aina tasaisin väliajoin ja näin meitä vietiin erän verran lukemin 6-20.
Puoliajalla yritimme yksinkertaistaa hyökkäyspeliämme. Osin se onnistuikin. Nyt vain alkoivat turhat syöttöhassitkin syödä tehokkuuttamme. Palloa siis tyrkytettiin vastustajan käsiin ja silloin kun passi meni omille, niin sudittiin hyvistäkin paikoista ohi. Pakkipää sentään piti kohtuullisen hyvin. Erityisesti jäi mieleen kun Julle puolusti vastustajan reilu kaksimetristä sentteriä korin alla ja Julberthan voitti tuon kamppailun. Toinen puoliaika meni pisteiden osalta melko tasaisesti. Oli todella harmi, että Rapua lukuunottamatta muut olivat läpi ottelun hyökkäyspäässä syväjäässä, sillä olisimme edes kohtuullisella viimeistelytasolla voineet voittaakin pelin. Kaiken kaikkiaan onnistuimme pelin teemoissa (kentän juokseminen ja aggressiivinen puolustus) kuitenkin ihan kohtuu hyvin. Juosta olisimme voineet hieman paremminkin, mutta pakki oli varsin mallikasta, josta Sm-joukkueen tekemät 55 pistettä hienosti kertovatkin.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Joukkueen hyvä tsemppi puolustuksessa lähes läpi ottelun. Pikkupilkku: Rapun hyökkäyspeli.
1.2. II-d. Hovirinta
Ura C - Ura Red 72 - 39
Reportteria ei ollut mailla eikä halmeilla (samaan aikaan Ukissa). Huhupuheiden mukaan meidän ukoilla oli ollut suuria vaikeuksia pallon ylöstuonnissa, kun vastustaja oli prässännyt ylhäältä asti.
Mukana: Tinde, AT, Kauri, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
1.2. I-d. Uusikaupunki
Korihait - Ura White 47 - 88 (14-23, 12-18, 11-27, 10-20)
Keskellä viikkoa matka vei Ukiin Korihaiden vieraiksi. Tavoitteena oli juosta täysillä molempiin päihin ja olla puolustuksessa todella aktiivinen, painetta palloon laittaen. No eihän se peli ihan niin käynnistynyt. Vastustaja meni jo 12-6 johtoon. Ennen kuin aloimme hiukan heräilemään tähän peliin. Ensin meillä alkoi toimia puolustus ja siitä sitten heti perään aloimme juoksemaan helppoja koreja vastustajan kenttäpäätyyn. Tilanteessa 12-14 vastustaja otti aikalisän. Hyvä niin sillä nyt pääsimme ohjeistamaan poikia tarkemmin. Pistettiin korkin tiukkaan kiinni ja veimme loppuerän 2-9. Toinen erä oli varsin mukavaa tekemistä sekin. Hyökkäyksessä olimme vain hieman huolimattomia ja pallo ei aina pysynyt vauhdissa mukana. Tähän oli jo ennen peliä valmistauduttu ja pääasia oli, että vauhtia piisasi.
Puoliajalla homma muuttui vielä astetta paremmaksi. Vastustaja joutui tekemään hartiavoimin töitä päästäkseen edes korintekopaikkaan. Me sitä vastoin juoksimme kerta toisensa jälkeen nopeita toiseen päähän. Ja mikäli ei tullut nopeata, niin tarvittaessa pyssytimme kauempaakin koreja aina kolmen pisteen bonusviivan takaakin. Peli siis sujui ensimmäistä viittä minuuttia lukuunottamatta täysin meidän komennossamme. Ilahduttavasti jokainen ukoista pisteille, pistemäärien vaihdellessa 4-18 välillä.
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Henna, ukko puolusti kovaa ja hienosti taistellen. Pinnojakin tuli tehtyä mukavasti.
