Ottelut kevät 2015

11. - 13.5.2015 kauden viimeinen viikko, Kaarina

Maanantaina treeneissä se sitten tapahtui – Jon painoi donkin pohjaan korkeisiin koreihin ja sai aikaan pientä hysteriaa poikien keskuudessa! Olkoonkin, että kyseessä oli käsipallo, mutta kuitenkin. 

Tiistaina oli seuran kauden päätöstilaisuus Kotimäen koululla. Hallitus oli ollut enemmän tai vähemmän ajan hermolla löytämällä C-junnujen keskuudesta useita palkittavia. Vuoden URA-isänä palkittiin Marko Hänninen. Viralliset valintaperusteet olivat: - hän on aina paikalla omien poikiensa joukkueiden taustatiimissä joko auttamassa toimitsijatehtävissä, autokuskina pelimatkoilla, tai kuvaamassa otteluja. Aina innokkaasti mukana pelaajiemme harrastuksen tukena! Tämän allekirjoittaa koko C-junioreiden joukkue ja listaan voisi lisätä vielä ainakin toimiminen peleissä vara-jojona sekä turnausmatkoilla joukkueen huoltajana ja poikien virallisena kaitsijana, ja uusimpana sulkana hatussa vielä tilastomiehenä. Uskallan väittää, että koko C-junioreiden porukka niin valmentajat, pelaajat kuin toiset vanhemmat pitävät valintaa vähintäänkin oikeaan osoitteeseen menneenä. Kiitos Marko!!

Maanmainiot joukkueenjohtajamme Rami ja Sunniva valittiin vuoden joukkueenjohtajiksi, eikä syyttä suotta. Viralliset valintaperusteet: palkinnon jakavat C-poikien parivaljakko, jotka ovat huolehtineet yli 30 pojan joukkueesta läpi kauden, joka on sisältänyt yli 100 ottelua ja neljä turnausmatkaa. Vieraspelien autokyytien ja kotipelien buffettivuorojen järjestely on tullut tutuksi! Tässä on ollut mahtava toimia valmentajana, kun jojot ovat pitäneet erinomaista huolta kaikista ulkovalmennuksellisista asioista. Erityisesti valmennusryhmä haluaa lämpimästi kiittää Ramia ja Sunnivistia!!

Eikä tässä vielä kaikki: C-juniorit valittiin seuran vuoden joukkueeksi seuraavin perustein: palkinnon saa joukkue, joka on kasvanut kauden aikana usealla pelaajalla sekä kovaäänisesti tukenut oman seuran joukkueita katsomosta käsin. Rakkaus lajia sekä seuraamme kohtaan näkyy ja kuuluu joukkueen toiminnassa. Tämä palkinto menee kyllä pitkälti juuri mahtavien pelureiden piikkiin. Teidän kanssanne on aivan upea tehdä hommia, kiitos pojat!!

Keskiviikkona taputeltiin kausi pakettiin vielä oman porukan kesken. Hovirinnassa aloitettiin hegemoniamatsilla pojat vs vanhemmat, Tuukan toimiessa tuomarina. Tiukkaakin tiukemman väännön ja täyden peliajan jälkeen taululla komeilivat tasalukemat 53-53. Kehoitan vanhempia nauttimaan lukemista täysin siemauksin, sillä voipi olla että kovin montaa kertaa ei parketilta enää tappioitta selvitä.

Jukka heittää Veetin torjunnan yli.

Kyllä tähän kahden hengen sohvalle vielä pari poikaa lisää mahtuisi.

Pelin jälkeen siirryttiin vielä Vuolahteen grillaamaan ja saunomaan. Pojat heittivät porukalla talviturkit Kuusiston salmeen samalla kun vanhempia hytisi rannalla tuimassa tuulessa ja tihkusateessa. Grillailun lomassa käytiin myös perinteinen tietovisa, jossa voittajajoukkue sai säkillisen palkintoja jaettavakseen.

Illan aikana jaettiin myös Nollakakkosten ”vuoden joukkuekaveri” –kiertopalkinto, jonka saajan pojat aina äänestävät keskuudestaan. Kauden mukavimman joukkuekaverin tittelistä käytiin tällä kerralla erityisen tiukka kisa Martinin ja Alecin välillä. Tarkan ääntenlaskun jälkeen selvisi, että tänä vuonna pojat valitsivat vuoden joukkuekaveriksi Alecin. Onneksi olkoon Alec!!

Kuluneesta kaudesta vielä koko loistavalle staffille Sunniva, Rami, Kimmo, Tuukka ja Tarmo sekä pojille ja vanhemmille iso kiitos!

