Sarjapelit syksy 2015

5.12. II-d. Naantali

NaKo - Ura White  46 - 54 (14-11, 11-13, 12-18, 9-12)

Ura-03 - Ura Red  54 - 47 (16-16, 12-13, 10-8, 16-12)

Ura White - Ura-03  82 - 53 (23-6, 25-13, 17-20, 17-14)

Ura Red - NaKo  125 - 23 (35-5, 26-8, 26-6, 38-4)

Ramses vapautuu korille, jonne Mara on valmiina passaamaan.

Aamulla aikainen herätys ja seitsemän Whitesin peluria paikalla Naantalissa vastassa paikallinen NaKo.

Liekö unihiekkaa silmissä tai mitä, mutta vaikka näytimme kyllä osaavammalta joukkueelta, niin olimme

vastustajan kanssa todella tiukilla aivan loppuun asti. Hukkasimme vapaita lay-uppeja ja altanostoja niin paljon, että vaihtopenkillä ei voinut oikein kuin ihmetellä. Vastustaja sai hieman vaikeammatkin heitot

suunatuksi korirenkaasta läpi.

Viimeiselle jaksolle saimme hyvän asenteen puolustukseen ja pikku hiljaa kirimme eron kiinni ja pidimme johtoon päästyämme ottelun lopun hallinnassamme.

Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jo-El, Härkä, Jesse ja Mats.

Puolustus: 9 Saatiin terästettyä lopussa pitäväksi.

Hyökkäys: 8 Tulostaululla olisi pitänyt olla tuplapisteet.

Valopilkku: Isäntä, otti lempinimensä mukaiset otteet, kun peliä meille lopussa käännettiin.

Valmentajalla lyhyt kahvipaussi ja Redsin koutsiksi Ura-03:a vastaan. Peli alkoi lupaavasti meille. Hyviä ajoja ja nopeita hyökkäyksiä, joista AllStars viimeisteli tarkasti meille selvän johdon. Toisella jaksolla peli alkoi tökkiä, altanostot toisensa perään meivät ohi ja vastustaja alkoi saada onnistumisia ja peli tasaantui.

Toisella puoliskolla ei onnistuttu oikein kummassakaan päässä oikein missään. Pelirohkeus katosi osalta pojista tyystin ja hyökkäyksessä joukkuepeli unohtui. Puolustuksessa ei saatu stoppeja, oltiin vähän myöhässä tai sulkeminen unohtui. Vastustaja käytti tilaisuuden hyväkseen ja otti meistä ansaitun voiton.

Mukana: Ekku, Julle, AllStars, Mara, Kape, Tatu, Iiro ja jokerikorttina Viktor (-04)

Puolustus: 9, hiukan lisää terävyyttä ja tarkkuutta.

Hyökkäys: 8½, joukkuepelin hukkuminen jonnekin ja viimeistelyn epätarkkuus alun jälkeen pudottavat arvosanaa.

Valopilkku: Iiro, yritystä ja tsemppiä riitti molemmissa päissä kenttää lyhyestä pelikokemuksesta huolimatta.

Päivän ensimmäiset pelit kuittaa Coach K

Isäntä painaa tukka hulmuten menemään.

Iltapäivällä oli vuorossa Ala-Ahon veljesten taistelu, kun Whites kohtasi Ura-03. Peliin oli saatu Forssan kävijät hätiin ja Whitella oli koko rosteri paikalla. Teemana ottelussa oli pelata hyvällä asenteella alusta loppuun asti. Eihän se sitten ihan niin kuitenkaan mennyt. Tykättiin pomputella ja ”tehä ite”, palattin löysästi puolustamaan jne.

Läpi pelin Kimmo pyöritti kahta viisikollista tasaisesti (+ vielä yhdestoista ukko). Aina jokin pieni jakso painettiin hyvällä asenteella kovaa, jolloin ero kasvoi, mutta pääosin oli kyllä kovasti leikittelyn näköistä touhua.

Mukana aamun pelaajat sekä Taitelija, Ilmojen Valtias, Nökö ja Leo.

Puolustus: 8+, kokonaisuudesta ei parempaa voi antaa, vaikka aina välillä olikin todella hyvää tekemistä.

Hyökkäys: 8, huolimatonta leikittelyä toki höystettynä useilla hienoilla koreilla.

Valopilkku: Härkä, siinä tanner vain tömisi kun ukko taisteli palloa lattian pinnasta.

Redsien II-divaritaipaleen päätti peli naantalilaisia vastaan. Myös tähän matsiin tuli Forssasta pelureita mukaan. Näin saatiin yhdeksän ukkoa kasaan. Jo ennen alkuvihellystä oli selvää, että voitosta ei kamppailua syntyisi. Näin pitikin keksiä jokin muu tavoite. Valitsin tavoiteeksi saman mikä Whiteillakin oli ollut eli asenteen. Toisin sanoen, että asenne pysyy kunnossa ja sata lasissa aina kun on kentällä. Asenteen pitäisi tietysti aina muutenkin olla kunnossa, mutta totuus on välillä tarua ihmeellisempää.

Pelistä ei paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Täytyy myöntää, että varsin hyvin pojilla lopulta pysyi asenne kohdillaan. Välillä toki tuli pallon kanssa leikittelyä, mutta näin selvässä pelissä sitä ei voine kokonaan välttää (eikä tarvitsekaan). Hyvällä sykkeellä saatiin mahtavat syyskauden sarjapelit päätökseen. Nollakakkoset pelasivat syksyn mittaan yhteensä 29 I- ja II-divarin sarjapeliä ja vain kerran joku muu kuin Uran joukkue poistui parketilta voittajana.

Mukana: aamun pelaajat –AllStars ja Victor. +El Capitano, Ramses ja Leca.

Puolustus: 10, ei ollut vastustajan helppo tehdä koreja!

Hyökkäys: 10, sata pinnaa on aina sata pinnaa!

Valopilkku: koko porukka, hienosti jaksoitte painaa loppuun asti.
 

 

5.12. I-d. / Sm-karsinta, Forssa

FoKoPo – Ura  62 – 100  (17-18, 17-26, 17-32, 11-24)

Taiteilija viimeistelee layupin riistonsa jälkeen.

Lähdettiin Forssaan minimiporukalla, koska samaan aikaan oli II-divarin turnaus Naantalissa. Erinäisistä syistä johtuen jäi lämmittelyaikamme aivan liian lyhyeksi. Lämmittely oli vielä muutenkin varsin uneliaan näköistä, totesinkin ennen pelin alkua Tarmolle, että ottelun alku tulee kyllä olemaan todella nihkeä. Sanotaan, että on kiva olla oikeassa, mutta tässä tapauksessa olisin kyllä ollut mielelläni väärässä. No en ollut.