29.1. VK I-d. Littoinen
Ura - EBT 70 - 63 (24-19, 16-28, 14-6, 16-10)
Kolmen vieraspelin jälkeen pääsimme vihdoin jälleen kotiluolankin parketille. Teemat peliin olivat, että puolustuksessa vastustajan takuri, joka on joukkueensa moottori, puolustettaisiin pimentoon ja hyökkäyksessä pelattaisiin palloa sisälle, koska olimme selvästi isompi joukkue.
 |
| Ennen pelin alkua Turkukoris ry palkitsi El Capitanon Turun alueen joulukuun junioripelaajana! |
 |
| Ilmojen Valtias voittaa avausheiton selvästi. |
Puoliajalla rukkasimme hieman puolustusta. Tämä tuotti tulosta ja toimi hienosti. Loppupelin ajan vastustaja ei enää saanut juurikaan helppoja koreja aikaiseksi. Muutamia yksittäisiä nukahduksia toki sattui, mutta pääosin puolustuksemme piti erittäin hyvin, josta osoituksena EBT:n koko toisella puoliajalla tekemät yhteispisteet 16. Jostain syystä kuitenkin hyökkäyksemme oli edelleen täyttä tervanjuontia ja korien tekeminen tuntui kovin tuskaiselta. Hyvistäkin paikoista sudittiin palloa huolella ohi. Onneksi selvästi parantunut puolustuspelaamisemme antoi tänäänkin mahdollisuuden taistella voitosta. Loppusummerin soidessa Taiteilija onnistui vielä hienosti puolen kentän buzzer beaterissa ja pussittipa kaupan päälle tulleen And1-vapaaheitonkin. Näin peli päättyi meidän riehakkaissa voittotunnelmissa.
Mukana: Isäntä, Rapu, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Nökö, Henna, Mats ja Taiteilija.
Valopilkku: Toisen puoliajan parantunut puolustuspelaaminen (jokohan ensi kerralla heti alusta asti?).
27.1. I-d. Hovirinta
Ura White - Pyrintö 79 - 39 (29-7, 15-2, 18-15, 17-15)
Whiten kevätkauden avaus kakkoskodin (tunnetaan myös Hovirinnan koulun salina) parketilla. Ennen peliä pojille simppelit ohjeet - puolustuksessa hirveä yliaggressiivinen tsemppi ja hyökkäyksiin mentäisiin vauhdilla, vaikka hiukan järjen kustannuksellakin. Ja kas kummaa, vanha sanonta piti tällä kertaa paikkaansa - sitä saa, mitä tilaa!
Pojat puolustivat antaumuksella ja hyökkäyksiin lähdettiin vauhdilla. Ilahduttavasti järkikin pysyi pääsääntöisesti mukana. Jakso meille murskaavasti 29-7. Toisella jaksolla puolustus tiivistyi entisestään. Tamperelaiset saivat kasaan tasan 2(!) pistettä. Valitettavasti samalla meillä alkoi hieman järki jäätyä ja sen seurauksena viimeistelymme hyökkäyksissä nikotteli. Jakso kuitenkin tylysti 15-2 meille.
Toisella puoliajalla selvässä johtoasemassa ei keskittyminen ihan pysynyt kasassa. Otteisiin tuli pientä löysyyttä ja pelleilyä. Kolmannen jakson puolivälissä piti oikein ottaa aikalisä ja muistuttaa poikia asenteen ja peliasun muodostamasta kombinaatiosta. Loput jaksosta sujuikin taas oikein mallikkaasti. Viimeinen jakso oli sitten kyllä jo varsinaista pelailua, jota tuli itsekin hieman ruokittua. Iloisella ilmeellä rallatellen mentiin peli loppuun asti. Ilahduttavasti kaikki yhdeksän mukana ollutta ukkoa pääsivät pisteiden makuun!
Mukana: Isäntä, Ramses, Jo-El, Julle, Ekku, Henna, Nökö, Axel ja Mats.
Valopilkku: Koko joukkueen ensimmäisen puoliajan tekemisen taso, erityisesti puolustuspäässä. .
21.1. VK I-d. Turku
TuNMKY - Ura 67 - 57 (19-13, 24-22, 16-9, 8-13)
Paikalliskamppailu, jonkalaisia on nähty aiemminkin. Turkulaisilla oli selvästi enemmän nälkää tapella voitosta. Näin he veivätkin kaikki irtopallot mitä salissa näkyi. Ensimmäinen jakso oli meiltä synkkä molemmissa päissä kenttää. Toisessa erässä hyökkäyspäässä alkoi tulla mukavia onnistumisia, mutta puolustuspää vuosi vain entistä pahemmin. Emme pysyneet yhtään 1vs1 tilanteissa oman miehen matkassa.
 |
| Mäkkäri näyttää miten seuraava hyökkäystilanne pelataan. |
Mukana: Isäntä, El Capitano, AllStars, Ekku, Axel, Ilmojen Valtias, Leca, Taiteilija, Mats ja Ramses.
