Ottelut syksy 2013

7.12. Sarjaturnaus, Salo

Ura  – Pyrintö-02  51 – 49 (8-22, 16-9, 15-6, 12-12)
RaPy - Ura  19 - 62 (6-12, 7-23, 5-17, 1-10)

Ensin vastaan asettui jo hyvinkin tuttu Pyrintö-02. Olimme hävinneet tällä kaudella heille jo kahdesti, voittosarakkeen näyttäessä nollaa. Ennen peliä fiiliksen nostatuksena kysyttiin, että voittaako joku joukkue meidät kolme kertaa peräkkäin – ei kuulemma voita vakuuttivat pojat kovaan ääneen. Tästä olisi hyvä lähteä matsiin, tuumin…

…Kaksi minuuttia pelattu ja turpaan 8 – 0. Aikalisä. Ei paljon auttanut. Puolustukseen palattiin edelleen löysästi ja Pyrinnön tasoinen vastustaja rankaisi siitä armottomasti. Hyökkäyksessäkin sudittiin palloa huolellisesti ohi.  Eka jakso 8 – 22 ja tauko kreivin aikaan. Ihmettelin pojille, että eikös tämä matsi pitänyt hoitaa kotiin – olivat edelleen sitä mieltä ja nyt alkoi ukkojen katseesta kuvastua, että tarkoittivat sitä myös. Omassa päässä laitettiin korkki kiinni ja ukot alkoivat myös löytää pallolle väylää korirenkaan läpi. Peliä oli mukava sivusta seurata. Harmittavasti kaveri sai viime sekunnin viskaisun puolesta kentästä sisään, mutta jakso kuitenkin meille 16 – 9.

Kolmas jakso jatkui siitä mihin toinen päättyi. Puolustettiin hyvin ja taisteltiin irtopalloista. Silloin tällöin meille tuli aina mukavia onnistumisia hyökkäyksessäkin. Jakso 15 – 6 ja olimmekin jo parin pinnan johdossa. Neljäs jakso alkoi edelleen samoissa merkeissä. Veimme ensimmäiset reilu neljä minuuttia 12 – 4, johto 10 pisteeseen ja vastustaja oli pakotettu ottamaan aikalisän. Painotettiin, että jatketaan vaan samaan malliin molemmissa päissä kenttä ja ollaan huolellisia. No annas olla kuinka kävikään. Pojat taisivat ruveta varmistelemaan tai puristamaan ”mailaa”. Pyrintö tuli pikku hiljaa kori korilta lähemmäs ja me emme saaneet palloa enää ihan vapaistakaan paikoista koriin. Kellossa 50 sekkaa jäljellä ja johdimme enää kaksi pinnaa, otin aikalisän. Rauhoittelin poikia ja sovittiin, että keskitytään puolustukseen. Monen piinaavan vaiheen jälkeen summeri soi pelin päättymisen merkiksi ja olimme voittaneet kahdella pisteellä 51 – 49. Huomattavaa oli, ettemme tehneet pistettäkään enää viimeiseen kolmeen ja puoleen minuuttiin.

Puolustus oli jälleen voittomme avain. Syy miksi Pyrintö pysyi mukana loppuun asti, oli vanha tuttu eli heikko viimeistelymme korin alta. No pojat kuitenkin pitivät lupauksensa ja klaarasivat matsin kotiin. Tyylipisteitä ei jaeta.

Mukana: Jesse, Matias, Jon, Niklas, Nico,  Ekku, Lauri, Julius, Selver ja Lenni.

Hyökkäys: 8- (ilmaiset korit saa tehdä!!!!)

Puolustus: 9- (ensimmäinen jakso laski arvosanaa)

Tsemppari: Nico, kun tasoa nostettiin oli Nico eturivissä näyttämässä mallia.

Toinen peli oli vain reilu puoli tuntia edellisen jälkeen. Vastustajana RaPy, josta ei todellista haastajaa voitolle tällä kerralla ollut. Pelasimme läpi ottelun kahdella viisikolla, jotka saivat saman verran peliaikaa. Hyökkäys oli nyt vieläkin huolimattomampaa kuin Pyrintö matsissa ja ne kuuluisat ilmaiset pisteet eivät tälläkään kertaa olleet ilmaisia. Vähän oli osalla pojista näkyvissä turhaa leikittelyä hyökkäyspäässä.

Puolustuspäässä tilanne oli toinen, josta kertoo vastustajan koko pelissä tekemät 19 pistettä. Se on hei vähemmän kuin keskimäärin viisi pistettä per jakso!! Mainitaan nyt vielä erikseen viimeinen jakso, jossa vastustaja teki 1(!) pisteen, joka sekin tuli joukkuevirheistä tuomittujen vapaaheittojen seurauksena. Hienoa äijät!

Hyökkäys: 8- (leikittelyä ja ilmaiset korit saa tehdä!!!!!)

Puolustus: 10 (meitä vastaan on ikävä hyökätä)

Tsemppari: Jesse, fiksua pelaamista molemmissa päissä kenttää.

1.12. Sarjaturnaus, Uusikaupunki

Pyrintö-03 – Ura  43 – 52 (9-17, 5-10, 17-11, 12-14)
Ura – Korihait  50 – 49 (16-8, 12-9, 5-18, 17-14)

Toivoin ennen pelejä, että pojat olivat LePy-turnauksesta oppineet, että pelit on ensin pelattava ennen kuin ne on voitettu. Olimmehan sarjakauden avauksessa voittaneet helposti molemmat päivän vastustajat.

Peli nuorempia Pyrintöläisiä vastaan alkoi oikein mallikkaasti, suorastaan dominoimme peliä. Voitimme levypallot selvästi ja puolustus oli taas vankkaa peruskalliotasoa, josta kertoo mm. Pyrinnön 14 pistettä puoliaikaan mennessä. Pyrintö pysyi iskuetäisyydellä ainoastaan huolimatoman viimeistelymme takia. Nostimme palloa korin alta huolellisesti ohi. En kuitenkaan ollut lainkaan huolissani, sillä sen verran selvää kenttätapahtumien hallinta oli. Puoliaika 14 – 27.

Kolmas jakso alkoi vielä ihan hyvin, mutta puolen välin jälkeen tuli taas aivan käsittämättömän synkkä jakso, jossa mm. syötimme oman pään päätyrajamme kolme kertaa suoraan vastustajan syliin. Tästä Pyrintö kiitti kauniisti ja tuli uudestaan mukaan peliin. Viimeiselle jaksolle korostimme Kimmon kanssa huolellisuuden merkitystä ja peli pysyikin kontrollissa, vaikka lukemien valossa suhteellisen tasaista olikin. Peli meille 43 – 52 ja siirryimme ruokatauolle.

Mukana: Jesse, Matias, Jon, Niklas, Nico,  Ekku, Rasmus, Tatu, Joel ja Lenni.

Hyökkäys: 8- (ilmaiset korit saa tehdä)

Puolustus: 9- (kolmas jakso laski arvosanaa)

Tsemppari: Tatu, piti puolustuksessa ukkonsa kurissa ja nuhteessa.

Toinen peli oli kotijoukkue Korihaita vastaan. Ottelun juoni oli saman kaavan mukainen kuin aiempi pelikin. Hallitsimme peliä ensimmäisen puoliajan selvästi, mutta nyt nostimme palloa vielä huonommalla sihdillä koriin. Lisäksi löysät syöttömme isoille pelureille korin alle agressiiviset Ukilaiset useinmiten katkaisivat. Oma pistepussimme karttui lähinnä Lennin taitavien yksilösuoritusten ansiosta. Loistava puolustus oli kuitenkin jälleen turvamme ja puoliajalle siirryttiin luvuista 28 – 17.

Jälleen tauko kaiken muuttaa voi. Pelimme levisi kuin eräänkin Jokisen eväät. Hyökkäys puuroutui ja meni puskemiseksi. Pallo ei liikkunut ja syötöt olivat heikkoja. Kun samaan aikaan myös puolustuksessa nukuttiin, eikä palattu vauhdilla alas, niin vastustaja tuli kori korilta lähemmäs, mennen lopulta jopa ohi. Jakso murheellisin lukemin 5 – 18 Korihaille. Neljäs jakso alkoi samoilla mollisävelillä. Ukilaiset tuntuivat edelleen voittavan jokaisen irtopallon, vievän levypallot ja riistävän pallot meidän ukkojen käsistä. Ero ei kuitenkaan päässyt kasvamaan kuin –5 pisteeseen parantuneen puolustuksen myötä.

Kun peliaikaa oli kolme ja puoli minuuttia ja eroa tuo mainittu viisi pistettä, olin pakotettu ottamaan aikalisän. Hengähdystauolla totesin pojille, että tästäkin matsista saatiin tiukka ja tasainen, mutta että saa niitä matseja voittaa selvästikin. Pyysin poikia nostamaan tasonsa sille omalle hyvälle tasolle, jolla he normaalistikin pystyvät pelaamaan. Näin pojat lupasivatkin tehdä. Ja kas kummaa tämän jälkeen kentällä ei taas ollutkaan kuin yksi joukkue. Me veimme ja Korihait vikisi. Loppupeli meille 8 – 2 (viimeistely ontui edelleen) ja sitä myöden koko peli selvästi pisteellä. Meidän kannustusjoukkomme olivat jälleen loistavia ja joukkueenjohtaja tinkasi heidän ansiokseen ainakin yhden joukkueen pisteen, joka näin ollen sinne merkitään!

Hyökkäys: 7 (huolimattomuutta, huolimattomuutta)

Puolustus: 8,5 (kolmas jakso ja neljännen alku laskivat arvosanaa)

Tsemppari: Matias, nosti tasoaan pelin edetessä, rakensi peliä ja haastoi rohkeasti.

23.11. kotisarjaturnaus

Ura – PoBa  65 – 60 (18-15, 10-12, 17-15, 20-18)

Vilpas – Ura  60 – 64 (14-14, 18-18, 15-18, 13-14)

Odotettavissa oli kova kotisarjaturnaus, olihan vastustajat, PoBa ja Vilpas kumpikin sarjassa edelleen puhtaalla pelillä ja pyyhkineet lattiaa mm. Pyrinnöllä, jolle me taas olimme ehtineet hävitä tällä kaudella jo kahdesti.

Ensimmäinen vastustaja oli meille entuudestaan täysin tuntematon PoBa eli Pohjanmaa Basket (Kauhajoki). Peli eteni tasaisena alusta loppuun. PoBalla oli mukana yhdeksän ukkoa, joista jokaisella pysyi pallo hallussa hienosti. Heidän porukastaan erottui kuitenkin selvästi kaksi ”tähtipelaajaa”, joiden perässä puolustajamme eivät tahtoneet 1 vs 1 tilanteissa oikein pysyä. Apupuolustuksemme toimi kuitenkin hienosti ja saimme hyvin stoppeja aikaiseksi. Kun samaan aikaan korjasimme puolustuslevarit isännän ottein kotiin, pysyimme ottelussa hyvin mukana. Puoliajalla johdimme selkeästi pisteellä.

Peli eteni lähes kori korista ja jatkui loppuun asti nitropelinä. Ratkaisun avaimena oli loppupeleissä laajempi materiaalimme. Saimme ehkä hiukan paremmin tuoretta jalkaa kentälle ja onnistumisia laajalla rintamalla. Näistä elementeistä muodostui tuo pieni ero. Levypallot veimme jälleen jopa suvereenisti, mutta vastaavasti vastustaja viimeisteli huomattavasti paremmalla prosentilla korit, joten peli pysyi tasaisena. Summerin soidessa tulostaululla komeili lopulta viiden pisteen voittomme 65-60.

Mukana: Jesse, Julius, Matias, Selver, Jon, Niklas, Nico, Veeti, Lauri ja Lenni.

Hyökkäys: 9, (välillä meni hiukan koheltamiseksi)

Puolustus: 10 (vastustaja teki kovia koreja, mutta mitään ei annettu ilmaiseksi)

Tsemppari: Lauri, Red Bullia kehossa??, kun vauhti näytti välillä siltä, että oli siivet selässä.

Toiseen peliin vastus ei ainakaan helpottunut, kun parketille asteli sarjaa edelleen puhtaalla pelillä johtanut Vilpas, jonka ykkösjoukkuetta emme olleet aiemmin voittaneet. Tauko oli jälleen "tehnyt tehtävänsä" ja olimme alkupelin unessa. Kahden minuutin pelin jälkeen 8-0  pataan ja olin pakotettu ottamaan aikalisän. Yllättävän vähädesibelisen palautteen jälkeen (huomasivat itsekin, että pitää alkaa pelaamaan) pojat kaivoivat jostain takataskustaan huikean tasonnoston. Loppujakso 6-14 (meillä viisi eri ukkoa pisteille) ja ensimmäiselle tauolle tasatilanteessa 14-14. Toinen jakso oli kuin ensimmäisen toisinto. Annoimme aluksi eteen ja sitten kuroimme takamatkaa kiinni. Jakso 18-18 (meillä kuusi eri ukkoa pisteille) ja isolle tauolle tilanteesta 32-32.

Kolmas jakso oli hiukan samanlainen kuin kaksi aiempaakin, annetaan eteen ja otetaan kiinni. Nyt kuvio poikkesi aavistuksen aiemmasta siinä, että menimme tällä kertaa jakson lopussa myös ohi. Jakso meille 15-18 (viisi eri ukkoa pisteille). Uskokaa tai älkää arvon lukijat, neljäskään jakso ei tuonut käsikirjoitukseen muutosta. Aluksi Vilpas vei ja me ihmettelimme. Käkättimeen tuli 10-1. Olimme siis tappiolla 57-51 ja alle neljä minuuttia peliaikaa jäljellä. Pojat pelasivat oikein hyvin jo tähän asti, mutta sitten painotettiin, Curre Lindströmin teesiä ”ännu lite bättre”. Loppu olikin meiltä aikamoista ilotulitusta. Puolustuksessa autettiin vielä hiukan paremmin ja hyökkäyksessä oltiin vielä hiukan huolellisempia ja suoraviivaisempia. Loppupeli meille näytöstyyliin 3-13 (jakso 13-14, viisi ukkoa pisteillä) ja sitä myöten koko matsi 60-64. Hiukanko oli iloisia ukkoja pelin jälkeen!! Voiton avaimet; hyvä joukkuepuolustus, loistava levypallotaistelu ja laajempi hyökkäysrintama.

Vanhemmille taas iso käsi kannustuksesta. Lauloitte vastustajan kannattajat armotta suohon - olihan tunnelma!!

Hyökkäys: 9,5 (hiukan jäi ”ilmaisia” koreja tekemättä)

Puolustus: 9 (erien alut olivat aika murheellisia)

Tsemppari: Nico, hurjaa työtä vastustajan staran kaitsemisessa ja hyviä haastoja hyökkäyksessä.

Treenit 18.11.

Maanantain treeneihin saimme vieraakseemme edustusjoukkueen kummipelaajamme Jussi Kukkosen. Jussi näytti pojille heiton perustekniikassa mallia ja antoi heille pitkin treenejä pieniä vinkkejä miten omaa tekemistään kannattaisi parantaa. Luvattiin poikien kanssa mennä edarin peleihin Jussia kannustamaan. Tosin meillä menee pahan kerran omat sarjaturnaukset edustuksen pelien kanssa päällekäin, mutta parhaamme yritetään. Jussi lupasi tulla uudelleen vielä joku toinenkin kerta meidän treeneihin.

17.11. LePyn kutsuturnaus, Espoo

LePy – Ura  40 – 43 (24-22, 16-21)

Ura – HNMKY Pakila  90 – 20 (46-11, 44-9)

Pyrintö – Ura  45 – 43 (20-25, 25-18)

Leppävaaran Pyrintö oli kutsunut meidät mukaan yhden päivän turnaukseen. Odotuksena oli kolme kovaa peliä. Turnauksessa peliaika oli 2x15 min ja käytössä vain yksi aikalisä per puoliaika. Näin ollen katkoja ja rauhoittumishetkiä oli selvästi sarjapelejä vähemmän. Turnauksen teemaksi otettiin puolustuspäässä levypallot ja hyökkäyksessä rohkeat haastamiset.

Ensimmäinen peli oli kotijoukkue LePyä vastaan, joka johtaa eteläisen alueen I-divaria puhtaalla pelillä. Pojat olivat alussa hieman huolimattomia hyökkäyspäässä, mutta onneksi eivät kovin kauan. Laurin avattua ”ketsuppipullon” alkoi pisteitä kertyä tasaiseen tahtiin useamman ukon voimin. Kun puolustuskin oli samaan aikaan betonia, pääsimme takaisin mukaan peliin. Puoliajalla eroa LePylle vielä 2p.

Toisella puoliajalla jatkoimme siitä mihin ensimmäisellä jäimme. Hyökkäisimme leveällä rintamalla hyvin ja puolustuksessa laitettiin korkki kiinni. Täytyy tässä vaiheessa mainita erityisesti Jon, joka sai jonkun mielettömän hepulin (positiivisen sellaisen). Hän pysäytti vastustajan tähtipelaajan tyystiin ja kruunasi homman vielä hyökkäyspään onnistuneeseen And1 suoritukseen. Tiukka, mutta ansaittu voitto 40-43. Mukavinta oli, että pojat toteuttivat turnausteemaa todella hyvin ja huonosta levypallojoukkueesta kuoriutui terrierimäisesti irtopalloista taisteleva Joukkue. Voitimme siis levarit selvästi.

Mukana: Matias, Julius, Rasmus, Veeti, Lenni, Lauri, Ekku, Jon, Nico ja Joel.

Hyökkäys: 10- (miinus alun huolimattomuudesta)

Puolustus: 10 (hyvä pojat)

Tsemppari: Jon, oli se vaan sen verran loistava ”hepuli”.

Toinen peli oli ennakkoon heikommaksi ”tiedettyä” HNMKY:tä vastaan. Pelien välissä oli kuitenkin ollut ruokailu, joka on yleensä koitunut meidän joukkueelle turmaksi – vaan ei tällä kertaa. Pojat jatkoivat siitä mihin edellinen matsi päättyi.

Hyökkäykset vyöryivät Namikan korille laajalla rintamalla ja vastustajalla oli suuria vaikeuksia päästä edes yrittämään koria. Oli ihan sama mikä viisikollinen ukkoja oli kentällä, niin ero vain kasvoi kasvamistaan. Loppulukemat 90-20 kertovat matsista kaiken oleellisen. Tsempparina olisi voinut palkita kenet tahansa, niin hyvin joka jannu pelasi molemmissa päissä kenttää.

Hyökkäys: 10 (mikäs siinä oli peliä seuratessa)

Puolustus: 10 (mikäs siinä oli peliä seuratessa)

Tsemppari: Ekku, sata lasissa molemmissa päissä kenttää ja toteutti valmennuksen haastamisohjetta kirjaimellisesti!

Kolmas peli oli tuttua Tampereen Pyrintöä vastaan. Pyrinnölle ottelussa ei ollut panosta, sillä he olisivat pronssilla joka tapauksessa. Meillä panosta sitä vastoin oli – voitolla kultaa, häviöllä hopeaa. Ennen peliä pojat keksivät käyttää matematiikkaa ja meinasivat, että ottelustahan tulee meille ihan helppo, olimmehan voittaneet LePyn, joka taas oli murskannut Pyrinnön 37 pisteellä. Painotimme Kimmon kanssa ennen ottelua tiukasti, että jokainen peli on ensin pelattava, matematiikalla niitä ei voiteta.

Ottelu oli ihan kohtuullista toisen puoliajan puolivälin yli asti. Pallon kanssa ei tosin oltu ihan niin huolellisia kuin aiemmissa peleissä ja vastustaja pääsi tekemään korejakin vähän helpommin. Kuitenkin ihan ok peliä siihen asti ja johdimme kahdeksan pistettä. Sitten tuli sysimusta viisiminuuttinen. Tiedä sitten loppuiko pojilta(kin) hiukan virta, mutta loppupelin Pyrintö vei 13-3 ja sitä kautta pelin kirvelevästi kahdella pisteellä 45-43.

Toivottavasti pojat oppivat tästä kerralla, että ennen peliä on turha tehdä mitään matemaattisia laskelmia kuinka pelissä käy, vaan pelataan pelit ensin ja katsotaan sitten lopuksi kuinka kävi. Hoppee ei kuitenkaan missään nimessä oo häppee, vaan turnaus oli kokonaisuudessaan todella positiivinen. Pojat toteuttivat turnausteemaa kiitettävästi lähes täydet kolme peliä. Olimme mm. levypalloissa hyviä joka matsissa (enpä olisi uskonut näin kirjoittavani vielä ensimmäisen sarjaturnauksn jälkeen) ja jokainen myös haastoi hyökkäyspäässä mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista kohti kevättä!!

Vanhemmille vielä erityiskiitos!! Suhteellisen vähäväkinen porukka sai aikaan oikeen vanhan kunnon ajan Ura-metelin. Kun siihen kannustukseen yhtyi vielä vaihtopenkkimme, oli peleissä fiilis katossa!!

Hyökkäys: 7,5 (olisi ollut hiukan parempi ilman viimeistä 5 minuuttia)

Puolustus: 8- (olisi ollut hiukan parempi iman viimeistä 5 minuuttia)

Tsemppari: Lenni, tämän ukon kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää…

3.11. Sarjaturnaus Tampere

Ura – Pyrintö-02  38 - 50 (19-10, 5-12, 6-18, 8-10)

RaPy– Ura  37 – 53 (9-16, 6-12, 7-17, 15-8)

Tampereen reissu suuntautui kohti Tesomajärven koulua. Sali on pienen pieni, mutta toki kaikille joukkueille sama.

Ensimmäinen peli Pyrintöä vastaan jatkui siitä mihin Salon turnaus loppui. Loistavaa peliä kummassakin päässä kenttää. Lenni ja Rasse takoivat 9-2 johtolukemat taululle ennen kuin peli oli kunnolla päässyt edes alkamaan. Hyökkäys tuotti upeita koreja ja puolustus oli betonia. Jakso menikin meille selvästi. Toisella jaksolla ilme oli edelleen hyvä vain sillä erotuksella, että nyt ei palloa saatu koriin, ei niin millään. Puolustus oli edelleen oikein hyvää ja pääsimme hyökkäyksessäkin täysin vapaisiin korintekopaikkoihin, mutta liekö vastustajan valmentaja pikkutauolla käynyt laittamassa jonkun pleksin korirenkaan päälle, kun palloa ei todella millään saatu siitä renkaasta läpi.

Puoliaika kaiken muuttaa voi (valitettavasti). Kolmas jakso oli meiltä vaisu kummassakin päässä kenttää ja on täysi mysteeri miksi näin. Neljännen jakson alku lupaili vielä samaa kylmää kyytiä, mutta sitten tapahtui joku ihmeellinen uudestiherääminen. Pojat alkoivat taas pelata kummassakin päässä kenttää hyvin ja viimeiset kuusi minuuttia olivatkin jälleen meidän hallintaa. Sääli vain, että vastustaja oli jo karannut aivan liian kauas tuon mustan jakson aikana. Kaiken kaikkiaan peli oli oikein hyvän näköistä vajaat kolme erää. Erityisesti täytyy nostaa koko porukan puolustuslevypallopelaaminen, joka on ollut koko alkusyksyn joukkueen akilleen kantapäänä. Nyt levareita haluttiin, haettiin ja niitä myös saatiin. Taisi olla ensimmäinen peli tällä kaudella, jossa selvästi voitimme oman pään levypallot. Hyvä pojat!

Mukana: Lenni, Rasse, Jesse, Veeti, Tatu, Selver, Matias, Julius, Jon, Nico ja Joel.

Hyökkäys: 8 (voi, voi sitä kolmatta jaksoa)

Puolustus: 8,5 (puolustuslevarit kotiin!!, mutta mikä se kolmas jakso oli?)

Tsemppari: Selver. Ukon eka sarjapeli ja pelasi heti omaan tasoonsa nähden nappipelin.

Toinen peli oli lounaan jälkeen ennalta hiukan heikommaksi "tiedettyä" Raholaa vastaan. Ideana oli antaa vastustajalle heti alusta sellainen täystyrmäys, että voidaan loppupeli sitten nautiskella.

No eihän se mennyt ihan niin kuin Strömssössä. Alku oli kyllä vielä ihan lupaava ja teimme heti muutaman näyttävän korin ja saimme pidettyä oman pään puhtaana. Mutta sitten taisi iskeä pojille hyvänolontunne puseroon tai liekö lounaat painaneet masuissa. Olimme harmittavan huolimattomia siinä ja vähän tässä. Emmekä hyökkäyspäässä uskaltaneet olla rohkeita ja haastaa kohti koria. Näillä eväillä RaPy roikkui koko pelin joten kuten mukana.

Itse odottelin, että milloin pojat painavat kaasua ja antavat lopullisen tyrmäyksen. No kaasua jossain vaiheessa kyllä painettiin, mutta samalla katosi ajatus siitä miten tätä pallopeliä pitikään pelata. Voitto ei toki ollut missään vaiheessa uhattuna, mutta kauniina ei tätä peliä historiankirjoissa tulla muistelemaan. Jopa puolustuspäässäkin oltiin hiukan lepsuja. Maanantain treeneissä harjoitellaan miten ei olla lepsuja.

Hyökkäys: 7

Puolustus: 7,5

Tsemppari: Rasmus. Tämä kaveri oli liekeissä. Herra ja hidalgo levareissa ja aina kun kaivattiin helppoa koria, niin Rassehan se hoiti homman kotiin!

26.10. Ensimmäinen sarjaturnaus Salossa

Ura – Pyrintö-03  66 - 38 (20-12, 20-7, 14-8, 12-11)

Korihait – Ura  45 – 76 (14-18, 15-22, 12-12, 4-24)

Vihdoin pääsi sarjakausi meidänkin osaltamme alkuun. Voi kyllä olla, että valmentaja oli se joka jännitti kaikkein eniten. Ainakin heräsin jo neljältä aamulla ja valmennusasiat alkoivat pyörimään mielessä.

Ensimmäinen peli oli Tampereen Pyrinnön ketteriä ja taitavia vuotta nuorempia vastaan. Ohjeistus pojille peliin oli hyökkäyksen osalta, että ovat rohkeita ja nauttivat pelaamisesta sekä tekevät niitä juttuja joita harjoituksissakin tekevät. Lisäksi halusimme käyttää pituus ylivoimaamme korin lähellä eli palloa sinne. Puolustuksessa piti satsata agressiiviseen häirintään, nähdä pallo, jotta voi auttaa kaveria sekä hoitaa selvän pituusylivoiman myötä levypallot kotiin.

Peli lähti mallikkaasti käyntiin, mutta Pyrinnön viedessä järjestään levypallot meidän päässä kenttää peli pysyi varsin tasaisena aina toisen jakson puoliväliin asti. Sen jälkeen pojat laittoivat isompaa vaihdetta silmään ja Pyrintö putosi kelkasta. Viimeinen jakso menikin sitten vähän leikittelyksi ja niin ero lopulta jäi noinkin pieneksi. Pojat toteuttivat hyvin sekä hyökkäys- että puolustuspäässä sovittuja juttuja niillä poikkeuksin, että hyökkäyksessä oltiin hiukan turhan huolimattomia ja puolustuspäässä levypalloissa oltiin aivan liian pehmeitä. Kaikein kaikkiaan ihan hyvä peli ja ajattelin, että tästä on hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen…

Mukana: Late, Ekku, Lenni, Nikke, Rasse, Jesse, Veeti, Tatu ja Joel. Lisäksi huilivuorolaisista kannustusjoukoissa olivat myös Jon ja Matias.

Hyökkäys: 8+ (huolellisuutta ja tippa lisää rohkeutta)

Puolustus: 8,5 (puolustuslevarit kotiin niin olisi ollut aika liki kymppiä)

Tsemppari: Niklas. Hyvää puolustusta ja auttamista, levypallojakin (vaikka niitä olisi pitänyt olla enemmänkin), hyökkäyksessä hienoja liikkeitä ja viimeistelyä.

Nopea tankkaus ja hiukan huilia ennen seuraavaa peliä, joka alkoi 40 min edellisen päättymisen jälkeen. Vastaan asettui Uudenkaupungin Korihait, jonka olimme voittaneet viimeksi kaksi vuotta aiemmin. Olimme jälleen selvästi isompi joukkue, joten päätimme Kimmon kanssa joukkueen taktiikaksi pelata taas palloa sisään pitkille ukoille. Kuten Pyrinnöllä myös Korihailla on ketteriä ja taitavia yksilöitä, jotka mm. menevät levypalloihin kovaa.

Tarkoituksena oli tappaa matsi heti kärkeen kovalla puolustuksella, levypallot voittaen ja huolellisella hyökkäämisellä. Ja kuinkas sitten kävikään. Hävittiin levypallot järjestään vielä selkeämmin pystyyn kuin Pyrintö pelissä ja oltiin huolimattomia koko kentän mitalla. Aivan kuin pojat eivät olisi vielä edes keksineet, että peli oli ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Aikalisä. Ei auttanut, vaan sama tahti jatkui aina kolmennen jakson loppuun. Poikien herättelynä yritin käyttää desibelien lisäämistä, mutta eihän se auttanut. Korkeintaan päinvastoin. Väsyneenä ja turhautuneena meni oma käytökseni tuossa vaiheessa täysin överiksi, ja kuten todettua ei sillä ollut edes toivottua tulosta. Tässä vielä julkinen pahoittelu kaikille jotka joutuivat sitä paikan päällä todistamaan.

Lopulta neljännen jakson alusta alkaen pojat näyttivät yht´äkkiä muistaneen, että osaavathan he pelata korista ja vieläpä tosi hyvin. Pakko nostaa tässä kohtaa Laurin panos esiin. Kapteeni päätti näyttää esimerkkiä ja mm. ne kaukaa haetut ilmavat puolustuslevypallot ja päättäväiset hyökkäyksen viimeistelyt todella lämmittivät mieltä. Koutsikin sai hiukan haukattua happea ja rauhoituttua kun koko porukka suorastaan dominoi superkomeat jaksolukemat 4-24!

Hyökkäys: 7,5 (huolimattomuutta ja uskalluksen puutetta) (4. jakso olisi 10-)

Puolustus: 8- (puutteena täysin onneton puolustuslevypallopelaaminen) (4. jakso olisi 10)

Tsemppari: Joel. Raatoi läpi matsin, taisteli levareista, tsemppasi puolustuksessa ja uskalsi haastaa hyvin hyökkäyksessä.

Syksyn harjoituspelejä

12.9. Ura02 – UraC  30 – 68

21.9. Ura02 – Ura03  76 – 23

28.9. Ura02 – RientoC  46 – 42

Torstaina 12.9. syksyn ensimmäinen treenipeli oli omia C-poikia vastaan. Se oli myös ensimmäinen veljesten välinen hegemoniaottelu, kun Hännisen veljekset Lauri ja Eetu ottivat muiden mukana toisistaan mittaa. Nollakakkoset pelasivat ihan kelpo ottelun, lähtökohtiin nähden varsinkin. C-pojat kun olivat vissiin viettäneet kesänsä apulannassa seisoen, sen verran hirmuisesti olivat ukot kasvaneet. Tästä johtuen meidän pojilla oli jokaisella päätä pidempi vastustaja riesanaan. Lisäksi meiltä puuttui kaksi kovaa puolustusexperttiämme eli Lenni ja Ekku.

Tarkoituksenamme oli keskittyä puolustuksessa sulkemaan kunnolla isommat vastustajat pois levypalloista ja hyökkäyksessä rohkeasti haastaa kohti koria. Levypallopelaamisesta voi pojille antaa melko puhtaat paperit, mutta hyökkäyspäässä ei ihan siihen rohkeuteen päästy mitä toivoin. Joitakin hienoja yksilösuorituksia ja muutamia kivoja yhteissommitelmia kuitenkin hyökkäyspäähänkin mahtui. Peli oli kuitenkin lupauksia antava ja varsinkin puolustus oli ajoittain oikeinkin hyvää.

Mukana: Nico, Joel, Lauri, Matias, Julius, Veeti, Rasse, Jesse, Tatu, Niklas ja Selver.

Hyökkäys: 6,5

Puolustus: 9

Viikon kuluttua lauantaina oli veljesten välinen hegemoniottelu ver.2, kun kohtasimme vuotta nuoremmat eli Ura-03:sen. Tällä kertaa Veeti ja Jesse taistelivat Ala-ahojen korisherruudesta.

Ohjeeni ennen peliä oli, että pelataan hyvällä asenteella, huolellisesti ja hienoista suorituksista nauttien. Kentällä noista ei alussa näkynyt kuin korkeintaan tuo nautiskelu. Asennevamma ja huolimattomuus sitä vastoin olivat päälimmäisenä. Aikalisä. Painotin, että oli vastassa kuka tahansa, niin aina kun on peliasu päällä pelikentällä niin silloin pelataan keskittyneesti ja niin hyvin kuin osataan. Tämä auttoikin ja –03:ten oli koko loppupelin hyvin vaikea saada koreja tehtyä – puolustuksemme oli betonia. Hyökkäyskin sujui mallikkaasti ja pääsimme nostamaan vapaista paikoista helppoja kuppeja. Vähänkään huolellisemmalla viimeistelyllä lukemat olisivat olleet vielä selvästi selkeämmät, mutta joku pieni pleksi tai supistusmuhvi siellä korirenkaan päällä taas oli.

Mukana: Nico, Ekku, Joel, Matias, Julius, Jon, Lenni, Veeti, Jesse, Niklas, Tatu ja Selver.

Hyökkäys: 8

Puolustus: 10

Edellisestä pelistä jälleen viikko ja kotitreenipeli, tällä kertaa Riennon C-tyttöjä vastaan. Jos olivat C-poikamme kasvaneet kesän aikana senttitolkulla, niin eivätpä olleet naapurikylän tytötkään jääneet lyhyenlänniksi.

Valmennuksen teesit otteluun olivatkin täsmälleen samat kuin C-poikiamme vastaan eli puolustuksessa hyvä sulkeminen levypalloista ja hyökkäyksessä rohkeat haastamiset kohti koria. Tällä kerralla näistä molemmista voikin antaa joukkueelle puhtaat paperit. Sulkupelistä tuli jopa tuomarilta kehuja pelin jälkeen. Lisäksi uskallettiin rohkeasti haastaa kohti koria, vaikka lopputulos ei aina niin loistokas ollutkaan.

Koko pelin odottelin milloin lähdemme lopulliselle selvälle karkumatkalle. No sitä ei sitten koskaan tullut. Aina kun saimme n. kymmenen pisteen eron, niin pojat herrasmiesmäisesti päästivät tytöt taas uudelleen kantaan kiinni. Selvääkin selvempi syy tiukkoihin loppulukemiin (46-42) oli poikiemme huolimattomuus, varsinkin syötöissä. Syötimme varmaan kolmisenkymmentä kertaa pallon seinille tai suoraan vastustajan lapaan. Lähes kaikki näistä olivat vielä ns. painostamattomia virheitä eli täysin turhia. Muuten peli oli kummassakin päässä kenttää varsin mukavan oloista. Seuraavien kahden viikon aikana treeneissä on yksi iso teena – SYÖTTÄMINEN.

Mukana: Joel, Lauri, Lenni, Ekku, Matias, Julius, Nico, Rasse, Veeti, Niklas, Jon ja Selver.

Hyökkäys: 8 (olisi 9,5 ilman em. harhasyöttöjä)

Puolustus: 9

5.10. UraC - Ura-02  62 - 33 (treenipeli)

Treenipelit jatkuivat jälleen lauantaina viikko edellisestä matsista. Veljeshegemonian kolmas erä käytiin tällä kertaa taas Hännisten välillä kun pelasimme uusintaottelun C-junnujamme vastaan.

Peliasun oli tällä kerralla pukenut ylleen peräti 13 nollakakkosta. Peluutuksessa se tarkoitti sitä, että aina kolme ukkoa kerrallaan huilasi yhden erän, kiertävällä vuorolla. Ennen peliä annettiin pojille pari erityistä asiaa, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Puolustuksessa sulkeminen olisi se mitä seurataan suurennuslasilla ja hyökkäyksessä huolelliset syötöt sekä rohkeat haastamiset korille olisivat keskiössä.

Valmentajana oli nautinnollista seurata peliä vaihtoaitiosta, kun pojat pelasivat juuri niin kuin oli pyydetty. Syötöt menivät pääosin omille, jokainen yritti rohkeasti haastaa ja erittäin hyvin muistettiin myös sulkea. Sulkeminen vaan ei aina auttanut kun pari päätä pidemmät vastustajat saivat sulkemisesta huolimatta napsittua levareita puolustajamme selän takaa – yritystä oli kuitenkin nähtävissä.

Jälleen varsinkin puolustus oli välillä erinomaista. Eikä vain joidenkin poikien toimesta, vaan jokainen ukko tsemppasi loistavasti, auttoi kaveria ja pisti kroppaa likoon. Hyökkäyskin oli oikein lupauksia antavaa. Vaikka haastaessa ei pallo aina loppuun asti pysynytkään kontrollissa ja mukana, niin poikien ilme oli juuri sellainen rohkea ja ryöhkeäkin, jota olemme jo jonkin aikaa pyrkineet kaivamaan esiin. Hienoa pojat!

Mukana: Joel, Lauri, Lenni, Ekku, Julius, Rasse, Veeti, Jon, Jesse, Niklas, Tatu, Selver ja Nico.

Hyökkäys: 9-

Puolustus: 9,5

EHBT-turnaus, Espoo 23. – 25.8.

Ura – LePy  25 – 40

ToPo – Ura  27 – 29
EBT – Ura  52 – 23
KlaNMKY – Ura  23 – 36

Ura – Honka  26 - 64

Viime vuoden tapaan kausi aloitettiin Espoon turnauksella. Mukaan olivat lähteneet Lenni, Ekku, Matias, Julius, Rasmus, Joel, Jon, Niklas, Lauri, Jesse ja Tatu, molemmat valmentajat sekä lukuisa joukko vanhempia (jotka muuten välillä innostuivat kannustamaan oikein kunnolla!)

Ensimmäinen peli LePyä vastaan oli kevään jälkeen ensimmäinen esiintyminen peliasut päällä. Pelituntumassa olikin huomattavasti hakemista ja ensimmäinen puoliaika selvästi vastustajalle. Toisella puoliajalla löytyi jo mukava ote ja ilme peliin ja sen pojat sitten jo voittivatkin. Voittajasta ei kuitenkaan ensimmäisen puoliajan hapuilun jälkeen ollut epäselvyyttä.

Hyökkäys: 7

Puolustus: 7

Toinen peli oli la aamulla Torpan poikia vastaan. Ottelun juoni oli selvä jo ennakkoon, miten meidän liukkaammat ja teknisemmät kaverit pärjäävät selvästi kookkaammalle ja fyysisemmälle vastustajalle, ratkaisu tulisi siis tapahtumaan korien läheisyydessä.

Odotin koko ajan milloin pojat nykäisevät oikein kunnon eron ja homma on selvä, mutta moista nykäystä ei koskaan tullut. Välillä tuntui, että hyökkäyskorimme oli lumottu, kun pallo ei tahtonut sitten niin millään mennä koriin. Vastaavasti omassa päädyssä vastustaja sai pelätyn paljon hyökkäyslevypalloja ja niistä toisia ja kolmansia yrityksiä. Näin peli eteni tasaisena aina loppuun asti ja päättyikin tasan. Edessä oli kolmen minuutin jatkoaika.

Jatkoaika jatkui vastaavanlaisena nitropelinä kuin varsinainen peliaikakin oli ollut. Loppusummerin soidessa tulostaululla komeilivat lopulta meidän 2p voittolukemat. Pojat juhlivat voittoa oikein huolella!

Pelin aikana sairastupa oli välillä suurempi kuin vaihtopenkki ja huoltaja Marko olikin hetkittäin ihmeissään, että miten hän ehtii kaikki ukot paikkaamaan. Hyvin ehti.

Hyökkäys: 7,5

Puolustus: 9

Lauantain toinen peli oli ennakkoon kovaksi tiedettyä EBT:n joukkuetta vastaan. Vaikka loppulukemat näyttävätkin kannaltamme varsin tylyiltä 53-23, niin pojat pelasivat kokonaisuudessaan todella hyvän pelin. Meille vain sattui kaksi parin-kolmen minuutin mustaa jaksoa peliin, joiden aikana EBT teki tuon eron, muuten peli oli hyvin tasainen. Pojat alkoivat puolustuksessa yhä paremmin nähdä myös pallon ja sitä kautta pystyivät auttamaan kaveria puolustuksessa. Hyökkäyksessä tuli useita hienoja sommitelmia, jotka valitettavasti vain eivät kaikki päätyneet koriin. Tällä kerralla ero oli lopulta kuitenkin turhankin selvä.

 Hyökkäys: 7,5

Puolustus: 8,5

Lauantaina oli illalla vielä jatkosarjan ottelu Klaukkalan NMKY:tä vastaan. Peli oli varsin myöhään (puoli kahdeksalta) ja peliareena vaihtui betonipohjaiseksi Esport Areenaksi. Olimme alussa aivan kuutamolla ja luulin sen johtuvan em. seikoista. Aikalisällä tilanteessa 0 – 8 selvisi kuitenkin, että pojat olivat napostelleet sipsejä ja karkkeja ennen ottelua. Pienen madonluvun jälkeen pojat toteuttivat valmentajan toiveen riman selkeästä nostamisesta ja sen jälkeen ei kentällä ollutkaan kuin yksi joukkue ja se olimme onneksi me. Selvät loppulukemat ja suihkun kautta nukkumaan.

Hyökkäys: 7,5

Puolustus: 9 (pl. ekat 4 min)

Sunnuntaiaamun peli oli aina kovaa Tapiolan Honkaa vastaan. Esitimme alussa hyviä otteita ja peli eteni suht tasaisena aina ensimmäisen puoliajan loppupuolelle asti. Mutta sitten tuli totaalinen seinä vastaan. Olisiko pojilta loppunut bensa, vai mikä lie tullut, mutta sitten ei enää koko loppupelin ajan onnistunut enää oikein mikään. Syötöt seinille, lähtöaskelia tukuittain, puolustuksessa nukuttiin, heitot eivät menneet lähellekään jne. Olimme mm. n. 10 minuuttia tekemättä pisteen pistettä. Loppuluvut 26 – 64 ei jätä sijaa selittelylle, ihmettelylle kylläkin.

Hyökkäys: 7 (ekat kymmenen min 9,5 ja loput 5)

Puolustus: 7 (ekat kymmenen min 8 ja loput 6)

Kaiken kaikkiaan turnaus oli jälleen kokemisen väärti. Turnauksessa näkee hyvin mihin asioihin harjoituksissa tulisi keskittyä ja missä ollaan mahdollisesti menty eteenpäin. Seuraaviin asioihin pitää treeneissä jatkossa kiinnittää erityistä huomiota: Hyökkäyspäässä ratkaisuvalmius, heittotaito ja huolelliset syötöt. Puolustuspäässä levypallopeliin. Se missä pärjättiin kaikille vastustajille hyvin oli mm. hyökkäyspäässä pelitapa ja pallon nopeassa toimittamisessa ylös. Puolustuspäässä kaverin auttaminen. Summa summarum: back to basics eli hiotaan perusasioita.