Ukot olivat, El Capitanoa lukuunottamatta, ekalla jaksolla vielä aivan höyhensaarilla. En viitsi tässä luetella millä kaikilla eri tavoilla se kentällä näkyi, todettakoon vain, että monella. Levypallotaisteluissa ei sulkemista ilmeisesti pysty tekemään vielä aamulla ennen kymmentä. Sääli, että peli alkoi jo 9.30. Tuosta sulkemisesta tuli kyllä huudettua ääni käheäksi parin ensimmäisen jakson aikana. Kuuden minuutin pelin jälkeen olimme tappiolla 6-12, vaikka aikalisäkin oli käytetty jo ajat sitten. Pikkuhiljaa äijät alkoivat kuitenkin heräilemään peliin. Lecan kolmonen kolme sekuntia ennen jakson loppua siirsi meidät ensimmäisen kerran pelissä johtoon ja avasi myös hyökkäyspelimme.

Taiteilija sai ekan jakson jälkeen vihdoin simmunsa auki ja supersähäkällä tsempillään sai muutkin syttymään tähän peliin. Toinen ja kolmas jakso olivatkin mukavaa hyökkäyspeliä, mutta puolustuksemme oli edelleen vähän turhan paljon tuuliajolla. Viimeisen jakson tavoitteena olikin sitten saada pakkipää kuntoon ja pitää vastustaja alle kymmenen pisteen. Aivan ei siinä onnistuttu, kun forssalaiset onnistuivat tekemään korin aivan pelin viimeisillä hetkillä. Hyvä tasonnosto pojilta kaikesta huolimatta.

Mukana: El Capitano, Ilmojen Valtias, Nökö, Ramses, Leca, Taiteilija ja Leo.

Puolustus: 8+, sulkemiset olis ollu kiva ylläri. Loppua kohden parantui onneksi koko pakkipää.

Hyökkäys: 9, eka erä vielä ihmeteltiin ja sen jälkeen mentiin.

Valopilkku: Taiteilija, oli taas kaikessa mukana ja antaa kentällä kyllä kaikkensa. Pikkupilkku: Leca, pelasi kauden tasapainoisimman pelinsä, josta palkintona mm. uusi henkilökohtainen I-divarin piste-ennätys. El Capitano, oli ainoana valmiina pelaamaan heti aloitusheitosta, varma, tasapainoinen normisuoritus.

 

28.11. I-div. / Sm-karsinta, Salo

Vilpas – Ura  60 – 94 (21-24, 16-32, 12-23, 11-15)   

AllStars taistelee palloa omille ja Nökö eläytyy vieressä.

Vielä perjantaina haalittiin Saloon lähtijöitä kasaan rosterista tipahtaneiden Lecan ja Niccen tuuraajiksi. Laajan pelaajaringin etu on siinä, ettei parin ukon paikkaaminen tuota onneksi mitään ongelmia. Näin Saloa kohti lähti siis täysi kymmenen ukon miehistö.

Itse peli lähti meidän kannaltamme varsin erikoisesti liikkeelle, hyökkäys toimi, mutta puolustus vuosi. Yleensähän meillä on juuri toisin päin. Eka jakso mentiin pitkälti näillä askelmerkeillä läpi. Toisen jakson ensimmäiset 7,5 minuuttia olikin sitten kauden parasta peliä. Puolustus terävöityi teräsbetonitasolle ja hyökkäyksiin lähdettiin salamana. Kun vielä viimeistelykin oli kiitettävää luokkaa, niin ei ihme, että veimme nuo minuutit 6-30. Jakson lopun sitten kyllä hävisimmekin 10-2, mutta ei hätää.

Kolmas jakso aloitettiin vielä täydellä kaasulla ja revittiin ero jo 40 pisteeseen, jonka jälkeen alkoi vähän pelailuvaihe. Viimeinen neljännes oli jo aikamoista surffailua hyökkäyspäässä ja pääsimme kokeilemaan hieman erikoisia viisikoitakin (mm. Ramses pelintekijänä), mutta ilahduttavasti puolustusintensiteetti pysyi pelin loppuun asti hyvänä.

Mukana: El Capitano, Julle, Ekku, Nökö, Taiteilija, Isäntä, Ramses, Ilmojen Valtias, Mats ja AllStars.

Puolustus: 9,5 kympistä pudottaa tuo ekan jakson apupuolustuksen tökkiminen. Lisäplussaa 18 riistosta.

Hyökkäys: 10-, viihdyttävää hyökkäystä, mutta hieman tarkemmin olisi voinut viimeistellä.

Valopilkku: Isäntä, sai edellisestä I-divaripelistä hieman noottia. Otti onkeensa ja pelasi nyt nappipelin! Pikkupilkku: koko porukka, iloista ja näyttävää menoa, jossa ei heikkoa lenkkiä ollut.

 

22.11. II-d. Raisio

Raips – Ura White  58 – 102 (15-26, 18-24, 12-20, 13-32)
SalPa – Ura Red  22 – 136 (4-39, 6-35, 6-27, 6-35)
Ura White – SalPa  127 – 30 (23-19, 32-4, 34-5, 38-2)
Ura Red – Raips  78 – 38 (19-9, 13-20, 18-6, 28-3)

Sarjaturnauksen ensimmäisessä pelissä Whitesia isännöi Raips. Pientä asennevammaa ensimmäistä kertaa havaittavissa Whitesin pelissä. Turhia riistoyrityksiä, sata-nolla hävittyjä 1vs1 tilanteita ja apupuolustuskin laiskaa. Toisen jakson alussa joukkuevirheet täynnä kahden minuutin pelin jälkeen.
Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jo-El, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä (eka peli), Jesse, Mats, Taiteilija ja Leo.
Hyökkäys: 9, enemmän syöttöjä vähemmän pomputusta. Nopeat ok, huolellisuus viimeistelysssä.
Valopilkku: Nökö, alun huolimattomuuden (3 ekaa vapaata lay-uppia ohi) jälkeen hyvää puolustusta vastustajan takuria vastaan, monta hyökkäyslevyriä ja muutenkin aktiivista tekemistä.

Leo hyppyheitossa ja Nökö menossa hyökkäyslevypalloon. Veeti, Jesse ja Anton ihastelevat taustalla.

Whitesin toinen vastustaja oli Redsien pöllyttämä SalPa. Pelin alussa vielä kone yski puolustuksessa, mutta pieni irtiotto toisen jakson alkuun katkaisi kyllä pienemmän ja kokemattomamman vastustajan selkärangan täysin. Loppupeli menikin meiltä lay-up-harjoitteluksi, joista useampi poika paranteli omaa ottelukohtaista piste-ennätystään.
Hyökkäys: 10-, alun sumppuun hyökkäämisen jälkeen alkoi tulla tulosta kun pallo ja jalat lähtivät liikkeelle. Lay-upit päätettin lähes 100%:sti koriin, hyvä niin.
Puolustus: 10- Alun haparoimisen jälkeen vastustaja oli täysin aseeton meidän kenttäpäädyssämme.
Valopilkku: Anton, todella isoilla minuuteilla jaksoi painaa moleemissa päissä kenttää ja uusi oma henk.koht. piste-ennätys.

Whitesin pelit kuittaa Coach K

Redsien päivän ensimmäinen vastus oli Salon Palloilijat. Olimme saaneet mukaan kahdeksan ukkoa, mutta Mara väänsi alkulämmittelyssä polvensa pahasti (ei vielä tiedä kuinka pahasti), joten lopulta vain seitsemän soturia kirmasi tantereelle. Ei tästä mitään taistelua kyllä syntynyt. Erilaisin rajoittein yritin saada pelistä meille edes hyvän harjoituksen. El Capitanolla oli mm. lähes koko pelin korintekokielto, jotta voi harjoitella syöttämistä, koko porukalla oli yli kolme jaksoa pomputuskielto hyökkäyspäässä ja neljännen jakson puolivälin jälkeen koreja sai tehdä enää kaksi herraa.

Pojista taisi olla kiva tehdä koreja ja kaikki tekivätkin vähintään 17 pointsia (paitsi El C, jolla oli siis korintekokielto). Valmennuksen näkökulmasta tällä pelillä oli kyllä valitettavan vähän annettavaa.
Mukana: Tatu, El Capitano, Julle, Ekku, Nicce, (Mara), Kape ja AllStars.

Puolustus: 9+, ihan kovinta sykettä ei ollut tekemisessä (tarkoituksella).
Hyökkäys: 10, olihan se näyttävää
Valopilkku: Tatu, kun sai ketsuppipullon vihdoin toisella puolikkaalla auki, niin paranteli saman tien piste-ennätystään 2,5 kertaiseksi vanhaan verrattuna. Pikkupilkku: koko porukka, iloista ja näyttävää menoa.

Iiro korkkasi virallisen korisuransa ottelussa Raipsia vastaan.

Myöhäisottelussaan Reds kohtasi isäntäjoukkue Raipsin. Meiltä oli edellisen pelin rosterista pudonnut vielä Nicce, jolle oli noussut kuumetta. Onneksi saimme Iiron mukaan, joka näin avasi virallisen sarjapeliuransa. Eli seitsemällä ukolla mentäisiin jälleen.

Oli tiedossa, että Raips on kovempi joukkue kuin SalPa ja pojat saivatkin ohjeen ja luvan pelata ihan normaalia peliä. Sepä ei käynytkään niin vain nappia painamalla. Edellisestä pelistä oli jäänyt surffailuvaihde päälle. Kun raisiolaisilla oli vielä heittää kehiin varsin taitava takamies, me jopa hävisimme toisen jakson selvästi ja eroa oli puoliajalla vain kolme pistettä meidän hyväksi.
Puoliajan keskustelu, että jokainen käyttää nyt niitä omia vahvuuksiaan ja että poikien on ihan ite tehtävä asiat paremmin, tuotti tulosta. Puolustuksesta se taas lähti. Pantiin tylysti vastustajan korkki kiinni ja juostiin riistojen ja levypallojen jälkeen nopeita hyökkäyksiä. Viimeistely tosin vielä kolmannella jaksolla tökki, mutta petrattiin koko ajan loppua kohden kuin sika juoksuaan.

Puolustus: eka puolikas 8, toinen puolikas 10 eli olisiko se sitten 9.

Hyökkäys: eka puolikas 6,5, toinen puolikas 9,5 eli tämä on varmaan sitten 8.

Valopilkku: AllStars, tästä ukosta on kuoritunut jäätävä viimeistelijä. Pikkupilkku: Iiro, eka peli, ekat pisteet, tukuttain levypalloja ja mukavasti pelissä mukana.

20.11. I-d. / Sm-karsinta Hovirinta

Ura - TuNMKY  72 - 82 (12-10, 16-21, 19-25, 25-26)

Kotiparketille vastustajaksemme saapui naapurikylän Namika. Teemaksi peliin otettiin huolellisuus pallon kanssa ja fiksu puolustaminen. Alkulämmittely sovittiin suoritettavan keskittyneesti ja jokainen osa-alue huolellisesti toteuttaen. Näin myös tapahtui.

Mystisesti hyvä tekeminen ei vain siirtynyt peliin. Meidän ukot olivat aivan kokovartalokipsissä. Liekö tuttujen kavereiden kohtaaminen aiheuttanut ylimääräistä jännitystä, mutta joka tapauksessa meiltä puuttui täysin pelirohkeus ja voitonnälkä. Namika veikin lähes läpi ottelun kaikki kaksinkamppailut irtopalloista, kun me taas tyydyimme usein vain seuraamaan tilannetta vierestä tumput suorana. Ottelun ensimmäisellä puolikkaalla meitä pitivät pelissä mukana kohtuullinen puolustus sekä hyökäyspäässä AllStarsin ja Ilmojen Valtiaan onnistumiset. 

Toisella puoliajalla horroksesta heräsivät El Capitano ja Ramses. Valitettavasti Namika oli tässä vaiheessa jo keksinyt, että heillähän on ihan oikeat mahdollisuudet tällä kertaa pärjätä. Turkulaiset taistelivatkin vimmatusti jokaisesta pallosta, kun meillä oli vastaavasti hieman sellaista virkamiespalloilua. Näin ero venähti neljännellä jaksolla jo 14 pisteeseen. Kolme minuuttia ennen loppua aikalisällä jätkät vihdoin heräsivät taiselemaan ja pelaamaan siten kuin osaavat. Ero saatiin kavannettua aina kuuteen pisteeseen, mutta aika loppui tällä kerralla valitettavasti kesken. Lopussa, meidän ollessa pakotettuja rikkomaan vastustajaa, saivat turkulaiset vapariviivalta kaunisteltua loppulukemat.

Viiltävä analyysini pelistä on, että tappio kulminoitui yhteen asiaan eli tuohon kokovartalokipsiin. Se taas heijastui moniin eri osa-alueisiin pelikentällä. Turha jännittäminen pois ja tilalle normaalia taistelutahtoa ja intohimoa, niin ei meillä ole missään pelissä mitään hätää. Tähän pitäisi valmennuksen pystyä vaikuttamaan, tällä kertaa epäonnistuen, joten pistetään tämä tappio omaan piikkiin.
Mukana: Isäntä, El Capitano, Ilmojen Valtias, Ekku, Nökö, Nicce, Ramses, Mats, Taiteilija ja AllStars.

Puolustus: 7+, hävittiin liikaa 1vs1 tilanteita ja sulkeminen oli toisaikaista
Hyökkäys: 8-, rohkeus puuttui kokonaan suurimman osan peliä. Toinen puoliaika parempaa ja viimeiset minuutit kiitettävää tekemistä (tällä kerralla se ei riittänyt).
Valopilkut: Liedon lahjat eli AllStars, joka tuikki ensimmäisellä puoliajalla ja Ramses, joka puolestaan oli toisen puoliajan herra ja hidalgo.

14.11. I-d. / Sm-karsinta Tampere

RaPy – Ura  25 – 87 (3-30, 8-20, 8-18, 6-19)

Päivän pelipaikalle Tesoman koululle tippui pelureitamme pikkuhiljaa tipottain, ensimmäisten ollessa tuntia ja viimeisen varttia ennen peliä paikalla. Ensiesiintymisensä I-divariparketilla tekisi tällä kerralla Kape. Pelin teemat olivat meillä huolellisuus pallon kanssa sekä pelin kääntäminen. 

Ilmojen Valtias passaa ja Taiteilja valmistautuu viimeistelemään.

Peli voitosta oli ohi käytännössä jo parin minuutin pelin jälkeen. Tilanne oli tuolloin 0-8 ja vastustajan aikalisä. Meidän ukkomme jaksoivat pitää kaasun ja asenteen pohjassa koko ensimmäisen erän. Tämän jälkeen menimme mukaan vastustajan kävelyyn. Iloisia valonpilkahduksia tuli aina ajoittain, mutta teemoista varsinkin tuo huolellisuus ei oikein ollut tälläkään kertaa kohdallaan. Helpot laitettiin tälläkin kerralla hienosti pääosin sisään. Levypalloja hallitsimme ilahduttavati melko suvereenisti, kuten meidän kokoisen joukkueen toki kuuluukin. Puolustus oli kaiken kaikkiaan oikein mukavaa ja yritteliästä, mutta se räpylä siihen syöttölinjalle kiitos!

Mukana: Jo-El, El Capitano, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä, Ramses, Leca, Kape, Mats ja Taiteilija.

Puolustus: 9, käsi syöttölinjalle.

Hyökkäys: 8+, huolellisuus pallon kanssa.

Valopilkku: Taiteilija, normipäivä kentällä eli taisi tulla quattro-double (ei siis double-double tai triple-double) vaan sekä pisteissä, levypalloissa, riistoissa että syötöissä kaksinumeroiset luvut!!

8.11. II-d. Hovirinta

Ura Red – TuNM KY Blue  83 – 46 (21-8, 35-17, 13-15, 14-6)

TuNMKY Blue – Ura White  31 – 105 (10-21, 4-32, 13-28, 4-24)

Ura White – Ura Red  71 – 61 (15-7, 21-20, 19-18, 16-16)

Päivän ensimmäisessä taistossa naapurikylän poikia vastaan parketilla riehui Redsimme. Vahvuudestamme puuttui El Capitano ja Leca.

Puoliaikaan asti peli oli varsin mallikkaan näköistä tekemistä koko poppoolta. Puolustuksessa tsempattiin ja hyökkäykset vyöryivät mallikkaasti Namikan korille. Kaikki ukot taisivat päästä pisteiden makuun jo tässä vaiheessa. Ja sitten isolle tauolle.

Mitenköhän tämän saisi muutettua tulevaisuudessa. Pelaajien katse taululle ja sitten luultiin että ollaan hyviä sen sijaan että oltaisin oltu hyviä. Peli meni ihan neppailuksi ja todella ylimielisen näköiseksi surffailuksi molemmissa päissä kenttää. Aikalisä kolmen minuutin jälkeen ja rauhallinen keskustelu ja ohjeistus poikien kanssa. Ei vaikutusta. Jaksotilanteessa 5-15 (me ensin mainittuna) aikalisä kuuden minuutin jälkeen. Kunnon tuuletus ja ripitys asenteesta ja mitä se merkitsee kun on pelipaita päällä. Taisi tehota. Aikalisän jälkeen Namika teki lopun 14 minuutin aikana enää kuusi (6) pistettä!

Mukana: Tatu, Julle, Ekku, Nicce, Ramses, Mara, Kape, Onni ja Kauri.

Puolustus: 24 minuuttia 10, 16 minuuttia 5,5. Aina sata lasissa!

Hyökkäys: 24 minuuttia 10-, 16 minuuttia 7-. Aina sata lasissa!

Valopilkku: Ekku, tällä kaverilla ei kyllä jää asenteesta kiinni…

Yleisöä oli saapunut mukava määrä seuraamaan Whitesin ja Redsin välistä kamppailua.

Päivän toisessa ottelussa White kohtasi samaisen Namikan, jonka Reds oli hieman aiemmin kohdannut. Alkulämmittelyssä hyvä meininki päälle ja otteluun. Ylösheitto hävittiin hyppääjän ottaessa pallon haltuunsa, joten puolustuksen kautta lähdettiin. Muutamia paikkoja ensin hyökkäyspäässä tuhrittiin ja Namika siirtyikin johtoon, kun ottelua oli pelattu reilu minuutti. Nopea kuittaus meiltä rinnalle ja sen jälkeen ohi. Taakse ei käännytty katsomaan missään vaiheessa ja ottelu painettiin hyvällä asenteella ja tsempillä laajan rintaman saadessa onnistumisia molemmissa päissä kenttää.

Ottelun erikoisuus oli puoliajalla piirretty hitaan hyökkäyksen kuvio, joka ei käsittänyt yhtään pomppua, mutta hyvän liikkeen ja oikea-aikaisten neljän syötön jälkeen päästiin lay-upiin ja vapaaheittoviivalle. Thumps up!
Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jo-El, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä, Jesse, Mats, Taiteilija ja Leo.
Puolustus: 9½ Ei paljon helppoja koreja annettu
Hyökkäys: 9 turha kiire pois hyökkäyksiin lähdöstä ja pistesakake kiittää vaikka nytkin sata pinnaa tehtiin.
Valopilkku: Leo, loistava peli molemmissa päissä kenttää

Kuittaa Coach K

White-Red, hyvää sulkemista nähtävissä.

Päivän päätteeksi saatiin hegemoniamatsi nr. 4, kun omat joukkueemme Whites ja Reds kohtasivat. Whites vei peliä alussa mielin määrin. Kun vajaat seitsemän minuuttia oli pelattu, niin Redsin penkin päässä Tarmo otti aikalisän tilanteessa 15-1 Whitesille. Tiedä sitten mitä käärmekeittoa siellä pojille juotettiin, mutta sen jälkeen Redskin alkoi pelaamaan siten kuin Nollakakkoset osaavat.

Piste pisteeltä Whitesin johto kutistui ja kolmannella jaksolla Redsit käväisivät jo johdossakin. Whitesin pojilla löytyi kuitenkin vielä yksi vaihde varastosta ja he puristivat hyvän jakson kolmannen jakson loppuun. Näin Whites siirtyi viimeiselle jaksolle 10 pisteen johdossa. Viimeinen jakso mentiin kori korista. Hyvällä asenteella pelattu peli päättyi lopulta Whitesin ansaittuun voittoon.

Hienouksia ei tässä matsissa juuri nähty, mutta kovaa vääntöä ja hyvää kamppailua senkin edestä.

7.11. I-d. / Sm-karsinta, Hovirinta

Ura – Pyrintö  75 – 46 (20-6, 17-13, 22-18, 15-9)

Hovirinnan hornankattilaan saatiin lauantaipäivän vieraaksi Pyrinnön porukka. Määrää heillä ainakin oli, sillä olivat lähteneet Varsinais-Suomen retkelle peräti kahdentoista pelurin voimin. Meiltä El Capitano ja Nicce olivat edelleen toipilasosastolla (joskin kumpikin oli kannustamassa), joten AllStars ja Nökö oli hälytetty tuuraamaan.

Liekö edellisen päivän keilapallon käsittely sekoittanut poikien tuntuman koripalloon vai mikä mahtoi olla. Joka tapauksessa painostamattomia menetyksiä tuli jälleen aivan liikaa. Ilman tilastoja veikkaisin, että rähmättiin pallo 40-50 kertaa, ei se siitä ainakaan paljoa heitä.

Muuten peli oli meiltä varsin mukavaa. Hyökkäykset saatiin maalatulle alueelle ja puolustuksessa pärjättiin niin 1vs1 –tilanteissa kuin apupuolustuksessakin. Levypallot jäivät pääsääntöisesti hienosti meidän kouriimme ja tällä kerralla jopa ne helpot laitettiin mukavalla prosentilla sisään.

Mukana: Isäntä, Ilmojen Valtias, Julle, Ekku, Nökö, Ramses, Leca, Taiteilija, Leo ja AllStars.

Puolustus: 9, sulkemisessa vielä enemmän tarkkuutta.

Hyökkäys: 8- menetykset laskevat arvosanaa selvästi

Valopilkku: Leca, alun kohelluksen jälkeen pelasi lopulta oivan pelin. Erinomaista puolustamista ja korien lisäksi hienoja koriinjohtavia syöttöjä. Pikkupilkut: Leo, ensi esiintyminen I-divarissa ja paransi läpi pelin otteitaan kuin sika juoksuaan. Onni, pelaa jo kuin konkari (huom. ensimmäisestä sarjapelistä vasta n. 10kk). Ja pakko on antaa tunnustusta jälleen myös Ramsekselle, on äijä vaan niin jäätävän kova luu molemmissa päissä kenttää.

 

1.11. I-div./Sm-karsinta, Hovirinta

Ura - FoKoPo  93 - 53 (19-12, 20-12, 20-17, 34-12)

Taiteilija keksinyt väylän, josta voi pallon kanssa lentää läpi.

Tämä oli jälleen kerran niitä pelejä. Siis niitä, jossa pääosa pelistä surffaillaan, kunnes sitten x minuuttia pelataan siten kuin osataan. Tällä kertaa vastustajana oli vuorossa aivan uusi tuttavuus. Emme muistaakseni olleet koskaan ennen pelanneet FoKoPoa vastaan puhtaasti nollakakkosten kanssa.

Pelin kulku hyvin tiivistetysti. Kolme jaksoa lepsua puolustusta ja extra-ultrahuolimatonta hyökkäystä. Neljännessä jaksossa pojat vihdoin olivat selvästi huolellisempia. Turhia menetyksiä tuli edelleen, mutta nyt niiden määrä oli edes jotenkin järjellinen. Ihan lopussa tuli jopa muutama hieno hyökkäys, jossa puolustuspään levypallon jälkeen palloa ei pompautettu kertaakaan ennen kuin se parin hienon syötön jälkeen oli jo vastustajan korissa (n. 2 sek. sen levypallon jälkeen). Oli mukava päättää peli hyvään jaksoon.
Mukana: Isäntä, Jo-El, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä, Ramses, Leca, Mats ja Taiteilija.
Puolustus: 8- eli ihan ok, mutta selvästi parempaan pystytään.
Hyökkäys: kolme ekaa jaksoa 5+, neljäs oli sitten sentään jo 9-.
Valopilkku: ei siinä auta kuin valita taas Ramses. Herra rauhallisuus antaa joukkueelle nöyrästi molemmissa päissä kenttää sen minkä osaa (ja C-junnuksi se on aika paljon se).

24.10. II-div. Salo

Vilpas Red – Ura Red  48 – 88 (18-24, 13-18, 13-21, 4-25)
Ura White – PeU  87 – 33 (22-4, 18-10, 26-8, 21-11)
Ura Red – PeU  78 – 53 (23-6, 20-14, 25-6, 10-27)
Vilpas Red – Ura White  21 – 95 (2-23, 5-18, 4-25, 10-29)

Tämän kertainen turnaus käytiin Salossa Hermannin koululla. Päivän ensimmäisessä pelissä olivat vastakkain Redsit eli Vilppaan versio meidän omaamme vastaan. Peli oli meiltä ihan hauskaa harjoittelua. Pelipaikkoja sekoitettiin ja erilaisia kentällisiä kokeiltiin. AllStars ja Kape löivät ottelun alkutahdit ja hetkessä ero olikin jo toisella kymmenellä. Siitähän seurauksena oli selän oikeneminen ja Vilpas pääsi numeroiden valossa hieman peliin mukaan.

Eihän meillä ollut pelissä missään vaiheessa mitään hätää, mutta kunnon asenteella pelaamista saatiin odottaa aina viimeiseen jaksoon asti. Ja silloin kun pojat pelaavat kunnolla on jälki aika murhaavaa, kuten jaksoluvut 4-25 hyvin kertovat.

Mukana: Tatu, El Capitano, Julle, Ekku, Ramses, Mara, Kape, AllStars ja Kauri.
Puolustus: 8, trendi oli kyllä nouseva mikä tietysti ilahdutti.

Hyökkäys: 8+ turhaa hätäilyä pallon kanssa, josta seurauksena menetyksiä ja ohiheittoja.

Valopilkku: Kape, nosteli palloa kuppiin hienojen muuvien jälkeen oikealta ja vasemmalta. Ainakin kolme koria vasurilla.

Kape nostaa palloa kuppiin ja AllStars varmistaa.

Redsien toinen vastus oli Perniön Urheilijat. Whites oli juuri lyönyt PeU:n maan rakoon ja tästä syystä sanoinkin pojille, että ottelun teema on se, että meillä on asenne kohdillaan. Ensimmäinen jakso mentiinkin eikä meinattu. Perniöläisillä oli vaikeuksia saada edes heittoyrityksiä aikaan.

Pikkutauolla pojat jälleen vilkuilivat tulostaululle. Seuraus oli tuttuakin tutumpi – pelkkää kohellusta ja sähläystä koko porukalta. Kun erää oli pelattu 2:45 otin aikalisän, koska emme olleet saaneet aikaiseksi edes yhtä heittoyritystä koria kohti. Kyse ei ollut siitä, että vastustaja olisi kummasti piristynyt, vaan meidän tekemisemme vain oli luokatonta. Paria minuuttia myöhemmin PeU taisi johtaa erää jo 4-10. Sitten El Capitano pääsi kentälle ja päätti näyttää vähän esimerkkiä ja äijä alkoi puolustamaan suurella sydämellä. Loppujakso meille 16-4. Kolmas jakso jatkettiin samaa hienoa tekemistä, kunnes koitti viimeisen neljänneksen vuoro.

Pelimme taas mystisesti levisi kuin sen kuuluisan Jokisen eväät konsanaan. Kaikki pelasivat tasaisesti ja ihan omilla pelipaikoillaan ilman mitään rajoituksia, mutta pelistä katosi idea ihan totaalisesti. En käyttänyt aikalisää, koska halusin, että pojat keksivät itse miten kurssin saisi käännettyä. No eivät keksineet. Viimeinen jakso meni perniöläisille törkylukemin 10-27 ja pukuhuoneessa olikin pelin jälkeen hiljaista porukkaa. Kysyin vain yhden kysymyksen pojilta – mitä tästä pelistä olisi opittavissa. Kuulemma asenteen tulisi olla kunnossa koko ajan kentällä ollessa. No toivottavasti tämä oppi meni sitten tällä oppitunnilla perille.

Puolustus: 1, 3 ja toinen puoli 2. jaksoista kiitettävää. Eka puoliska 2. jaksosta ja 4. jakso varsin vaatimatonta.

Hyökkäys: 1, 3 ja toinen puoli 2. jaksoista kiitettävää. Eka puoliska 2. jaksosta ja 4. jakso varsin vaatimatonta.

Valopilkku: Kauri, nosti (varsinkin puolustuspäässä) tasoaan ensimmäisestä pelistä hienosti. 

Whitesin päivän ensimmäiseen peliin tuli vastaan PeU basket. Joukkueessa mukana pari pidempää poikaa ja useita ei niin pitkiä poikia. Meillä siis ennakkoon selkeä pituusylivoima pelissä.

PeU:n poika yrittää sulkea Ilmojen Valtiasta vapaaheittotilanteessa.

Pelin alussa kävi selväksi että, taitoero oli myös meidän eduksi. Nopeat hyökkäykset seurasivat toistaan, kun saimme stoppeja hyvän puolustuksen johdosta. Myös hitaassa hyökkäyksessä oli havaittavissa joukkuepelaamisen merkkejä, kun maltettiin kääntää peliä ja päästiin helpompiin korintekotilanteisiin. Ottelun voittajasta ei ollut alkuminuuttien jälkeen epäselvää.
Mukana: kaikki 11 poikaa.
Puolustus: 9½, hyvällä asenteella tehtiin jaloilla töitä. Puhetta ja sulkuja lisää.
Hyökkäys: 9 Pieni maltti olisi joskus paikallaan.
Valopilkku: Ottelun pistekunkku Tim. Lisäksi hyvää taistelua hyökkäyspään lavareissa ja tsemppiä puolustuksessa.

Toinen peli ruokailun jälkeen Vilpas Redsiä vastaan. Pasta-annoksekset eivät vatsassa paljon painaneet, kun näytimme heti alusta alkaen kumpi tätä ottelua hallitsee. Vain pieni huolimattomuus alun viimeistelyissä piti ottelun hetken aikaa nummerisesti tasaisena.

Sulkupelimme ei oikein toiminut pieniä Vilppaan pelaajia vastaan. Vastustaja otti paljon kaukoheittoja, jolloin pallot pomppivat kauemaas korista ja me ryntäsimme turhan usein heti korin alle palloa hakemaan. Hieman malttia ja lisää kestoa sulkuun, niin hyvä tulee. Me onnistuimme korinteossa läheltä ja välillä vähän kauempaakin. Jesse oli saanut kolhun jalkaansa, eikä pystynyt tässä matsissa enää pelaamaan.
Puolustus: 9, toistan itseäni: puhetta lisää ja parempia sulkuja.
Hyökkäys: 10-, Pientä huolellisuutta viimeistelyyn.
Valopilkku: Joel, Tauon jälkeen rupeaa tekeminen olemaan vanhaa kunnon
Joelia ja onnistumisia tulee molemmissa päissä kenttää.

Whitesin pelit kuittaa Coach Kimmo

23.10. I-div. / Sm-karsinta, Hovirinta

Ura - Vilpas  77 - 44 (21-6, 8-13, 24-12, 24-13)

Jälleen yksi ottelu niin tuttua ja turvallista Vilpasta vastaan. Tänään oli teemana asenteen merkitys, niin verryttelyssä kuin itse pelissäkin. Kun pojilla on sata lasissa, on voitto lähellä mitä tahansa kotimaista joukkuetta vastaan (huom. KUN ON SATA LASISSA!!). Alkuverryttelyn perusteella hyvää oli luvassa, eikä pelin alku tuottanutkaan pettymystä.

Peliä oli pelattu 29 sekuntia ja johdimme 6-0. Vastustajan aikalisä. En oikein osannut muuta aikalisällä todeta kuin että - jatketaan samaan malliin. Koko ensimmäinen jakso oli meiltä hyvää puolustamista sekä sähkkää ja nopeaa hyökkäämistä.

Toinen jakso alkoi samoin askelmerkein. Peliä pelattu reilu kaksi minuuttia ja jakso meille 6-0 (tilanne 27-6) ja vastustaja oli pakotettu käyttämään ensimmäisen puoliajan viimeinen aikalisä. Tässä vaiheessa pojat katsoivat tulostaululle ja peli oli heidän mielestään jo paketissa, tai mikä lie. Siitä alkoi kuitenkin meidän synkkä jakso. Ainahan synkkiä jaksoja koriksessa tulee, junnukoriksessa varsinkin, mutta tämä kesti sitten aina toisen jakson loppuun asti. Tämän seurauksena Vilpas vei viimeiset kahdeksan minuuttia 2-13 ja kavensi eron puoliajalle vielä ihan iskuetäisyydelle.

Puoliajan pieni (tiukkasanainen) muistutus asenteen merkityksestä taisi tehota. Erityisesti Ramses heräsi sarkofagistaan ja ryhtyi laittamaan palloa urakalla säkkiin pikku-ukkojen roikkumisesta huolimatta. Koko loppupeli olikin jälleen pääosin loistavaa pakkia ja iloista, nopeaa hyökkäyspelaamista, jossa pallo ja äijät liikkuivat ja tekivät töitä. Vilppaalla ei käytännössä ollut tässäkään matsissa mitään jakoa meitä vastaan (vrt treenimatsi kauden kynnyksellä).

Mukana: Isäntä, El Capitano, Ilmojen Valtias, Julle, Ekku, Nökö, Ramses, Mats, Taiteilija ja AllStars.

Puolustus: 9, muuten oikein hyvää, mutta sulkupeli oli lähinnä joku kaukainen muisto vain.

Hyökkäys: 9,5 oikein iloista ja hyvää, mutta muutamat täysin kuivat jaksot vähän himmensivät loistoa.

Valopilkku: Ramses, kun ottelua laitettiin puoliajan jälkeen pakettiin, oli tämä ukko aivan suvereeni valtias molemmissa päissä kenttää.

11.10. II-div. kotiturnaus

Ura White - TuNMKY White  102 - 38 (37-11, 23-13, 25-6, 17-8)
Ura Red - Korihait  116 - 71 (33-21, 34-21, 24-21, 25-8)
TuNMKY White - Ura Red  42 - 145 (10-38, 13-31, 12-37, 7-39)
Korihait - Ura White  69 - 77 (15-25, 22-15, 12-24, 19-16)

Pelit pelattiin tällä kertaa poikkeuksellisesti Vaarniemessä, koska Hovirinnan sali oli muussa käytössä. Aamun ensimmäisessä pelissä White kohtasi TuNMKY:n kaimansa. Jaksopisteet kertovat melko hyvin ottelun kulun. Onnistumiset jakaantuivat mukavan tasaisesti koko meidän joukkueen kesken.

Mukana: Tim, Anton, Jo-El, Ilmojen Valtias, Nökö, Härkä, Mats, Taiteilija ja Leo.

Puolustus: 9,5 kättä olisi voinut laittaa syöttölinjalle enemmän.

Hyökkäys: 10 Coach K:n sanoin: Sata pinnaa on aina sata pinnaa.

Valopilkku: Leo, hienoa haastamista, koreja, levareita yms. Pikkupilkku: Ilmojen Valtias, joukkueen ensimmäinen (ja toinen) pelitilannedonkki on nyt nähty tosiasia.

Toisessa ja kolmannessa päivän peleistä parketilla oli Reds. Ensin vastaan asettui Korihait, joka tiedettiin hyvin heittäväksi, mutta pienikokoiseksi porukaksi. Puolustuksemme vuosikin kuin seula kolme ensimmäistä jaksoa, kunnes sitten viimeiselle jaksolle saatiin hieman paremmin tilkittyä oma päätymme. Hyökkäys rullasi ihan mukavasti läpi pelin.

Mukana: El Capitano, Julle, Ekku, Nicce, Ramses, Mara, Leca, Kape ja Onni.

Puolustus: 8, hävittiin ihan liikaa 1vs1 tilanteita. Levarit sitä vastoin kokoetumme turvin hoidettiin hienosti kotiin.

Hyökkäys: 10, Coach K:n sanoin: Sata pinnaa on aina sata pinnaa.

Valopilkku: Onni, jäätävän viileä suoritus. Nosteli palloa pussiin omista haastoista ja joukkuekavereiden ohiheitoista oikein urakalla.

Redsien toiseksi vastustajaksi asteli TuNMKY White, josta ei tällä kerralla ollut oikein kunnon pelikaveriksi. Meiltä toisin meinasi käydä ukot vähiin, kun Leca oli lähtenyt sukukokoukseen ja Ekku sekä Julle huomasivat alkulämmittelyssä, etteivät ole pelikuntoisia. Näin matsiin lähdettiin vain kuudella ukolla. Kun Kapekin sitten ottelun tuoksinassa nappasi viisi virhettä, ei vaihtoukkoja enää penkille jäänytkään. Eipä sillä, ei niitä tällä kertaa tarvittukaan.

Puolustus: 8, pidettiin osin kyllä ihan tarkoituksella intensiteetti hieman tavallista pienempänä.

Hyökkäys: 10, Coach K:n sanoin: Sata pinnaa on aina sata pinnaa. Toisella puoliajalla teimme 76 pistettä, vaikka kaikilla oli kuljetuskielto...

Valopilkku: koko pelannut kuusikko.

Päivän ja viikonlopun viimeinen Nollakakkosten peli oli Whitesin kohtaaminen Korihaiden kanssa. Osin ehkä Redsin, pisteiden valossa, selvän voiton tuudittamassa harhassa Whites ei saanut matsissa ihan parasta puristusta koneestaan irti. Kun vielä tuomarilinja suosi selvästi pienikokoisempia ukilaisia, pysyi peli tasaisena ihan loppuun asti. Tässäkin pelissä meinasi meiltä loppua ukot kesken, vaikka matsiin lähdettiin yhdeksän ukon voimin. Nökö, Ilmojen Valtias ja Taiteilija saivat virhetilinsä täyteen ja Antonille tuli joku kolhu jalkaan, niin ei Whitesillakaan ollut enää yhtään vaihtoukkoa. Loppuvaiheessa pojat pitivät päänsä sen verran kylmänä, että hoitivat homman kuitenkin kotiin.

Puolustus: 8, vaihteli pitkin matsia. Kolmas jakso oli ihan kiitettävää tekemistä toisin kuin oikeastaan kaikki muut.

Hyökkäys: 8, ei oikein osattu käyttää kokoylivoimaamme hyväksemme ja välillä pallottomilla meni ihan seisoskeluksi (välillä taas ei).

Valopilkku: Mats, hyvää pelintekoa, haastoja, heittoja, koreja ja pakkipäässäkin oivaa tsemppiä. Pikkupilkku: Härkä, vaparit 8/8 riittää tähän titteliin helposti.

10.10. I-div. / Sm-karsinta, Turku

TuNMKY - Ura  70 - 72 (9-14, 26-18, 15-19, 20-21)

Olipa omituinen peli. Alkuverryttely näytti ihan hyvältä ja keskittyneeltä tekemiseltä. Tiedä sitten menikö pojilla vähän jo ylikeskittymisen puolelle, mutta itse peli oli meidän osaltamme aika kamalaa kuraa alusta lähes loppuun asti. Hyökkäyspelimme ei lähtenyt käyntiin, ei millään. Helppoja koreja jätettiin taas tukuttain tekemättä, seisoskeltiin, eikä huolellisuus pallon kanssakaan noussut hääville tasolle. Puolustus on sellaista näennäisen kohtuullista, mutta ei se hyvää ollut ja mm. sulkemisten kanssa oli vähän niin ja näin. Tällä tavalla edettiin vajaat 37 minuuttia, toisen jakson ollessa tällä kertaa se pohjanoteeraus, mutta sitten käytimme toiseksi viimeisen aikalisämme.

Olimme tuossa vaiheessa seitsemän pistettä perässä. Pieni reipashenkinen äänijänteiden avaus äijien herättämiseksi. No nehän heräsivät. Yht´äkkiä puolustettiin kovaa, levareissa koko porukka sulki, hyökkäyksissä pallo ja miehet liikkuivat, josta tuloksena hienoja koreja. Pelikellossa jäljellä 1:02 ja vastustajan valmentaja oli pakotettu käyttämään viimeisen aikalisänsä namikan vielä johtaessa yhdellä pisteellä. Pari hyökkäystä myöhemmin olimme siirtyneet parin pinnan johtoon kun aikaa oli parisenkymmentä sekuntia jäljellä. Namikalle jäisi siis viimeinen hyökkäys. Puolustimme hienosti, kunnes jätimme turkulaisten pistelingon pallollisena vapaaksi kaaren taakse ja "tsup", kolmonen keskelle keksintöä viisi sekuntia ennen loppua ja olimmekin pinnan perässä. Onneksi meillä oli vielä aikalisä käytössä.

Aikalisällä käännettiin focus viimeiseen sivurajaan. Päätettiin pelata ihan normaali sivurajapeli vain sellaisella muutoksella, että kakkosoptiossa pallo tulisi Taiteilijan käsiin. Turkulaiset pelasivat ykkösvaihtoehtomme tuplaten pois, joten tuo kakkosvaihtoehto toteutui. Pari pomppua ja syöttö kulmaan rynnineelle El Capitanolle, joka nykäisee viimeisellä sekunnilla kolkin - puhtaasti sisään.

Poikien tuuletusten perusteella tuntui voitto maistuvan makealle. Omasta mielestäni emme olisi tämän kertaisella tekemisellä ansainneet voittoa. Pelissä pitää pojat pelata täysillä enemmän kuin kolme viimeistä minuuttia. Laitetaas tällä kertaa arvosanat syksyn teemojen mukaan eli:

Levypallot: 8- puolustuspäässä jäi sulkuja näkemättä ja hyökkäyskorilla ei menty levareista tarpeeksi edes taistelemaan.

Huolellisuus pallon kanssa: 7+ löysiä, huonoja syöttöjä ja pallo vietiin meiltä useamman kerran kuljetuksestakin.

Helpot sisään: 7 tämä on kyllä pakko saada toimimaan. Annetaan ihan liikaa tasoitusta vastustajille.

Mukana: El Capitano, Ekku, Ilmojen Valtias, Taiteilija, Ramses, Leca, Nicce, Jo-El ja Nökö.
Valopilkku: Taiteilija, viimeisen kolmen minuutin aikana mm. loistavaa puolustusta, 4-5 riistoa, 4 pistettä (mm. molemmat vaparit sisään) ja pari koriin johtanutta syöttöä (ml. voittokoriin). Pikkupilkut: El Capitano, viimeisen sekunnin voittokolkki sisään on jääkylmä suoritus. Nicce, käytti minuuttinsa tehokkaasti hyväkseen ja on pitkän poissaolon jälkeen pääsemässä hyvään pelikuntoon.

4.10. I-div. / Sm-karsinta, Hovirinta

Ura - RaPy  109 - 16 (29-3, 31-5, 25-4, 24-4) 

Loppu- ja jaksolukemat kertovat tästä pelistä lähes kaiken oleellisen. Puolustuksemme oli täyttä betonia ottelun aloitusheitosta aina loppuvihellykseen asti. Hyökkäyskin oli iloista ja näyttävää, joskin jonkin verran myös kahteen helmasyntiimme langettiin, eli turhaan pallon pomputukseen ja korin alta ohiheittoihin.

Puoliajalla pojille laitettu kuljetusrajoite hieman sotki toisen puoliajan hyökkäyspeliä, mutta vastapainoksi saatiin aivan uskomattoman hienoja koreja näyttävien pallonliikuttelujen jälkeen. Puolustuksen intensiteetti pysyi siis läpi ottelun hyvänä. Siitä hyvänä osoituksena oli, että RaPy teki koko pelissä vain viisi pelitilannekoria.

Mukana: Taiteilija, El Capitano, AllStars, Ilmojen Valtias, Ramses, Leca, Härkä, Mats, Julle ja Nökö.

Puolustus: 10 ei muuta kuin samalla tavalla tulevissakin peleissä.

Hyökkäys: 9+ ne helpot sisään...

Valopilkku: Koko porukka, tässä pelissä oli aivan sama ketkä kentällä olivat, intensiteetti pysyi yllä koko ajan.

26.9. I-div. / Sm-karsinta, Tampere

Pyrintö - Ura  46 - 83 (10-22, 14-17, 10-24, 12-20)

Let the dream come true eli matka kohti unelmaa alkoi vihdoin tänään varsinaisen sarjapelin muodossa. Matkanjohtajamme suuntasi karavaanimme mansesteriin Pyrinnön vieraiksi.

Sanoin alkuverryttelyn aikana co-coach Tarmolle, että touhu ei näytä oikein keskittyneeltä eikä huolelliselta. Ottelun alku vaikutti siltä, että ennakkoarvailuni oli ollut väärä. Pojat latoivat taululle pika pikaa 12-0 ja vastustaja otti aikalisän. Tämän jälkeen pojat valitettavasti osoittivat, ettei pelkoni ollut ollut turha. Aikalisän jälkeen pallon kanssa keksittiin jo niin paljon erilaisia painostamattomia tapoja hukata se, että luulin jossain vaiheessa olevani piilokamerassa. Eihän meillä siis missään vaiheessa ollut pelissä minkään sortin hätää, mutta ihan omaa kilttiyttämme (lue, huolimattomuuttamme) emme viitsineet laittaa helppoja koriin jne. jne.

Oppikirjan mukainen hyökkäys: Pallo keskeltä kovaa kohti koria ja laiturit ovat pelattavissa sivuilla.

Kiitos kiitettävän puolustuksemme ero kuitenkin kasvoi tasaisesti läpi pelin - hitaasti, mutta hitaasti. Viimeisen neljänneksen viimeiseksi kuudeksi minuutiksi laitoin pojille jälleen hyökkäyspään kuljetusrajoitteen, ja halleluuja - ihme tapahtui. Hyökkäyspeli muuttui iloiseksi pallon liikutteluksi ja aivan fantastisien sommitelmien jälkeen tuli helppoja koreja liukuhihnalta. Näin veimme lopun taas 14-0. Tuttuun tapaan loppulukemat olisivat voineet olla meille paljon (todella paljon) selvemmätkin, mutta tähän on tällä kertaa tyydyttävä.

Mukana: Taiteilija, El Capitano, AllStars, Ilmojen Valtias, Ramses, Leca, Ekku, Julle ja Nökö.
Puolustus: 9,5 vastustaja teki vain yhdeksän kahden pisteen koria, Yes!
Hyökkäys: 8- neljä ensimmäistä ja kuusi viimeistä minuuttia olivat kyllä timanttia.
Valopilkku: El Capitano, vei vastustajaa kuin litran mittaa.