Valopilkku: Koko joukkueen viimeisen jakson parantunut puolustaminen.
21.1. II-d. Tampere
TaNMKY - Ura Red 38 - 62 (7-24, 8-18, 10-10, 13-10)
Ensimmäinen puoliaika oli kuulemma ollut melkoista ilotulistusta, jossa onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Toisella puolikkaalla jalka hieman nousi kaasulta, mutta ihan hyvin peli rullasi tuolloinkin. Kaikki mukana olleet ukot pisteille.
Mukana: Tinde, Jaska, Kauri, Eero, Nicce, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Eero, nappipeli, jossa tuli pisteitä, syöttöjä ja levypalloja.
15.1. II-d. Hovirinta
Ura Red - Rahola 49 - 59 (12-12, 10-12, 9-18, 18-17)
Ensimmäistä puoliaikaa en nähnyt VK:n pelin takia. Tilanne puoliajalla kuitenkin täysin avoin tamperelaisten johtaessa 22-24.
Toinen puoliaika alkoi meiltä mollivoittoisesti. Vastustaja vei heti kättelyssä 7-0 runin ja meillä oli hankaluuksia löytää syötöllä omaa ukkoa. Pikkuhiljaa erän edetessä saimme paremmin ja paremmin juonesta kiinni. Tiedä sitten mitä käärmekeittoja Coach K pienellä erätauolla pojille juotti, mutta meno ja meininki oli viimeisellä neljänneksellä aivan toista kuin murheellisella kolmannella jaksolla.
Jätkät rupesivat puolustamaan tosissaan ja hyökkäämään kovaa kohti koria. Hienoja harjoiteltuja kuvioita ja niistä viimeistelyjäkin nähtiin useita. Pari minuuttia ennen pelin loppua pojat olivat kirineet 11 pisteen takamatkan kiinni ja menneet jo pinnalla ohikin. Sitten valitettavasti taisi hiukan loppua bensa meikäläisten koneesta. Vastustaja teki tähän väliin pari koria ja meni ohi ja lopussa olimmekin pakotettuja rikkomaan. Rahola teki tarvittavat lisäpisteet vapariviivalta, kun taas me emme lopussa saaneet enää kartutettua omaa pistepottiamme kirvelläkään. Huolimatta viimeisen jakson hienosta taistelusta sarjapisteet lähtivät vieraiden matkaan.
Mukana: Tinde, AT, Jaska, Iilimato, Kauri, Eero, Nikke, Härkä, Mara, Kape ja Leksa.
Valopilkku: Mara, hienoja ja rohkeita tuloksellisia ajoja. (Coach K:n valinta).
15.1. VK I-divari, Salo
Vilpas - Ura 62 - 59 (12-22, 13-5, 19-14, 18-18)
Tällä kerralla olimme paremmin hereillä kuin mitä edellisissä tämän sarjan peleissä. Ensimmäisen korin pojat tekivät jo kahden sekunnin pelin jälkeen. Muutenkin meno oli varsin mukavaa molemmissa päissä kenttää pois lukien haluttomuus levypallokähinöissä, joten jakso meille kymmenellä pisteellä. Toinen jakso olikin sitten taas se pakollinen katastrofijakso. Pallo ei tahtonut mennä sisään taas mistään. Osin tästä ansio kuului salolaisten tiivistyneelle puolustukselle, jolla he saivat meidät heikompiin ratkaisuvalintoihin. Osin sudittiin ihan vaan omatoimisesti helppojakin ohi. Näin ollen puoliajalla yks-kaks yllättäen ero olikin enää vaivaiset pari pinnaa meille.
 |
| Ihan ei ole puolustaja pysynyt Lecan vauhdissa mukana. |
Kolmas puoliaika oli hyökkäyksessä hieman parempaa, mutta vastaavasti puolustus alkoi vuotamaan enemmän. Näin Vilpas oli jo siirtynyt kuskin paikalle ennen viimeistä jaksoa. Siinä saimme pienen tasonnoston aikaiseksi. Kuroimme eron kiinni ja menimme jo hiukan ohikin. Loppuminuuteilla meille kävi puolustuksessa useampi nukahdus putkeen ja vastustaja kiitti kolmasti kolmosen takaa. Viimeinen 15 sekuntia ja vastustaja johtaa pisteellä. Otamme virheen ja pakotamme heidät vapariviivalle. Molemmat ohi, eli juuri se mitä tavoiteltiin. Mutta, mutta. Koko pelin tökkinyt levypallopeli kulminoitui tähän tilanteeseen. Vastustajalle siis hyökkäyslevy ja virheemme kautta uudelleen vaparille. Tällä kerralla molemmat sisään, kun aikaa oli jäljellä enää seitsemän sekuntia. Aikalisä. Piirrettiin kuvio ja saatiin heitto ilmaan, mutta tällä kerralla ei ollut kyllä lähelläkään koria. Näin Vilpuralle ansaittu kolmen pisteen taisteluvoitto.