Kuittaa Coach O

9.-10.5.2015 Namika-turnaus, Tampere

Pyrintö valk. - Ura White  32 - 29 (4-5, 11-7, 6-12,11-5)

Ura White - HeiNMKY  28 - 32 (7-6, 7-10, 6-4, 8-12)
TaNMKY - Ura White  18 - 59 (6-19, 2-16, 8-12, 2-12)

White matkassa: Tim, Joel, Tuukat K ja S, Jesse, Matiakset H ja L sekä Onni.

Kauden viimeiset pelit edessä ja hyvällä tsempillä lähdimme lauantain ensimmäiseen peliin. Pääsimme ottelun alussa kuskin paikalle, ja johdimmekin ottelua kunnes koitti meille musta hetki, jolloin korinteko loppui lähes tyystin ja vastustaja tuli rinnalle ja ohi. koko toinen puoliaika olimme takaa-ajoasemassa, mutta Matias H:n loukattua nilkkansa jäimme hiukan liian pieneksi joukkueeksi ja vastustaja voitti saatuaan meiltä liian monta hyökkäyslevyriä ja uutta korintekoyritystä. Ottelun valopikkuna Matias L, joka hoiti pelintekijän tehtävät huolella ja jakelemalla hyviä syöttöjä.

Toiseen peliin valmistautuminen ja palautminen jäi lyhyeksi. Nopea ruokailu ja taas pelikamat päällä. Alkulämmittelyssä kävi ilmi, että Matias H, ei ollut pelikunnossa ja Joelilla ja Timilläkin oli vaikeuksia pystyä pelaamaan. Hyvästä alusta huolimatta väsy alkoi vääjäämättömästi painaa jaloissamme, kun ei tuoretta jalkaa ollut laittaa kentälle. Vastustaja sai tehtyä tarvittavat korit ja meille toinen niukka tappio oli tosiasia. Valopilkkuna Onni, joka jaksoi puurtaa hyökkäyksessä ja tuli myös vauhdilla omaan päähän puolustamaan ja sai vastustajan muutaman nopean korinkin estettyä blokeillaan.

Sunnuntaina jumbofinaali ja olimme päättäneet, ettemme tätä enää häviäisi. Matias H ei vieläkään pelikunnossa, mutta Joel ja Tim olivat taas täydellä panoksella mukana. Ottelu oli alusta asti täysin meidän hallintaa. Vastustaja ei meinannut millään saada palloa koriin ja me taas päätimme sekä nopeat että 5vs5-tilanteet hyvällä prosentilla. Valopilkku Tim prässäsi aktiiviseti ylhäältä, sai monta riistoa aikaan ja päätti muutaman hienon ajon koriin.

Kuittaa Coach Kimmo

Red matkassa: Rapu, Akseli K, Akseli R, Jaska, Nico, Martin, Kape, Anton

Ura Red - TaNMKY  75 - 18
Pyrintö Punainen  - Ura Red  40 - 27
Pyrintö Valkoinen - Ura Red  43 - 30
HeiNMKY - Ura Red  23 - 54

Kauden päätösturnaus siinsi edessä, kun lauantaina starttasimme tuttuun tyyliin Krossin Nesteeltä. Ekana päivänä oli luvassa kaksi peliä, joista ensimmäinen paikallista Namikaa vastaan oli alusta loppuun meidän pojilta vahva esitys. Vaikka vielä haettiin vähän tuntumaa pelikavereihin, niin korisukka heilui kiitettävää tahtia toisessa päässä. Koko joukkueelta rohkeita ratkaisuja ja ottelun lopuksi valopilkkuna palkittiin Nico nimenomaan rohkeiden ratkaisujen ja ilmiömäisten kuljetusharhautusten kunniaksi. Ei muuta kuin lounasta syömään ja valmistautumaan seuraavaan koitokseen.

Toisessa alkulohkon ottelussa tulikin selvästi kovempi vastus kentälle, kun Tampereen Pyrinnön punainen joukkue marssi esiin. En tiedä jäikö meidän pojilla takki auki ekan pelin jälkeen, mutta liian helpolla vastustajat pääsivät meidän keittiöön tiputtamaan helppoja koreja. Hyökkäyspäässä meno oli tahmeaa kun vihujen kova puolustus laittoi kapuloita rattaisiin. Taisteluhenki kuitenkin pysyi yllä ja kova tsemppi jatkui loppuun asti. Eroa ei kuitenkaan saatu kurottua kiinni ja tappion myötä alkulohkossa toinen sija. Valopilkku oli Kape, joka jaksoi koko ottelun ajan pitää jätkien asennetta yllä ja tärkeinä hetkinä upotti pari heittoa.

Aamun sarastaessa tiedossa oli semifinaaliottelu toista Pyrinnön joukkuetta vastaan. Ennen peliä suoritettiin huolellinen aamupalatankkaus, mutta aamupeli ei ollut meille armollinen. Rasvaiset pekonit olisi pitänyt jättää pois lautaselta, sillä jalka ei enää noussut kun ruoka velloi poikien vatsoissa. Ottelun suurimpana kehityskohteena oli puolustukseen palaaminen, jota valmentaja toisti erätauoilla ja aikalisillä kuin rikkinäinen levysoitin. Pyrintöläiset pääsivät jatkuvasti rokottamaan nopeilla hyökkäyksillään, eikä meidän peli taas ottanut tuulta alleen kun hyökkäykseen piti lähteä vastustajan tehdyn korin jälkeen. Kovasta taistelusta huolimatta taas 13 pinnan tappio manselaisille. Valopilkkuna oli Jaska, joka jaksoi juosta joka kerta alas puolustamaan ja huusi myös joukkuetovereitaan mukaan. Tappiosta huolimatta pidimme kuitenkin leuan pystyssä, koska edessä oli vielä pronssiottelu.

Viimeiseen otteluun jätkien keskittyminen ja pelivalmius oli huomattavasti parempi kuin aamun semifinaalissa ja se näkyi myös avauserässä. Puolustus oli aggressiivista ja syötönkatkoista päästiin iskemään nopeasti toiseen päähän. Onnistumiset ruokkivat taas lisää onnistumisia ja saimme kunnon draivin päälle. Pojat pitivät jalan kaasulla koko matsin ajan ja pallo upposi koriin laajalla rintamalla. Vaikka viimeisessä erässä voitonilo pääsi jo valloilleen, niin täysillä pelattiin kunnes summeri soi. Pronssimitalit kotiinvietäväksi äitienpäivän kunniaksi! Matsin valopilkku oli Rasmus, joka tykitti varmalla otteella pisteitä ja oli erityisesti puolustuksessa valppaana saaden ainakin kymmenkunta riistoa pelin aikana. Pikkupilkkuna palkittiin vielä Anton, joka väläytteli kultarannettaan heittäen kaksi komeaa koria lähes samoista askelmerkeistä peräkkäisissä hyökkäyksissä! Koko joukkueen esitykseen saa olla ylpeä, sillä turnauksen viimeinen peli oli myös paras pelimme, sillä kehitystä tapahtui niissä pienissä asioissa joita alkupelien aikana korostettiin. Hienoa pojat, tästä on hyvä jatkaa kohti kesäharjoittelua!

Namika-turnauksen pronssimitalistit: Rapu, Jaska, Kape, Rappu, Martin, Nico, Anton ja Coach Tuukka.

Kuittaa Coach Tuukka

12.4. II-div. alempi, kotiturnaus

Ura White – BC Sisu  61 – 52 (14-10, 17-11, 15-16, 15-15)
Pyrintö-03 – Ura White  54 – 68 (18-19, 16-19, 11-11, 9-19)

Ottelu alkoi osaltamme ihan mukiinmenevästi, mutta tuttu juttu eli "helpot heitot ohi"-kirous alkoi jälleen vaivata meitä. Vaikka pelillisesti olimme selkeästi parempia ei se näkynyt tulostaululla. Puoliaikatulos 31-21 olisi voinut olla vaikka 51-21, mutta kun ei...

Toisen puoliajan alkuun vastustaja sumputti oman korinsa kokonaan ja siirtyi jakson alkupuoliskolla johtoonkin. Onneksi teimme pienen ryhtiliikkeen ja saimme pelistä taas otteen. Neljännellä jaksolla saatiin muutama tärkeä heitto koriin vähän kauempaakin ja selvisimme ottelusta voittajana.

Mukana: Isäntä, Tim, Anton, Jon, Nico, Leo, Jo-El, Mats ja Lenni

Puolustus: 9- sulkupelissä eniten parannettavaa

Hyökkäys: 8+ Palkinto hyvästä työstä jäi liian usein saamatta

Valopilkku: Jesse Tärkeitä levyreitä, maltillista suorittamista ja heitot hyvällä prosentilla koriin

Toisessa pelissä pienet miehet Pyrinnön paidassa aiheuttivat meille täyden päivätyön voitosta taistelussa. Nopea hyökkäys oli meidän voitossamme todella tärkeässä osassa, sillä vastustajamme sai agressiivisella puolustuksella hitaasta hyökkäyksestä liian usein meille menetyksiä. Puolustuspäässä olimme hiukan tilanteissa myöhässä vastustajan liikuttaessa hienosti palloa ja levypallot eivät meitä oikein kiinnostaneet taaskaan. Onneksemme joukkueestamme löytyi tarpeeksi hyökkäyspäässä onnistujia, että saimme tästä pelistä voiton. Ottelu ratkesi vasta viimeisen jakson puolivälissä meille.

Puolustus: 8½ Nopeampaa reagointia pallon liikkeeseen ja SULKU

Hyökkäys: 9 Nopea hyökkäys toimi erinomaiseti. Menetykset kuriin

Valopilkku: Joel Oli hienoa nähdä vanhaa kunnon Joelia parhaimmillaan. Rohkeaa suorittamista hyökkäyksessä ja takuuvarmaa puolustusta sulkuineen. Pikkupilkku: Jon Nyt näytettiin miten pallot kuuluu laittaa koriin

Kuittaa Coach Kimmo

Ura Red – Pyrintö-03  75 – 51 (16-10, 20-18, 20-11, 19-12)

BC Sisu – Ura Red  63 – 71 (17-18, 10-20, 17-17, 19-16)

Pyrinnön vuotta nuoremmat pelurit tiedettiin viime kauden perusteella taitaviksi ja liukkaiksi kavereiksi. Hienosti tamperelaiset palloa käsittelivätkin ja heittivät tukuttain (27) kolmosyrityksiä. Onneksemme kolmosista upposi vain kuusi. Olisiko meidän pojilla ollut pieni asennevamma, mutta ensimmäinen puoliaika mentiin joka tapauksessa vähän kuin käsijarru päällä. Puoliajan puhuttelun jälkeen kentällä nähtiinkin kotijoukkueelta paljon parempaa tekemistä erityisesti puolustuspäässä ja näin lopullinen piste-ero kasvoi jo varsin kohtuulliseksi.

Mukana: Julle, Late, Ramses, Ale, Mara, Kape, Onni ja Tatu
Puolustus: 9, ekalla puoliajalla hävittiin ihan liikaa 1vs1 tilanteita. Toisella tahti olikin sitten aivan toinen, eivätkä pyrintöläiset enää saaneet helppoja koreja.

Hyökkäys: 8,5 enemmän olisi pitänyt pystyä hyödyntämään kokoylivoimaa korin läheisyydessä.

Valopillkku: Ramses, puoliajalla herätelty faarao vilautti mahtiaan, kaapi kaikki mahdolliset levypallot ja teki yksinomaan kolmannella jaksolla 15 pointsia. Pikkupilkku: Julle, pilkku siitä ansiosta miten ukko nosti tasoaan puolustuksessa pelin aikana, toisella puolikkaalla tästä polvivaivaisesta ukosta ei menty ohi enää millään.

Päivän toisessa pelissä alkoi jalka jo hieman pojilla painamaan. Martin sai vastustajan polvesta omaan polveensa ikävän osuman ja joutui jättämään kentän jo puolentoista minuutin pelin jälkeen. Kun myös Jullen polvi kipuili, kertyi lopuille kuudelle pelaajalle isot minuutit. Peli oli jotenkin nihkeää läpi ottelun. Porilaisilla sen sijaan tuntui peli luistavan. Sisu teki korinsa pääosin joko juoksemalla puolinopeita tai sitten kaapimalla ohiheitoistaan hyökkäyslevypalloja, joista nostelivat sitten helpohkoja kuppeja. Sulkupelimme tasosta kertoo hyvin omanpäämme levypallot: 32-30 meille, eli käytännössä tasan.

Toisessa kenttäpäässä Sisu vastaavasti sumputti korinalustan täyteen ukkoja. Oma hyökkäämisemme meni ns. puolen kentän hyökkäyksissä liian staattiseksi, jossa ei pallo eivätkä pelaajat liikkuneet tarpeeksi. Uskoin lopullisen ratkaisun vihdoin tulleen, kun neljännen jakson alun veimme 6-0 ja ero oli tämän jälkeen jo 17 pistettä. Mutta mitä vielä. Jotenkin Sisu sai senkin eron kavennettua jossain vaiheessa pahimmillaan viiteen pisteeseen. Lopussa pelasimme kuitenkin sen verran järkevästi, ettei Sisu missään vaiheessa todella uhannut sarjapisteiden viemisellä Poriin.

Puolustus: 9, muuten hyvää, mutta viiden pelaajan yhtäaikaisesta sulkemisesta ei kyllä nähty kuin päiväunia.

Hyökkäys: 8,5 pallon liikettä lisää, ukkojen liikettä lisää

Valopillkku: Ale, pelin tekeminen sujuu jo varsin mallikkaasti ja ukko on puolustuksessa todella kova luu. Pikkupilkku: Onni, koko päivän suorituksesta; hyvää levypallopelaamista ja vahvoja nostoja korin alta.

11.4. I-div. Tampere

FoKoPo – Ura  61 – 93 (16-20, 13-32, 18-22, 14-19)

Joukkue esitti kauden parasta peliä I-divarin viimeisessä turnauksessa. Ensimmäisenä Uran pelihuumoria pääsivät aitiopaikalta todistamaan forssalaiset. Syyskierroksella FoKoPo kävi vielä riistämässä sarjapisteet kotisalistamme 21 pisteen erolla. Nyt maksettiin sitten potut pottuina ja tyrmättiin vastustaja 32 pisteen erolla kanveesiin. Pojilla oli hyvä tekemisen meininki heti alusta asti. Parhaiten onnistumisia kasaantui toiseen jaksoon, mutta suht tasaisista jaksolukemista huolimatta olivat kaikki muutkin jaksot täysin meidän heiniämme.

Mukana: Lenni, Nico, Rapu, Jocce, Late, Jon, Axel, MaHe, Mats ja Ramses.
Puolustus:  10-, kun se toimii, niin sitten se vaan toimii.

Hyökkäys:  9,5 hiukan turhan monta pitkää syöttöä paiskottiin seinille, ilman vastustajan painostusta.

Valopillkku: Late hyökkäyksessä normipäivä (=paljon pisteitä hyvällä prosentilla) , mutta nyt lisäksi puolustuksessa ukon sähäkintä tekemistä ever!? Pikkupilkku: Jon, vihdoinkin selvittänyt Kungfu Pandan isän keiton salaisen ainesosan ja tulos alkaa näkymään…

Ura – Pyrintö valkoinen  117 – 43 (32-12, 35-14, 29-7, 21-10)

Tässä pelissä toimi kaikki hyvin. Puolustus oli yritteliästä ja aktiivista, minkä ansiosta pallo riistettiin manselaisilta lukemattomia kertoja. Samoin hyökkäykset pääosin viimeisteltiin huolellisesti koriin. Peli oli taputeltu jo ekan jakson jälkeen.

Puolustus:  10, kun se toimii, niin sitten se vaan toimii.

Hyökkäys:  10, kun se toimii, niin sitten se vaan toimii.

Valopillkku:  Jocce, huimaa tsemppiä, I-divarin piste-ennätys ja tuli hienoja vapauttavia syöttöjä layup-ajoistakin. Pikkupilkku: Rapu, ukko ollut pitkään poissa, mutta hienosti äijä siihen nähden veti.

Poikien tyylinäytteitä.

2.-7.4. Scania cup, Södertälje, Ruotsi

Ura – BK Amager  55 – 60 (11-14, 10-14, 20-4, 14-23)
SBBK – Ura  41 – 58 (13-11, 13-10, 5-23, 10-14)
EBT – Ura  69 – 26 (14-1, 8-13, 27-8, 20-4)
SISU – Ura  39 – 55 (11-17, 11-13, 9-11, 8-14)
Ura – HNMKY  48 – 34 (8-10, 13-11, 16-4, 11-8)

Tukholman vanhassa kaupungissakin käytiin.

Valmennuksen tavoitteena oli saada joukkueelle viisi hyvää ja kovaa peliä turnauksessa. Samalla nähtäisiin missä mennään pohjoismaisiin ikätovereihin verrattuna. Turnauksen teemat olivat samat kuin harjoituspeleissä eli hyökkäyspäässä älä pysäytä pallon liikettä ja tuplaleikkaa, puolustuspäässä vastaavasti, ettei hävitä 100-0 pallolliselle sekä tuplataan kovaa kolmeen sekuntiin. Lisäksi tavoitteena oli, että joukkueemme suoritukset paranevat turnauksen kuluessa siten, että viimeinen peli olisi paras pelimme.

Pelit

Ensimmäinen vastustaja oli tanskalainen Amager, joka ei kokonaisuudessaan ollut mikään erityisen kova joukkue. Heillä oli kyllä yksi äärettömän kova yksilö, (joka mm. voitti turnauksen pistepörssin,) jota emme saaneet kuriin millään. Niukan tappion suurin syy oli kuitenkin järkyttävän heikko viimeistelymme täysin avoimista paikoista korin alla. Teemat toimivat kohtuullisesti, mutta tuplaleikkaukset loistivat poissaolollaan. P: 8,5  H: 8-  Valopilkut Late ja Jon

Alkusarjan toinen vastustajamme oli isäntäjoukkue SBBK. Ottelussa valmennuksella oli jonkin verran paineita, sillä peli oli voitettava tai jäisimme alaloppusarjaan, jonka taso, kuten oli käynyt ilmi, ei olisi kummoinenkaan. Turnaukseen oli tultu pelaamaan kovia pelejä ja niistä oppia ammentamaan ja sijoitusottelut sijoista 9-14 eivät olisi haastetta riittävästi tarjonneet. Peli oli oikeastaan toisinto ensimmäisestä. Missasimme jälleen turhan paljon ”ilmaisia” koreja, mistä syystä SBBK pysyi mukana pelissä. Kolmas jakso oli poikkeus em. kaavaan. Se olikin yksi turnauksen parhaista jaksoistamme. Aloimme saamaan korin alta pisteitä ja samalla puolustus oli terrierimäisen agressiivista. Näin repäisimme turvallisen eron jota päätösneljänneksellä hieman vielä lisäsimme. Paikka ylemmässä jatkosarjassa oli näin saavutettu. P: 9-  H: 8,5  Valopilkut Ekku ja Niklas

Puolivälierissä vastaan asettui EBT Espoosta. Tämä peli oli turnauksessa ehdottomasti pohjakosketuksemme. Alta ohinostoissa ei ollut enää mitään tolkkua, emmekä saaneet palloa laisinkaan koriin. Teimme ensimmäisellä jaksolla vain yhden pisteen vapaaheitosta. Suunnilleen sama tahti jatkui aina ottelun loppuun asti. Ensimmäisellä puoliajalla puolustus oli ollut vielä hyvää ja EBT oli joutunut tekemään jokaisen korinsa eteen mielettömästi töitä. Mutta kun hyökkäyspäämme epäonnistumiset vain jatkuivat jatkumistaan, niin toisella puoliajalla myös puolustuksemme selkäranka katkesi ja sitä myöden loppulukemat muodostuivat aivan törkeiksi. P: 7 (1. puoliaika 10-) H: 5+  Valopilkku ?

Saimme jälleen tanskalaisen joukkueen vastaamme, vaikka joukkueen nimi SISU olikin. Jakso- tai loppupisteet eivät anna ottelun kulusta ihan oikeaa kuvaa. Peli oli alusta asti täysin meidän hallinnassamme ja alta ohinostotkin saatiin rajattua jotenkin järjellisiin lukemiin. Sisu pysyi edes jollakin tavalla pelissä mukana useamman kovan kolmosen ansiosta. Turnauksen aikatauluongelmien vuoksi 2. ja 3. erä pelattiin suoraa aikaa, joka aiheutti välillä melkoista kalabaliikkia Sisun staffin ja tuomareiden/toimitsijoiden väillle. P: 9-  H: 8,5  Valopilkut Ale ja Ramses

Viimeinen aamu Södertäljessä.

Maanantaiaamulla oli viimeinen peli klo 8.20 ja vastaan asettui Helsingin NMKY. Hiukan etukäteen pelkäsin miten ukot ovat ko. vuorokaudenaikaan hereillä, mutta turhaan. Pojat esittivät turnauksen parasta peliään (mikä oli ollut tavoitteenakin) heti aamutuimaan. Puolustus oli todella terävää ja agressiivista. Tuplasimme kovaa heti kun vastustaja pyrki vähänkään pelaamaan sisälle. Peli oli alusta loppuun asti täysin meidän kontrollissa. Pidimme Namikan kuitenkin kannassamme kiinni, koska koko turnauksen vaivannut perisynti eli ”ilmaisten” korien sutiminen ohi jatkui edelleen. Kolmannella jaksolla saimme vihdoin repäistyä turvallisen eron, johon myötävaikutti mm. se, että peräti kuusi eri pelaajaamme teki erässä pelitilannekorin. Lopulta melko selvä voitto ilman tähtipelaajaansa pelanneesta Kristikasta ja turnauksessa kunniakas viides sija. P: 10-  H: 9- Valopilkut Ramses ja Lenni

Missä mennään verrattuna muihin!?

Puolustuksemme on kovaa luokkaa, mutta se nyt ei varsinaisesti ole mikään uusi uutinen. Samoin henkilökohtainen taito kestää vertailun muihin joukkueisiin. Kaksi selvää heikkoutta olivat altanostot sekä pallon (ja osin myös pelaajien) liike tai paremminkin liikkumattomuus hitaassa hyökkäyksessä, erityisesti puolen kääntäminen ei toiminut. Tämä on selkeä kehityskohde, jota täytyy ruveta harjoittelemaan. Hyökkäykseen lähdöt toimivat oikein hyvin ja puolustukseen paluukin oli vähintäänkin ihan kohtuullista. Turnauksen teemoista puolustuspään jutut toimivat hyvin, mutta hyökkäyspäässä varsinkin tuplaleikkaukset olivat kyllä varsin harvinaista nähtävää.

Tuomarilinja oli läpi turnauksen erilaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Kontaktivirheiden ja askelrikkeiden puhallukset olivat paljon herkemmässä, mikä aiheutti pojille (ja valmentajille) paljon harmaita hiuksia. Teknisesti ottaen suurin osa puhalluksista oli varmasti oikein, linja vain oli totutusta poikkeava. Sitä vastoin toimitsijat olivat viimeistä peliä lukuunottamatta täysin luokattomia, mikä oli ainakin itselle tämän tasoisessa turnauksessa yllätys. Toimitsijoiden ala-arvoiset suoritukset aiheuttivat useita kuumia hetkiä niin meidän ja vastustajien vaihtopenkeillä kuin yleisönkin joukossa. Kaiken kaikkiaan isojen suomalaisten turnausten järjestelyt vetävät hyvin vertoja Scania cupin vastaaville, jos jotain Suomeen tuotaavaa miettii, niin finaalitapahtuma ja kolme erotuomaria jokaisessa pelissä ovat sellaisia asioita, joita Suomessa harvemmin näkee.

Vapaa-ajan viihdekeskuksessa heiteltiin tietysti koreja.

Tavoitteena oli saada mitattua omaa tasoamme viidessä kovassa pelissä. Tämän saimmekin, vaikka oma pelimme ei ollutkaan kiitettävällä tasolla kuin ajoittain turnauksen aikana. Iloista oli sekin, että turnauksen viimeinen peli oli parhaamme. Oikeastaan nouseva trendi piti läpi turnauksen poislukien EBT-ottelun romahduksen. Hyvä pojat!

Mukana: Julle, Ekku, Jo-El, Ramses, Lenni, Late, Härkä, Isäntä, Ale, Jon, Mats ja Nikke.

Kiitokset Tarmolle ja Markolle poikien kaitsemisesta, Sunnivalle matkajärjestelyistä, Tarmolle ja Kimmolle co-koutsaamisesta sekä vanhemmille sarjan parhaasta kannustuksesta!!

PS Porukan keilamestariksi kruunattiin Rasse!

PPS Su illanvietossa huvittelukeskuksessa, jossa oli satoja flippereitä, videopelejä, simulaattoreita, biljardipöytiä jne. niin minkä ääressä pojat valtaosan ajasta viettivät? No koriksen miniheittolaitteen ja heittelivät siinä sitten koreja...

29.3.2015 treenimatsi Kaarina

Ura–02 Scania – Ura-01  78 – 71 (16-18, 14-22, 30-21, 18-10)

Scaniaan lähtijöiden (kaikki mukana!) toinen harjoitusmatsi oli omia ukkoja vastaan ja teemat olivat samat kuin edellispäivän pelissä TuNMKY:tä vastaan. Rapu, Iso T, Rappu ja MaHe puuttuivat –01:stä, joten heille treidattiin Nollakakkosista avuksi Onni, Martin, Tatu ja Nico. Lisäksi kokoa ja näköä tuomaan hälytettiin –00:sta Laten isoveli Eetu, joten saatiinpahan tällekin kaudelle veljeskähinää aikaiseksi.

Peli alkoi Scania-joukkion lievällä hallinnalla. Nopeasti vanhemmat äijät ottivat kuitenkin pelissä komennon haltuunsa. Kovalla hyökkäyspään levypallopelillä, fyysisyydellä ja silkalla kokoerolla –01:set repivät eroa puoliaikaan mennessä täydet kymmenen pistettä. Erityisesti Jocce ja Eetu tuntuivat olevan mahdottomia pideltäviä pienemmille Nollakakkosille. Vastaavasti puolustuspäässä koko 01-porukka tuntui olevan astetta nuorempiaan agressiivisempi. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin – puoliaika kaiken muuttaa voi.

Nollakakkoset saivat ohjeen olla pallon kanssa rauhallisia sekä lisätä selvästi puolustuksen agressiivisuutta. Hyökkäyspäässä meno parani melkoisesti. Kun vauhti ja huolellisuus kohtasivat, Nollakakkosten pistepussi karttui vastustamattomasti lähemmäs ja lähemmäs –01:ten lukemia. Samalla myös puolustuspäässä meno parani, mutta –01:set tekivät joitakin kovia yksilösuorituksia pysyen pelissä vielä mukana. Kolmannen jakson päättyessä tulostaulu näytti kuin taikaiskusta eroksi enää yhden pisteen.

Nollakakkoset olivat kuitenkin nyt saaneet saaliista vainun, eikä motivaatio- tms. puheita enää tarvittu. Puolustus alkoi vihdoin toimimaan siten kuin oli tarkoituskin, eikä vanhemmilla ollut hyökkäyspäässä tilaa enää laisinkaan. Jos heillä pallon liike hiukankaan pysähtyi oli kimpussa aina vähintään pari pikku-ukkoa. Viimeisessä erässä –01:set myös pistivät muutamassa ratkaisevassa paikassa pallon helpossa paikassa korin ohi, kun vastaavat erheet olivat loppuneet Nollakakkosilla puoliaikaan. Viimeinen vajaa kolme minuuttia pelattiin futislukemin 0-1 kun kumpikin joukkue innostui turhaan heittelemään solkenaan kolmosia - ilman onnistumisia.

Nämä harjoitusottelut täyttivät hienosti tehtävänsä ja joukkuepeli Nollakakkosten välillä parani huimasti viikonlopun aikana. Tästä on hyvä lähteä Södertäljeen Nollakakkosia, Uraa ja Suomikorista edustamaan.

Mukana: Isäntä, Late, Nikke, Ekku, Ramses, Ale, Lenni, Mats, Jo-El, Härkä, Jon ja Julle.
Puolustus: 9+, parani läpi ottelun, ollen viimeisellä jaksolla jo sitä mihin parhaimmillaan pystytään.

Hyökkäys: 9+, selvästi parempaa kuin perjantaina. Läpi ottelun oli tiettyä hätäilyä pallon kanssa ja lopussa turhaa kolmoskisaa, mutta muuten hyviä ja hienoja ratkaisuja. Pallo liikkui ja tuplaleikkauksia nähtiin useita.

Valopilkku: taiteilija Lönnqvist, välillä koutsi pureskelee kynsiään ja ihmettelee minne se sen pallon kadotti, mutta siinä samassa ukko putkahtaakin kolmen vastustajan keskeltä pallon kanssa ja antaa koriin johtavan syötön – OMG!!

Ura-01 (+muut)

Pukuhuoneessa nostettiin kaksi asiaa joihin pelissä keskitytään: nopeisiin hyökkäyksiin lähtö ja estetään vastustajan helpot heitot korin lähellä. Eka tavoite toteutui hyvin ottelun aikana, mutta vastustajien helpot korit olivat riesana koko ottelun ajan. Team Scania oli myös hyvä nopeissa hyökkäyksissä, joten puolustukseen palaaminen oli erityisen tärkeää. Ottelun teemaksi voiki sanoa, että kumpi onnistui iskemään nopeammin pallon saatuaan. Hienoa oli miten laajalta rintamalta meillä tuli onnistumisia hyökkäyspäässä, mutta puolustus erityisesti kolmannessa erässä jätti paljon parantamisen varaa.

Mukana: Jaska, Tatu, Tuukka K, Eetu H, Pate, Nico, Mara, Jocce, Axel ja Onni.

Puolustus: 7½, yksi huono erä puolustuksen osalta vaikutti liikaa ottelun tempoon

Hyökkäys: 9, kaikki ottivat rohkeasti ratkaisuja heti kun avoin paikka oli tarjolla

Valopilkut:  Onni ja Pate, aina kun kaksoistornit laittoi kentälle niin saimme helppoja koreja päätyrajakuvioista ja levypalloista!

Kuittaa Coach Tuukka

27.3.2015 treenimatsi Kaarina

Ura-02 Scania – TuNMKY  53 – 74 (16-29, 12-16, 17-17, 8-12)

Haluttiin ja saatiin kova vastus harjoituspeliin, kun vastustajaksi Hovirinnan parketille saapui Namikan sunnuntain Sm-sarjaturnaukseen valmistautuva 01-porukka. Matsiin otettiin teemaksi hyökkäyspäähän a) älä pysäytä pallon liikettä ja b) tuplaleikkaus; puolustuspäässä vastaavasti a) älä häviä 100-0 ja b) tuplaa kovaa kolmeen sekuntiin. Ruåttiin lähtijöistä mukana olivat kaikki muut paitsi Jon ja Julius, jotka potivat flunssaa.

Peli alkoi meiltä ihan mukavasti ja hienojen puolustuspään tuplausten jälkeen pääsimme juoksemaan helposti taululle 6-0. Pikkuhiljaa Namika pääsi paremmin ja paremmin peliin mukaan. Me puolustimme edelleen muuten ihan hyvin, mutta sulkeminen unohtui puolustuslevypalloissa ja turkulaiset pääsivät kakkos- tai kolmospalloista nostelemaan helppoja koreja. Samaan aikaan hyökkäyksessä maltti puuttui ja teimme hätäisiä ja heikohkoja heitonvalintoja. Hyökkäyksen osalta sama meno jatkui oikeastaan koko pelin ajan, mutta puolustuspäässä homma alkoi toimimaan ensimmäisen jakson jälkeen jälleen oikein mukavasti. Mitä pidemmälle peli eteni sitä vaikeampi Namikan oli saada koria aikaan. Valitettavasti vaikeaa oli meidänkin korinteko. Koutsia ilahdutti pelissä se, että pystyimme selkeästi nostamaan tasoamme kesken peliä. Tällä kertaa tosin vain puolustuspäässä, mutta kuitenkin.

Mukana: Isäntä, Late, Nikke, Ekku, Ramses, Ale, Lenni, Mats, Jo-El ja Härkä.
Puolustus: 9+, ekan jakson jälkeen oikein mukavaa tekemistä

Hyökkäys: 8-, heitonvalinnoissa pitäisi olla hiukan malttia mukana.

Valopilklku: Ramses puolustuspään lukko, joka myös viimeisteli useamman näyttävän kupin. Pikkupilkut: Härkä, hyvät ja tuloksekkaat heitonvalinnat, puolustuksessa hyvää painia sekä Mats, tämän ukon kun päästää heittämään vapaasti, niin pallo löytyy korista, tällä kertaa kakkoset 3/4.