Mukana: Rapu (polvi kipeytyi, eikä ukko juuri pystynyt pelaamaan), Henna, Isäntä, Ramses, El Capitano, Taitelija, Leca, Nökö, Julle ja Axel.
Valopilkku: Lecan nousu sarjan vaparitilaston kärkeen.
8.1.2017 VK I-divari, Tampere
Uusi vuosi polkaistiin sarjapelien osalta käyntiin Nääsvillessä Tammelan koululla. Pukkarissa Mäkkäri kertoi pojille, että joulun jälkeen ensimmäinen peli on usein vaikea ja painotti, että ollaan hereillä ja huolellisia heti pelin alusta alkaen. No peli muodostui vaikeaksi ja ei, emme olleet alusta asti hereillä tai ainakaan huolellisia.
Puolustus oli sentään kohtuullista jo ensimmäisellä jaksolla, mutta hyökkäyksessä emme saaneet palloa mistään sisälle. Loistavia aivan avoimia paikkoja tuli meille kuin liukuhihnalta, mutta kun ei niin ei. Jakson loppupuolella Mäkkäri pyysi jo tuomariakin tarkistamaan, ettei kotijoukkue ollut laittanut korirenkaan päälle jotain läpinäkyvää pleksiä.
Toisella jaksolla tekeminen muuttui sitten jo aivan toisennäköiseksi. Puolustus terävöityi entisestään ja hyökkäyksessä laitettiin palloa myös renkaasta läpi. Kolmannen jakson alku lupaili vielä samaa toisen jakson tapaista herkkua. Mutta annas olla kun meidän piti kadota horisonttiin. Viidentoista pinnan johdossa tapahtui taas jotain mystistä, emmekä saaneet palloa enää pussiin oikein millään. Samalla vastustaja alkoi osua myös bonusviivan takaa ja kavensi eroa pikkuhiljaa pienemmäksi. Päätösneljänneksellä manselaiset tulivat jo kolmen pisteen päähän, mutta sen lähemmäs he eivät sitten enää päässeekään, vaikka sohlasimme palloa kyllä edelleen.
 |
| Taiteilija näyttää hyppyheiton mallia, vai kääntyykö vielä unelmapassiksi Ilmojen Valtiaalle. |
Jos joku sattuu katsomaan ottelun tilastointia netistä, niin tiedoksi niille ketkä paikalla eivät olleet, että tilastot ovat tällä kerralla aivan tuulesta temmattuja. Tilastoijat olivat ensimmäistä kertaa toimessaan ja ihan ei hommaa oltu opeteltu valmiiksi ennen virallista peliä. Ainoa kategoria mikä varmasti meidän osalta pitää paikkansa on kolmosten heittoprosentti, joka oli pyöreä nolla. Kolmosyrityksiä toki puuttuu tilastoista n. 20 kpl, mutta ei se nollaprosenttia niistä lisäyrityksistä mihinkään muutu. Lisäksi peliajat ja +/- tilastot varmaan ovat kohdillaan, sillä sen verran huolellisesti joka vaihdon jälkeen tilastoijia odoteltiin ennen kuin peli saatiin aina uudelleen käyntiin. Loput kategoriat ovat ihan mitä sattuu (jopa pisteet ja vapaaheitot, jotka olisi voinut sentään pöytäkirjasta tarkistaa).
Mukana: Isäntä, Ramses, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Henna, Axel, Leca, Mats ja Taiteilija.
Valopilkut: Isäntä ja Ramses, jotka olivat hyökkäyksessä fiksuja ja puolustuksessa betonia.
Valopilkut: Isäntä ja Ramses, jotka olivat hyökkäyksessä fiksuja ja puolustuksessa betonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti